Kaupunginteatteri tarkoittaa, että teatterin omistaa kaupunki.

Kaupunki hallinnoi sitä, asettaa teatterin toimintaa valvomaan hallituksen, jonka tehtävä on ajaa kaupungin eli kaupunkilaisten etuja teatterin toiminnassa.

Tähän teatterin hallitukseen kaupunki, siis viime kädessä kunnallisvaaleilla valittu valtuusto poliittisten neuvottelujen, kähmintöjen ja lopulta sopimusten pyörittyä riittävästi, asettaa jäsenten enemmistön ja nimittää puheenjohtajan.

Suomessa kaupunginteattereita alkoi syntyä 1950-luvulla. Niille hallintomalleiksi tuli niin täyskunnallisia lautakuntamalleja, osakeyhtiöitä, kannatusyhdistyksiä ja säätiöitä, mutta aina omistaja, kaupunki, turvasi sananvaltansa teatterinsa hallituksessa.

Suomeen on viimeksi perustettu uusi kaupunginteatteri 30 vuotta sitten, Espooseen.

Sen hallintomalliksi päätettiin säätiö. Teatterin merkitystä kaupungille silloin korosti se, että Säätiön hallitukseen teatterin alusta alkaen puheenjohtajaksi nimitettiin silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Olli Männikkö. Nyt 30 vuoden jälkeen kunnallispolitiikka, varmaan hänen oma puolueensa, päätti siirtää hänet teatterin hallituksesta syrjään. Oliko päätöksen takana tyytymättömyys omistajan eli kaupunkilaisten intressin ajamiseen suhteessa teatteritaiteen tasoon Espoossa on minulle entiselle johtajalle arvoitus, sillä Olli jos kuka korosti sitä ja piti siitä aina huolen.

Tervemenoa Olli

Jos tämä olisi televisiolähetys, ja minä siinä puhuisin Sinusta Suomelle, niin katsojat kysyisivät suu ammollaan Olli Männikkö who?  Ja ihan yhtä suu ammollaan Jussi Helminen (tv-katsojille myös Jussi who?) on, kun tutustuu Ollin uraan. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja vara-, E.On Finlandin hallituksen pj, Olarin huollon, Otek Oyn  hallitusten pj, Espoo mitali, Hatsinan kaupungin mitali, Suomen Leijonan Ritarikunnan 1 LK:n mitali, kunnallisneuvos…. Lista luottamustoimista ja ansioista on loputon. CV:kin kolme liuskaa pitkä.

Mies, joka osaa johtaa, tekee politiikkaa mutta rakastaa taidetta, rakastaa elämää itseään. Ja ihmisten yhteiskuntaa.

Olli Männikkö,  olet tehnyt valtakunnallisesti mittavan teon Suomen teatterin historiaan.   Ainutlaatuisen. Olet. Et ole helsinkiläinen, eikä sinusta kait tule, osin siksi tämä kysymys Who – Olli Kuka? Olli, olet perustanut teatterin, josta on johtamasi hallituksen tuella nopeasti kasvanut Suomen Kansainvälinen Teatteri, Finlands Internationella Teater, The International Theatre of Finland. Mittava merkkiteko.

Olli olet tulisielu, teatterin rakastaja, omistautunut teatterillesi. Eräs keskeisimmistä viisauksistasi oli se, jolla opetit hallituksesi jäseniä: nyt kun teidät on säätiön hallitukseen valittu, olette nyt  teatterisäätiön edustajia. Teidän tehtävänänne on ajaa teatterinne etua kaupungin hallinnollisissa sokkeloissa – ja muualla. Toivottavasti tämä periaate ei nyt muutu.

Johtajana 13 vuoden aikana sain kysyä tai pyytää apua, sain testata ajatuksia ja silti olla taiteellisesti vapaa, tehdä oman näköistäni teatteria. Valita ihan hulluja esityksiä, provosoivia, outoja, floppeja ja yllättäviä menestyksiä – ja Olli olit aina läsnä, sanoit että ”OHO”, tai että ”ai jaa”, tai että ”WAU”, tai että ”MINÄ en tästä pitänyt”, mutta aina julkisesti: Espoon Kaupunginteatteri on Suomen Kansainvälinen Teatteri.

Jokaisesta esityksestä teatterissa ei tarvitse pitää pitääkseen teatterista.

Olli, jos kuka ajoit visiota: Suomesta puuttuu Suomen Kansainvälinen Teatteri, sellainen pitää Suomeen saada.  Ja missiota: sille pitää rakentaa talo Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Espooseen, josta teatteritalo vielä kokonaan puuttuu. Muista pienemmistäkään kaupungeista ei, paitsi ehkä no Kankaanpäästä, Raahesta ja Iisalmesta. Tässä porukassa Espoo vielä on.

Olli olet harvinainen teatterin hallintoihminen, liian vähävuotinen hallituksen puheenjohtaja, jonka sydän sykkii teatteritaiteelle varmaan edelleen, kenties politiikallekin, sekin rakkaitasi.

Minun lähtöni Espoosta ei johtunut Ollista eikä Espoosta tai hallituksesta, vaan ilman omaa ansiotani minuun karttuneesta iästä. Itsestä. Olli sopi julkisesti, että minä en saa lähteä ennen kuin uusi teatteritalo on valmis, mutta yksipuolisesti. Taisit samanlaisella sopimuksella kiinnittää kaksi seuraajaakin? Tiedän, että TTT:n rakennusta 1950-luvulla alkoi ajaa Eino Salmelainen, vasta neljäs häntä seurannut johtaja Mikko Majanlahti sai sen 1985 rakennettua. Kaipa Olli tämänkin tiesit, mutta koskaan 30 v. uransa aikana et luopunut  uudisrakennushankkeesta, et sen ajamisesta. Kun kiinnitit minut taisteluusi, framilla oli länsiväylä siihen karhusaarta vastapäätä Keilalahteen, sitten tuli monia muitakin paikkoja. Yhdessä tehtiin selvityksiä, laskelmia, selontekoja, jopa täysillä toimivan uuden kahden näyttämön ja harjoitushuoneen teatteritalon toimintakertomus optimistisesti silloin kaukana olevalta vuodelta 2017. Kulutettiin useita työvuosia sen perustelemiseen, että Suomelle olisi sekä taloudellisesti että kulttuurisesti järkevää perustaa ainutlaatuinen Kansainvälisen teatterin talo tänne Espooseen, se olisi koko Suomen etu. Emme me tätä työtä tehneet hukkaan, se tulee. Nähtäväksi jää, nimetäänkö sen näyttämöistä jompikumpi Männikkö-saliksi.

Haloo! Lukekaa tilastoista mitä tämä mies urallaan sai aikaan Espoolle! Ei kasvattanut 25:n vuoden aikana kaupunginapua teatterille juuri lainkaan, mutta sai sen taisteltua pysyvälle tasolle samalla kun kasvatti valtionavun kuusinkertaiseksi! Kertaakaan hän ei mennyt kerjäämään lisää rahaa kaupungilta, koska sai henkilökuntineen teatterin pysymään budjeteissaan! 30 vuotta! Haloo! Hakekaa mistä tahansa Suomen kaupungista samanlainen suoritus, ette löydä!  Hän rakensi teatterin niin tärkeäksi, että talovaatimus sille on jo itsestäänselvyys!  Eteenpäin mennään, vain pakki puuttuu!

Unelma uudesta teatteritalosta on muuttumassa todeksi, hanke Suomen Kansainvälisen Teatterin saamiseksi Espooseen siis myös. Onnea Suomi, 100 v. Onnea myös Ollin työn jatkajille. Paljon on kamppailtu ja saavutettu, enemmän molempaa on edessä.

Olli Männikkö, kiitos koko Suomen teatterikentän puolesta ja sen äänellä, sinä Suuri Mies! Sinua ei unohdeta, työsi on jäänyt niin moniin muisteihin!