Espoon kaupunginteatterin ”Seuraavat 500 vuotta” esityksen pohjalta järjestetyt keskustelutilausuudet päättyivät keskusteluun taivaasta. Aiempien keskustelujen yhteenvedot (Synti, armo) löydät myös tästä blogista.

Tilaisuuden isäntänä ja keskustelun vetäjänä toimii jälleen Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki. Keskustelemassa taivaasta olivat diakoni Kristiina Huotari Olarin seurakunnasta ja filosofi Torsti Lehtinen.

Kristiina aloitti keskustelun taivaasta. Hänelle taivas on maan päällä. Se on keskellämme – nyt! Suhde Jumalaan tapahtuu täällä. Taivas hänelle on oma perhe ruokapöydän ääressä. Tai kun ja naapurin rouva pesee pyykit, kun itse on vauvan vuoksi aivan poikki.

Tässä on yhtäläisyys myös aasialaisiin uskontoihin. Taivas – valaistuminen tapahtuu tässä elämässä. Se tapahtuu tässä hetkessä, joka hetki. Valaistumiseen liittyy onnellisuutta, viisautta, luovuutta, mielen tasapainoa, rakkautta jne. Buddhalaisuudessa valaistunut palaa tähän maailmaan, niin kauan, kun täällä on kärsimystä. Sitten kun homma on hoidettu, pääsee lopulliseen taivaaseen, jossa ei ole käsitteitä, ei aikaa, eikä paikkaa.

Torstille taivas on pieni kahvi ja korvapuusti vaimon kanssa Keuruun matkahuollon kahvilassa.

Kristiina mietti sitä että, kun Jumalalle kaikki on elossa, siis myös edelliset sukupolvet, niin tulevatko isien synnit kolmanteen sukupolveen? Eikö esi-isiemme pitäisi olla meillekin elossa?

Torstin mukaan suurimmat nerot ovat eteerisiä valo-olentoja. Tässä yhteydessä hän puhui Dantesta ja ”Jumalaisesta näytelmästä”. Rakkaus tarvitaan matkaoppaaksi. Helvetin kuvaus on paljon vahvempaa kuin taivaan kuvaus. Taivas on paikka, jossa helvetti ei ole valloillaan. Ilo ja ikuinen uni riittäisivät hänelle – makoilisi vaan.

Kristiina kysyi taivasikävästä, mikä se on. Koti-ikävässä on paljon samoja piireteitä. Me tiedämme kärsimyksen ja helvetin, mutta emme yhteyttämme Jumalaan. Onko meillä kokemuksia Jumalasta tai taivaasta? Täydellinen rakkaus poistaa pelon. Kristityn tehtävä ei ole miettiä, kuka pääsee taivaaseen.

Usko on uskon asia, sanoi Kristiina. Lähteestä juonut ei voi mieltää lähteen olemassaoloa.

Torsti kysyi, että voiko taivas olla täynnä. Sinne pääsisi vain, jos joku putoaisi pois. Kristus ei ole moraalinen kainalosauva vaan kuoleman voittaja. Taivaassa kaikki ovat yksilöinä.

Torstin mukaan kristinuskossa on usko ruumiin ylösnousemukseen. Voiko ruumis nousta ylös? Vastakohta on aasialainen käsitys sielun yhtymisestä Jumalaan Atmaan.

Jaakon mukaan ruumiillisuus tulee muinaisesta Kreikasta. Ruumis on saatanallinen. Jumala on luonut sielun

Torstin mukaan, jos ei olisi kristinuskoa, ei olisi Bachin, Händelin, Pärtin musiikkia, ei taideaarteita, ei kirkkoja, ei kristillistä runoutta. Hänen mukaansa myös turmelus on tuottanut mahtavaa taidetta. Itävalta on nuhteeton. Mitä se on tuottanut – käkikellon!

Maan pitää olla taivaan kaltainen. Armoa ei saa puuttua. Ihmistä ei saa mitata heikoimman kohtansa mukaan.

Torstin mukaan Origenes sanoi, että kaikki pääsevät taivaaseen. Augustinus olisi kyllä lähettänyt osan helvettiin.

Jaakko näkee helvetin suppilona. Mitä alemmas menee sitä kylmempää ja ahtaampaa tulee. Totisuus ja vakavuus lisääntyvät. Danten näytelmästä puhutaan Jumalan universaalista hymystä. Onko taivasikävä jälleennäkemisen toivo? Jumala ja taivas ovat sama asia.

Jaakon mukaan aasilaiset uskonnot katsovat, että kärsimys johtuu elämän janosta. Kun jano loppuu, loppuu kärsimyskin.

Tässä vaiheessa käytin puheenvuoron. Kerroin, että esi-isämme Skandinaviassa uskoivat sielunvaellukseen. Uudelleensyntymä tapahtui suvun sisällä. Tutkimusten mukaan 15 % suomalaisista uskoo sielunvaellukseen. Torsti puhui paljon Platonin vaikutuksesta kristinuskoon. Platon uskoi sielunvaellukseen. Se oli vallitseva käsitys vielä Jeesuksen ja Paavalinkin aikaan. Vasta Konstantinopolin kirkolliskokous poisti sielunvaelluksen (v. 553) harhaoppina. Maailman valtauskonnoista Hindulaisuus uskoo sielunvaellukseen ja Buddhalaisuus jälleensyntymään (sielua ei ole).

Jaakko teilasi Kirkolliskokousten merkityksen. Uusplatonimsi vaikutti kristilliseen ajatteluun vielä 200-300 luvuilla. Platon puhui kuolemattomista sieluista. Torsti totesi, että Raamatussa Jeesus edelleenkin viittaa sielunvaellukseen.

Torstilla ei ole iankaikkisuuden toivetta, hän haluaa vain rauhaa. Mutta jos Jumala suo iankaikkisuuden, on sekin OK.