“Kaupunginteatteri”-kansiossa on Espoon kaupunginhallituksen ja Museoviraston toisistaan eroavat lausunnot. Museovirasto haluaa suojella Kulttuurikeskusta ympäristöineen (ml Marimekkotalo), kaupunki haluaa päättää itse suojelusta asemakaavoituksen yhteydessä. ELY-keskus tekee lopullisen päätöksen mm näiden lausuntojen pohjalta ennen 15.3.1919. Päätöksestä voi valittaa Ympäristöministeriöön.

Viistonäkymä kaakosta ve1, Arkkitehtitoimisto SARC

Asian yleistä mielenkiintoa lisää myös Heikintorin suojeluhakemus ja esim. yhteys Kulttuuriaukion ympärille tuleviin toimintoihin. Kyseessä on valtakunnallisesti merkittävä alue, jonka suojelusta voi päättää Valtioneuvosto. Kaupungilla on tuhannen taalan paikka nostaa Tapiolan keskuksen menetettyä arkkitehtonista arvostusta.

Miksi me olemme kiinnostuneita Kulttuurikeskuksen suojelusta? Teatterirakennushan on päätetty rakentaa Kulttuurikeskuksen viereen. Kulttuurikeskus oli tarkoitus osittain purkaa ja teatterin aulatilat olisivat tulleet Kulttuurikeskukseen, jonka eteis-, naulakko – ja wc-tilat ovat riittämättömät nykyisillekin saleille. Työväenopiston opetustiloja on siirretty pois Kulttuurikeskuksesta tilan puutteen vuoksi. Maan arvostetuimman musiikkiopiston EMO:n opetustilojen puute on katastrofaalinen. Kulttuurikeskusta ja -aukiota ollaan suunnittelemassa tapahtumakeskukseksi, joka tarvitsee riittävät ja illalla auki olevat ravintolatilat. Tapiolan kirjasto on pitkään hakenut riittäviä toimitiloja. Myös teatteri tarvitsee henkilöstön tilat teatterirakennukseen.

Tapiolan projektinjohtaja Mäkisen mukaan Kulttuurikeskusta olisi purettu sen kauneimmilta , eli Keskusaltaan puolelta ja myös Kulttuuriaukion puolelta, jotta em toiminnot mahtuisivat sinne. Myös Marimekkotalo on ilmoitettu purettavaksi. Nämä laajennuspaineet löytyivät myös päättyneen arkkitehtuurikilpailun ohjeista, joissa ei mainita suojeluhakemusta. Ehdotukset tulevat nähtäville toivottavasti marraskuun lopussa.

Nämä seikat olivat mielessäni kun laadin Kulttuurikeskuksen suojeluhakemuksen Espoon Kulttuuriseuran nimissä. Kun Kulttuurikeskus suojellaan, ainoa tapa tarjota em. toiminnoille riittävät tilat, on rakentaa tilat teatterin yhteyteen maan päälle.

Suojeluhakemuksen historiaa

Kaupunginhallitus (2005), Kulttuurilautakunta (2006) ja kaupunginsuunnittelulautakunta (2014), ja kaupunginhallituksen jaosto (2014) päättivät, että teatteritalo tulee Vesiputoustalon viereiselle tontille. Näistä päätöksistä huolimatta virkamiehet valmistelivat salaa teatterin tiloja Kulttuuritorin alle.

Tämä jälkeen kaupunginhallituksen jaosto on käsitellyt asiaa Tapiolan projektinjohtaja Mäkisen esittelystä. Päätösten perustelut ovat olleet ristiriitaisia ja perustuneet väärille tiedoille. Milloin kaupunkikuvallisesti paras paikka on Vesiputoustalon vieressä, milloin maan alla. Asiantuntijalautakuntaa eli Kulttuurilautakuntaa on kuultu vasta kun lautakunta on vaatinut sitä viime vuonna.

Kaupungin tulee oma-aloitteisesti ja aktiivisesti kertoa rakennus- ja kaavahankkeistaan. Kuntalain mukaan ”Kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Valtuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen mahdollisuuksista. Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti mm: järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia sekä kuntalaisraateja; sekä selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa”. Kulttuurikeskuksen purkamisesta kerrottiin vasta Tapiolan Asukafoorumin ja Killan vaatimuksista, eikä tällöinkään saatu pyynnöistä huolimatta kaupungin johtoa paikalle.

Teatteri on aloitteentekijänä hallintolain tarkoittama asianosainen. Hallintolain mukaan ”Asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.” Tätä mahdollisuutta ei ole tarjottu lupauksista huolimatta.

Kaupunginvaltuustossa pyydettiin virkamiehiltä selvitystä, miksi em päätöksiä ei ole noudatettu ja miksi kaavaa ei ole tuotu valtuuston vahvistettavaksi, ja miksi asukkaita ei ole kuultu. Monesta kaupunginvaltuuston valmisteluun palautuksesta huolimatta virkamiehet kieltäytyivät vastaamasta kysymyksiin.

Kun vielä tuli tietoon Kulttuurikeskuksen purkamistavoitteet, Espoon Kulttuuriseurassa todettiin, että Tapiolan asioihin ei pysty vaikuttamaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla Espoossa. Siksi jäi ainoaksi mahdollisuudeksi hakea Kulttuurikeskuksen ja sen ympäristön suojelua. Kulttuuriseura ja Kannatusyhdistys järjestivät hakemuksesta lehdistötilaisuuden.

Asiat saivat yhä hämmästyttävämpi käänteitä. Hakemus ”katosi” Ely-keskuksessa juuri kun kaupunginhallituksen jaosto käsitteli alueen rakentamista. KH:n jaostolle valehdeltiin, ettei tällaista hakemusta ole jätetty. Myös Ely väitti näin. Valitimme asiasta Ympäristöministeriöön. Ely-keskuksen virallisen selityksen mukaan hakemus oli kyllä jätetty, mutta joutui ”vahingossa” suljettuun tilaan. Soitimme Ely:n kirjaajalle heti jaoston kokouksen jälkeen ja kerroimme, että meillä on vastaanottokuitti. Kirjaaja vastasi hyvin vaikeana, että tuossahan se hakemus on ollut hänen pöydällään.

Ely-keskus kieltäytyi myös antamasta lain edellyttämää toimenpidekieltoa hakemuksen käsittelyn ajaksi. Ympäristöministeriö katsoi, että Ely-keskus tulkitsee lakia väärin ja toimenpidekielto annettiin.

Ely-keskuksen ja kaupungin kiinteitä välejä kuvaa hyvin se, että jo samana kesänä Tapiolan projektinjohtajan Mäkisen mukaan Ely ei tule antamaan suojelupäätöstä. Hän väitti myös, että Museovirasto vastusti Vesiputoustalon tonttia. Väite meni Länsiväylän pääkirjoitukseen, josta Julkisen Sana neuvosto huomautti lehteä, varmistuttuaan ensin Museovirastosta, ettei se ollut antanut väitettyä lausuntoa. Arkkitehti Sipinen taas ärtyi Mäkisen väitteestä, että hän olisi antanut Kulttuurikeskuksen purkamisesta lausunnon.

Tekstistä vastaa allekirjoittanut

Juhani Hakala

8.11.2018