Pikkujoulut aloitti komeasti Tapiolan koulun Tiernapojat-esitys – tai siis -Tiernatytöt. Siitä jatkoi Espoonlahden koulun ja lukion Jylla-ensamble. Esintyjät olivat Erkki Sipilän mukaan koulun ja lukion kuoroista poimittu pieni otos. Hyvin poimittu! Yleisö lauloi innolla mukana joululauluja. Erityisesti Espoonlahden, mutta myös Tapiolan koulut ovat kunnostautuneet teatteriyhteistyössä.

Puheenjohtaja Leo Eskola puhui muutoksen vuodesta ja kiitti osanottajia aktiivisuudesta mm. teatterin ohjelmien myynnissä. Paikalla oli yhdistyksen historian suurin osanottajamäärä. Lämpiö oli täynnä.

Leon mukaan yhdistys on hankkinut kumppaneita. Teatteriin suhtaudutaan positiivisesti. Se on mahdollisuus teatterin ystäville. Tavoitteena on Espoon teatterin tasavertainen asema pääkaupunkiseudun teatterien kansa.  Teatterilla on uusi johtaja Erik Söderblom, jolla on vielä sovittuja ohjaustöitä Turussa, Porissa ja Jyväskylässä.

Leon toimintaa läheltä seuranneena tiedän, kuinka valtavasti Leo on tehnyt pyyteettömästi työtä  kannatusyhdistyksessä ja teatterisäätiön hallituksissa, että teatterilla olisi oma talo. Kiitos siitä! Tulokset alkavat näkyä!

 

.

Teatterin johtaja

Seuraavassa on yhdistetty teatterinjohtaja Erik Söderblomin alustukset kevätkauden ohjelmien esittelyssä ja pikkujoulussa.

Metro tuli ennen teatteria, muta nyt on vahva tekemisen meininki. (Sitähän me ollaan odotettu viimeiset 4 vuotta kirj. huom). Ilmapiiri on luottavainen ja positiivinen teatteritalolle (sama näkyi myös valtuustonkokouksessa. Vain Anthoni (vihr) halusi vielä teatteria maan alle kirj. huom.). Tapiolan keskusta ajatellaan uusiksi. Kulttuuriaukion ympärille on rakentumassa vahva tapahtuma- ja festivaalikeskus. Revontulihallissa ollaan vielä muutama vuosi eteenpäin. (Niin valtuustossa kuin Erikin puheista puuttui vielä kaksi elementtiä Marimekkotalon, Keskustornin ja Heikintorin lisäksi:  purettavat keilahallin talo ja pysäköintitalo. Kummallakaan ei ole kaavaa kirj. huom.)

Kulttuurin merkitys Espoossa tulee kasvamaan. Erikin mukaan kaupungin johto suhtautuu teatteritaloon myönteisesti. Kaupunginhallituksen kanssa on ollut keskusteluja.  Tähän teatteritaistelija Heikki Pohjala suhtautui melko varauksella, kuten minäkin. Puheet ja teot eivät ole kohdanneet. Heikki kysyi, monellako prosentilla Erik uskoo kaupungin johtoon.  Erik päätti olla sinisilmäinen ja uskoo 100 %:sti. Mitään ei tapahdu, ellei usko itseensä

 

Erik kertoi olevansa Espoossa tulevaisuuden vuoksi. Hän oli kuullut Espoon teatterista paljon hyvää. Teatteri on paikallinen. Jos se täyttää asemansa paikallisesti, teatteri on yleispätevä. Erik haluaa jakaa Espoossa itselleen kertynyttä osaamista. Hän haluaa tehdä huomispäivän teatteria.

Erikillä oli kaksi tulevaisuusvisiota. Ensinnäkin perinteiden taiteiden raja liukenee. Esittävä taide voi ottaa sisäänsä mitä vain, myös uuden teknologian.  Toiseksi taiteeseen on suhtauduttu Jumalan sanana, ylhäältä annettuna. Taiteilija on pappi ja yleisön on seurakunta. Tilanteen pitäisi muuttua päinvastaiseksi. Pitää lähteä yleisöstä liikkeelle. Kuunneltava sitä herkemmin.

Espoon teatteriin tulee myös muutakin kuin puhedraamaa. Tulee enemmän fyysisyyttä ja liikettä, myös musiikkiteatteria. Uusia muotoja syntyy myös yhteistyöstä Sinfonietan ja Emman kanssa. (Tätähän mekin olemme ajaneet. Ajatelkaa, jos vaikka Sinfonietan ja teatteri henkilökunta työskentelisivät yhdessä uusissa teatterin tiloissa -maan päällä.)

Minusta on todella ilo kuunnella teatterinjohtajaa, jolla on visioita, kokonaisnäkemystä.

Espoossa on mantra: ”Sit ku metro tulee”. Metro toisi Tapiolan kulttuuritarjonnan pääkaupunkiseudun asukkaille.  Käväisin samalla katsomassa, miten teatteri on opastettu metroon. Ei mitenkään. Metroasemalla ei ole edes Tapiolan karttaa. Opaskarttoja on kyllä eri pulilla Tapiolaa, mutta niissä ei kerrota, missä ovat teatteri ja kulttuurikeskus. WeeGeetä ei opasteta lainkaan metrolle. Teatterille löytää, jos on taskulamppu mukana. Opasteet ovat pieniä ja huomaamattomia. Meinasin jo kirjoittaa Länsiväylään, mutta odotan vielä, kun parannusta on luvattu. Se nyt olisi liikaa vaadittu, että teatteripolulla olisi vitriinejä, joissa esitellään teatterin esityksiä.

Pikkujoulu päättyi juhlavasti Suomi 100 v teemaan liittyviin Marketta Palomäen runoihin. Ja yleisön vaatimuksesta Matilda Pohjala esitti perinteisen runon, jossa piti koko ajan vahtia, ettei viski pilaannu. Testaaja kyllä pilaantui.

Hyvää ja rauhallista joulua

Toivoo koko hallituksen tonttuväki