Erik

Kannatusyhdistys ja teatteri järjestivät kannatusyhdistyksen jäsenille keskustelun teatterin ohjelmistosta 26.2.19. Paikalla on ilahduttavan paljon kannatusyhdistyksen jäseniä.

Teatterinjohtaja Erik Söderblom kutsui kannatusyhdistyksen jäseniä teatterin ”ydinporukaksi”. Maan viimeisin kaupunginteatteri perustettiin jo 30 vuotta sitten ja osa perustajista on edelleen mukana toiminnassa. Oma teatteri oli tämän porukan tahto. Kannatusyhdistys on teatterille arvostettu viiteryhmä. Matka teatteritaloon on yhteinen matka.

Katsoja ei ole koskaan väärässä, siksi teatterin ja kannatusyhdistyksen vuoropuhelua tarvitaan. Näytelmä on salakirjoitusta, johon tarvitaan avain. Jos tätä avainta ei löydä, frustroituu. Teatterista on aika hankala lähteä kesken esityksen.

Erik kertoi omasta hyvin monipuolisesta taustastaan, mikä osanottajien mukaan näkyy monipuolisissa ohjelmistovalinnoissa ja viiteryhmissä sekä teatterin avautumisessa. Teatterissa on valmistumassa strategia 2019-2025. Teatteri on jo Suomen kärkeä, tavoitteena on nostaa teatteri kansainväliseen kärkeen.

Teatteri on kuin lapsen pään aukile – elämä sykkii pinnan alla.

Keskustelu

Keskustelu oli vilkasta. Ensimmäisessä puheenvuorossa vedettiin pitempää linjaa. Helmisen aika oli tasaisen hyvä. Vierailut erityisesti muistetaan. Mutta teatteri oli kääntynyt sisäänpäin, kuten muutkin Suomen teatterit.

Thibblinin aikana vierailujen taso romahti, mutta Erik on jo palauttanut aiemman korkean tason. Teatteri on monin tavoin avautunut ympäristöönsä (monet kansainväliset ja muut yhteistyöprojektit, katsojat näyttelijöinä jne). Puhuja piti myös erilaisia esitystekniikoita soveltavia ja kokeilevia näytelmiä tarpeellisina, vaikka suuri yleisö ei niistä välttämättä pidä. Se voi olla yksi syy kannatusyhdistyksen jäsenten passiivisuuteen. Mutta toisaalta teatteri on avautunut ympäristöön ja näkyy paremmin lehdistössä – puhuttelee uusia katsojapiirejä.

Teatterin kannalta on varmaan hyvä se, ettei teatterin talous ole kahden vain oman tuotannon varassa (keväällä 2019 kolme tuotantoa).

Seuraava puhuja otti esiin tärkeän asian, jota tuettiin monissa puheenvuoroissa: Länsiväylän teatterikielteisyys. Useampi henkilö on yrittänyt jokainen useampaa juttua, mutta mikään ei mene läpi. Aiemmin lehti julkaisi useimmat em. kirjoittajien jutut. Edellisen päätoimittajan haamu lepää edelleen lehden yllä. Teatterikielteisen pääkirjoittajan pääkirjoituksen asiavirheistä valitettiin Julkisen Sanan Neuvostoon ja sensuuri iski.

Espoon kaupungin omistaman Espoo Marketingin johtaja Kiikka Valo ei nähnyt teatteria tai Sinfoniettaa kaupungin vetovoimatekijänä (LV 20.2), vaikka puhui myös kansainvälisistä matkailijoista (Kansainvälinen teatteri). Tämä kuvaa osanottajan mukaan urheiluhenkisen kaupungin johdon suhtautumista teatteriin.

Erään puhujan mukaan Kansallisteatteri täytyy aina vaikka olisi huonojakin näytelmiä. Espoolla ei ole varaa tähän.

Ohjelmiston valinta on teatterin johtajan tärkein tehtävä. Kun teatterin konsepti muuttuu, on muistettava, että tarjolla on myös muuta kilpailevaa tarjontaa. Kokemuksien mukaan lehtien arvostelut eivät vaikuta esityksen menestykseen, vaan puskaradio.

Katsojat tulevat Espoon teatteriin näyttelijöiden vuoksi. Tässä Espoon on onnistunut. Kun näytelmän valmistelu aloitetaan ajoissa, voidaan valita parhaat ja sopivimmat näyttelijät. Ei olla vain muutaman vaihtumattoman ”vakinaaman” varassa. Näyttelijöiden piirissä Espoon teatterin maine on hyvä, tänne halutaan tulla.

Keskustelimme Esitystalouksista ja kielenkäytöstä esityksissä. Viimeisin Esitystalous sai arvostelua, mutta paljon enemmän kiitosta. Erikin mukaan hyvän esityksen tuleekin herättää keskustelua. Esitys ei ole hyvä, jos siitä ei olla eri mieltä.

Naiset täyttävät teatterit, konserteissa on molempia sukupuolia. Hyvin koulutetut keski-ikäiset naiset kantavat Suomen kulttuurielämää.

Leo

Kannatusyhdistyksen puheenjohtajan Leo Eskolan mukaan kannatusyhdistystä tarvitaan uudella tavalla. Yhteyksiä teatteriin voisi systematisoida. Hän kiitti teatterin monipuolista yleisötyötä. Yleisöpohjan laajentaminen on tarpeellista. Leo kiitti tästä osaltaan Marika Agarthia, joka on suruksemme siirtymässä Kansallisteatteriin.

Puhuttiin teatterin toiminnan laajentumisen edellyttämästä rahantarpeesta: ”Espoon pitää tukea teatteriaan yhtä paljon kuin se tukee Oopperaa”.

Juhani Hakala