Leon tervehdys

Yhdistyksen puheenjohtaja Leo Eskola totesi, etteivät Kulttuurikeskuksen ja teatteritalon arkkitehtuurikilpailun ehdotukset ole aivan Vau-arkkitehtuuria, mutta monia hyviä ehdotuksia löytyy. Leo muisteli, miten arkkitehti Juho Grönholm teki aikanaan opinnäytetyön Vesiputoustalon teatteritalosta. Nythän samainen Juho suunnitteli Oodin.

Omana kommenttina toteaisin, että Oodi on Vau-arkkitehtuuria ja kovasti kansainvälisesti ylistetty. Pidän kovasti Finlandiatalon, Musiikkitalon, Oodin, Eduskuntatalon ja radan vieressä olevien rakennusten rajaamasta tyhjästä tilasta, joka korostaa rakennusten kaunista arkkitehtuuria. Tapiolassa jokainen tyhjä tontti on mahdollisimman tehokas ja siksi ruma rakennusoikeus.

Nythän Kulttuuriaukion arkkitehtuurikilpailun ehdotukset ovat nyt kokonaisuudessaan nähtävissä. Lähetin sitä ennen pari ärhäkkää mailia kaupungin virkamies- ja luottamusjohdolle. Viittasin mm Julkisuuslakiin, jonka mukaan vain laissa erikseen määritellyt asiakirjat ovat salaisia. Juttu meni tiedoksi Hesariin, joka seuraavana päivänä kirjoitti pääkirjoitusaukeamalle viestiäni tuleva kolumnin Julkisuuslaista. Ajattelin, että nyt riittää. Tähän mennessä Tapiolassa on rikottu Kuntalakia, kun ei ole noudatettu poliittisten elinten päätöksiä, ja asukkaita ei ole otettu mukaan valmisteluun. Teatterisäätiö itse on kyllä ollut vähän lepsu, koska Hallintolain mukaan sen asianosaisena olisi pitänyt olla mukana aiemmissa valmisteluprosesseissa. Nyt on mukana.

Minulla oli tarkoitus vertailla näillä sivuilla kilpailuehdotuksia, mutta en ovat niin erilaisia, ettei se oikein onnistu. Käykää itse katsomassa (https://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Kaavoitus/Arkkitehtuurikilpailut) Joissain ehdotuksissa sisäänkäynti teatteriin tapahtuu Kulttuurikeskuksen kautta osassa ei, joissain puretaan Marimekkotalo, joissain ei. Yhdessä korotetaan Kulttuuriskeskuksen toimisto-osaa. Aika suuri osa rakentamisesta tapahtuu maan alla. Uudet ravintolattilat ovat ehdotuksissa eri paikoissa, samoin teatterin toimistotilat. Ulospäin näkyvä ero on, miten teatteritorni on ”maastoutettu” ja miten sen ympäröivä tila on hyödynnetty. Kulttuurikeskuksen seiniä ei pureta, muta ikkunoita lisätään. Teatterisäätiö ottaa kantaa ehdotuksiin.

Mutta takaisin pikkujouluihin. Leo muisteli myös miten vuonna 2008 annettiin kaupunginhallitukselle 8000 nimen adressi teatteritalon puolesta. Eli kymmenen vuotta sitten. Nyt kun Leon ystävä teki kaupungille esityksen Tapiolan uimahallin uudelleen rakentamisesta ja 50 m:n radasta, meni esitys läpi viikossa. Kulttuuri- ja liikuntahankkeilla on hieman eri aikataulut Espoossa.

Itse yritin Länsiväylään juttua, jossa Uimahalli olisi muutettu kirjastoksi ja uusi uimahalli olisi rakennettu urheilupuistoon, minne se kuuluu. On mielenkiintoista nähdä, puretaanko Suomen kansallismaisemaan kuuluva uimahalli.
Apropo Länsiväylä. Ikävä sanoa, että me teatterin puolustajat emme ole saaneet enää juttujamme läpi Länsiväylään, kun kehtasin valittaa Julkisen sanan neuvostoon pääkirjoituksen (Riita kaataa Espoon teatterin) asenteellisuudesta monista asiavirheistä (esim: Museovirasto puoltaa Vesiputoustalon tontille asuntoja).

Vielä Lopuksi Leo kiitti yhdistyksen talkootyöhön osallistuneita vapaaehtoisia ohjelmien myyjiä. Ja toivotti jäsenille Hyvät Joulut

Marikan tervehdys

Kun teatterinjohtaja odotti edelleen konetta Puolassa, niin häntä tuurasi markkinointi- ja tiedotuspäällikkö Marika Agarth.

Marika kertoi Globe Art Pointi esityssarjasta. Teatteri on tarjonnut vain tilat näille ulkomaalaisperäisille taiteilijoille. Renaissance Labin esiintyjät olivat tavanneet toisensa edellisenä keskiviikkona ja alkoivat valmistella esitystä perjantaina. Teatterillakaan ei ollut siten hyvissä ajoin etukäteen tietoa ja kuvia esityksestä.

Marika kävi läpi kevään esityksiä. Niistä löytyy lisätietoa teatterin www-sivuilta ja vuoden alussa jaettavasta teatterin ohjelmasta. Tulossa on todella mielenkiintoinen kausi. Esitystalouskin jatkuu vielä ensi vuoden alussa.

Renaissance Lab

Useimmat syksyn Globe Art Pointin esitykset saivat ylistäviä arvosteluja Hesaria myöten. ”Renesanssilaboratorio” ei kuulu niihin. Lyhyt valmisteluaika valitettavasti näkyi. Mentiin yli sieltä missä aita on matalin. Teatteriesitykset vaativat ajan myötä tapahtuvaa kypsyttelyä. Se taas näkyi huikeasti seuraava illan esityksestä Pursuit of Happines. Tykkäsin kovasti.

Ikävä sanoa, mutta Renaissance Lab oli kunnianhimoton yritelmä. Alussa esitettiin tuttuja faktoja ja videohaastatteluja digitaalisuudesta ja puhutettiin yleisöä. Osa aikaa meni, kun yksi esiintyjä ja yleisön edustaja katselivat hologrammilaseilla ja napsuttelivat sormiaan. Yleisö vähän hermostui ja näyttelijäkin pyysi anteeksi, kun näytelmä vielä jatkui.

Näytelmästä olisi kyllä saanut hyvänkin. Lopussa ollut tanssi digiavaruudessa oli sitä mitä toivoin. Oletin etukäteen, että näytelmä perustuu uuden digitekniikan hyväksikäytölle. Eli se ei olisi esityksen aihe, vaan väline esityksen tekoon.

 

Juhani Hakala