Olipas Baskimaan Solitudes lajissaan täydellinen näytelmä. Tuli hyvä olo. Niin tuli hyvä olo sitä edeltäneestä Emman keskustelustakin. N. 100 ihmistä oli kaikista asioista yhtä mieltä.  Paitsi yksi: Tapiolan diktaattori Antti Mäkinen. Yleisön arkkitehdit ja diplomi-insinööritkin olivat aivan väärässä. En ole ollut yhdessäkään asukastilaisuudessa, jossa Mäkinen tai joku muu kaupungin edustaja olisi sanonut: ”olipa hyvä idea”. He sanovat vain: ”Vain minä olen oikeassa!”

Toisena keskustelijana oli Aalto Yliopiston graafisen suunnittelun professori evp, visuaalinen  suunnittelija ja Tapiolasta ja Hangosta dekkareita kirjoittanut Matti Remes. Hän muutti pois Tapiolasta, kun ei halunnut katsella Tapiolan tuhoa. Hän kyllä hyväksyy lisärakentamisen.  Hänen mukaansa kuitenkin Espoossa grynderit suunnittelevat taloja, mutta ei niiden ympäristöjä. Alueita ei suunnitella kokonaisuuksina.  Mäkinen oli toista mieltä.

Tähän tarttui eräs osanottaja. Hän valitteli olevansa vain diplomi-insinööri.  Hän arvosteli voimakkaasti Satakielen rinteen rakentamista. Siellä on valtava rakennusmassa, kun taas Kulttuurikeskuksen ympäristössä on ilmavaa arkkitehtuuria. Mäkinen oli toista mieltä.

Ilmakuva kulttuurikeskus

Remeksen mukaan Tapiolan kehittäminen on jätetty vuosikymmeniksi. Remes arvosteli Ainoan kauppakeskusta epäonnistuneena tusinatuotteena, jossa ei ole omintakeisesta arkkitehtuurista ja auringon valosta ei ole tietoakaan. Kehitystä tehdään samoin persoonattomin ideoin esimerkkeinä Sello ja Omena.  Suurin virhe on se, että bisnessmiehet rakentavat Tapiolaa, eivät arkkitehdit. Mutta jos tehtäisiin arkkitehtonisesti korkeatasoista, se vasta binessidea olisikin.

Mäkinen toisteli vanhoja fraaseja, joita olen moneen kertaa kirjoittanut, joten olkoon.

Ensimmäisen puheenvuoron käytti entinen kaupunginjohtaja Pekka Löyttyniemi ja kysyi missä vaiheessa on teatteritalo. Remes ehdotti arkkitehtikilpailua. Tästä minun oli helppo jatkaa.

Kulttuurikeskus kaipaa kipeästi remonttia. Siellä on valtava tilanahtaus. Kirjasto on hakenut pitkään kunnon tiloja maan päältä. Kulttuurikeskus ja teatteri kaipaavat kunnon ravintolaa. Se vasta olisi synergiaa, jos Sinfonietan ja teatterin toimistot olisivat yhdessä. Näin vapautuisi kulttuurikeskuksesta tiloja. Nyt teatteri ja sen henkilöstön työtilat ovat tulossa aivan eri paikkoihin.

Tapiolan puutarhakaupunki oli maailma huippua kauan, kauan sitten. Miksi ei palautettaisi Tapiola taas arkkitehtuurin eturintamaan kansainvälisellä arkkitehtikilpailulla? Liikkuvia osia olisi paljon. Kulttuurikeskuksen vieressä on varattu tontti jo kulttuurille. Keilahallin talo ja pysäköintitalo puretaan, eikä niissä ole vielä kaavaa. Mahdollisuudet olisivat valtava. Aplodeista päätellen yleisö oli samaa mieltä.

Päätös laatimaani Kulttuurikeskuksen suojeluhakemukseen on tulossa viimeistään ensi toukokuussa.

Monessa puheenvuorossa kiiteltiin Länsiväylässä ollut arkkitehti Pallasmaan kirjoitusta. Mäkinen ei kiittänyt.

Seuraavan voimakkaan puheenvuoron käytti Kulttuurikeskuksen arkkitehti professori Sipinen. Ja Mäkinen oli täysin eri mieltä. Mitä nyt yksi talon piirtänyt professori on verrattuna Espoon kaupungin virkamieheen.

Sipinen kävi läpi väitettyjä synergiaetuja, jos teatteri olisi maan alla. Kulttuurikeskuksen naulakot riittävät nyt juuri ja juuri. Lämpiöön- Kulttuurikeskuksen – etisttiloihin pitäisi nousta 4 kerrosta teatterista maan alta. Hänen puheenvuoronsa vakuutti, että että maanalaisen suunnitelma ovat laatineet henkilöt, jotka eivät tiedä teatteritoiminnasta ja synergiasta mitään.

Kaupungin kaupunkikuva-asennetta kuvaa kulttuuripuolen perustelu: ”Jos teatteri on maan alla, ei tarvitse laittaa rahaa julkisivuihin”.

Juhani Hakala