Heikki Pohjalan sanoin: yksi ja sama mies on johtanut teatterisäätiötä alusta alkaen. Tämä mies on Olli Männikkö. 1.12.17 vietimme teatterilla tämän miehen läksiäisiä.

Onnittelemassa kannatusyhdistyksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, vastapulella Liisa ja Olli Männikkö, sekä teatterinjohtaja

Tilausuuden avasi teatterinjohtaja Erik Söderblom. Hän jo ehti luvata teatteritaloa ja saman vahvisti kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä.  Onhan hän aiemminkin luvannut taloa, mutta nyt taitaa olla takana myös valtuuston tahto. Mäkelän mukaan teatteri on osa kasvavaa Espoo-tarinaa.

Mäkelä kuvasi Ollia jämäkäksi ja peräänantamattomaksi. Olli on antanut taiteilijoille vapauden toteuttaa itseään. Useamman kerran tuli esiin myös Jussi Helmisen ja Ollinkin puheissa, että teatterin talous on ollut hyvässä kunnossa koko ajan. Ei ole tarvinnut mennä hattu kourassa pyytämään kaupungilta lisää rahaa. Eipä taida olla Suomessa toista taloudellisesti yhtä hyvin hoidettua teatteria, kiitos Espoon teatterin johtajien, totesi Olli.

Mäkelä muisteli kokemuksiaan Esitystalouden esityksistä. Eka kerralla hän nauroi (itselleen) enemmän kuin kukaan muu. Seuraavalla kerralla hänen vieraansa pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat nauroivat paljon enemmän kuin hän. Kolmannella kerralla Suosalolta kysyttiin, minkä verran hän on ottanut mallia Mäkelältä. Suosalo vähätteli, mutta heilutti kättään, juuri niin kuin Mäkelä puhuessaan tekee. Tosin hän korosti, että hän heiluttaa vasenta kättään vain siksi, että on vasenkätinen.

Pohjalan Heikki melkein meinasi pudota lavalta ilosta, kun kaupunginjohtaja lupasi teatteritalon. Heikin mukaan viini paranee vanhetessaan. Hän siis tarkoitti Ollia, ei teatteritaloa. Teatterilla on ollut 5 johtajaa (Oittinen, Marton, Helminen, Thibblin, Söderblom, vain Marton ei päässyt mukaan matkan vuoksi) joista Helminen oli pisimpään – 13 vuotta.

Helmisen Jussin mukaan Olli ei puuttunut teatterin taiteelliseen toimintaan, mutta Jussi kyllä testasi ajatuksiaan Ollilla. Vastaus oli usein ”oho” tai ”aijaa” tai ”minä en tästä pitänyt”. Heillä oli yhteinen näkemys teatterista.  Visio kansainvälisestä teatterista ja missio omasta teatteritalosta. Jussi kiitti Ollia koko teatterikentän puolesta.

Olli oli 18 vuotta kaupunginhallituksessa ja niistä 12 puheenjohtajana. ”Unohtivat vaihtaa” kuittasi Olli. Naurua herätti Ollin viittaus siihen, että meillä on aina ollut vihollinen idässä. Tätä seurasi yllättävästi historiallinen katsaus.

Tulevaisuudessa Olli näkee tärkeänä yhteistyön Aalto yliopiston kanssa. Myös Espoon eri kieliä puhuvien määrä kasvaa. Kansainvälisellä teatterilla on kysyntää. Teatteri-investoinnista on pidetty meteliä, vaikka valtuusto hyväksyy paljon suurempia investointeja puheitta. Teatteri tuottaa paljon kustannuksiaan enemmän taloudellista hyötyä Espoolle.

Lämminhenkisen tilaisuuden taiteellisesta osuudesta vastasivat Ritva Oksanen ja Pedro Hietanen. Ritva sanoi olleensa mukana Espoon teatterissa yhtä pitkään kuin Olli. Ritvalla oli päällään kokoelma Espoossa eri näytelmissä käyttämiään vaatteita ja koruja. Ihailen Ritvan kykyä valita aina tilanteeseen sopivia ja hyvin puhuttelevia runoja ja lauluja.

Kiitos Olli!

Juhani Hakala