Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys

Category

Ajankohtaista

Kulttuurikeskuksen arkkitehtuurikilpailun kilpailuehdotukset

Espoon kaupunki etsii Kulttuuriaukion ja Kulttuurikeskuksen sekä niiden ympäristön kehittämiseen ratkaisua arkkitehtuurikilpailulla. Kilpailuun valittujen viiden suunnitteluryhmän työt ovat nyt nähtävillä, ja niitä voi kommentoida 17.12.2018 saakka (www.espoo.fi/kulttuuriaukio).  Palkintolautakunnalla on mahdollisuus käyttää yleisön palautetta arviointityönsä tukena.

Voittajalta edellytetään korkeatasoista, tulevaisuuteen katsovaa ratkaisua

Kilpailuehdotuksensa lähettäneet ryhmät ovat tehneet ansiokasta työtä ja tuoneet ratkaisuissaan esiin monia kiinnostavia näkökulmia. Palkintolautakunnan puheenjohtajana olen erittäin tyytyväinen, että aihetta on tutkittu monipuolisesti ja perusteellisesti”, toteaa Espoon teknisen toimen johtaja Olli Isotalo.

”Kiinnitämme kilpailutöiden arvioinnissa huomiota siihen, kuinka hyvin ehdotukset liittyvät ympäristöönsä ja ympäristön toimintoihin. Edellytämme toiminnallisesti ja arkkitehtonisesti korkeatasoista ja vahvasti tulevaisuuteen katsovaa ratkaisua, joka huomioi Tapiolan perinteen, perheet ja lapset sekä Kulttuurikeskuksen arkkitehtoniset arvot.”

Tavoitteena on saada voittaja selville tammi–helmikuun 2019 aikana. Tuloksen perusteella palkintolautakunta antaa suosituksensa kulttuurikeskuksen ja sen ympäristön kehittämiseen.

Kulttuuriaukiosta halutaan Tapiolan keskustaa elävöittävä korkeatasoinen alue, joka tarjoaa elämyksiä ja toimintaa kaiken ikäisille. Kulttuurikeskus on tavoitteena muuttaa nykyistä monipuolisemmaksi kulttuurikeskittymäksi, jonne sijoittuvat myös Espoon kaupunginteatterin uudet tilat.

Kilpailu koskee aluetta, joka sisältää nykyisen Kulttuurikeskuksen ja Kulttuuriaukion sekä aukiota ympäröivät kulttuuriaukiottelit.

Ehdotuksiin voi tutustua osoitteessa espoo.fi/kulttuuriaukio. Palkintolautakunnalla on mahdollisuus käyttää yleisön palautetta arviointityönsä tukena.

 

Kulttuuriaukion kilpailu

Kilpailuehdotus λ

 

Kilpailuehdotus Uusikuu

Kilpailuehdotus Amfi

Kilpailuehdotus Vaarallinen juhannus

Kilpailuehdotus Play

 

 

 

Ylen ohjaaja Juha Jokelan haastattelu

Ohjaaja Juha Jokelan mielestä myös mukavien miesten on vaikea tehdä naisille tilaa: “Ihmisillä on perusoletus, että juuri minä olen paikkani ansainnut”

Huippusuosittu Esitystalous-näytelmätrilogia huipentuu Espoon kaupunginteatterissa. Näytelmän ytimessä on kipuilu muutosten edessä – etenkin sen muutoksen, että valkoisen, keski-ikäisen heteromiehen pitäisi luopua vallastaan.

Juha Jokela19.9.2018 klo 18:29päivitetty 20.9.2018 klo 09:23, Jari Kovalainen / Yle Sanna Vilkman

Kun jossain on mikrofoni, on myös joku, joka päättää, kuka siihen puhuu.                                                                            Juha Jokela on viime aikoina miettinyt paljon sitä, miksi se joku on melko usein juuri hän. Miksi hänelle on tällainen tila annettu, mikä sen oikeuttaa, ja mitä pitää sanoa, kun sanomaan pääsee?
Jokelalla on näihin kysymyksiin myös vastauksia, ja vastausten herättämiä jatkokysymyksiä.
Ne liittyvät siihen, miten voimakkaasti hän näkee maailman piirtyvän kaltaistensa valkoisten, keski-ikäisten heteromiesten kautta, ja siihen, että hän itse on tämän rakenteen ansiosta voittajien puolella. Eikä pidä asetelmasta.
– Mitä se tarkoittaa, kun sukupuolestaan riippumatta on myös yleisesti ottaen ihminen? En ole koskaan ajatellut, että sukupuoli määrittäisi kategorian, josta löytyvät parhaat ystävät, tai pätevimmät tyypit. Tasa-arvo on mulle mielettömän tärkeä, mutta vähitellen on käynyt selväksi, että maailma rakentuu ihan eri olettamalle. Se olettama pitää murtaa, mutta miten?
Nyt näitä kysymyksiä joutuu pohtimaan myös espoolaisen paikallisradion kanavapäällikkö Jami – hieman Jokelan itsensä oloinen, joviaali ja pehmeissä arvoissa marinoitu mies.
Tosin vasta pakon edessä.

Esitystalous 3 – RADIO -näytelmän Radio Stagen piti olla perustajansa Jamin elämäntyö.
Se on kaupunkiradio, jossa vaalitaan verkkaista journalismia ja rakkautta soittolistojen tuolla puolen soivaan musiikkiin.
Vaikka Stagella on uskollinen kuulijakuntansa, se on kannattavuuden kannalta liian pieni. Pää on koko ajan menossa pinnan alle. Stage muistuttaa kovin paljon Radio Helsinkiä.
Jokela myöntää ottaneensa mallia. Esitystalouden fiktiivisellä kanavalla on nostalginen ajatus kaupunkikulttuurista, radiosta, ja kaikenlaisista asioista, joilla on arvoa, vaikka ne eivät tuota voittoa.
– Esitystalous 3:a tehdessä mulle tuli voimakas mielikuva radiosta oman viiteryhmän ja kulttuurin kuvana, kaltaisteni sisällöntuottajien maailmana. Radion kautta voi ottaa todella paljon erilaisia asioita käsittelyyn.

Kaupunkilainen, kaupallinen radio on myös oiva vertauskuva umpiosta, jonka sisällä voi sulkea korvansa liian vaikeilta asioilta.
– Radion hyvän musan show luo sellaisen kivan pienen kuplan, jossa on mukava elellä, oleskella ja lentää. Kyllä tässä näytelmässä sellainen väite on, että ihmisellä on oikeus siihen. Pitää voida välillä vain olla, että jotenkin pysyy järjissään.
Esitystalous 3:ssa Jokela kuitenkin kysyy, pitäisikö suurten muutosten edessä tehdä muutakin, kuin nauttia radionkuuntelusta.

Jamia näyttelevä Martti Suosalo on ollut mukana kaikissa Esitystalous-trilogian näytelmissä. – Jokainen on kuitenkin aivan erilainen, jopa rytmisellä tasolla. Myös huumoriltaan jokaisessa on oma fjonga. Tässä huumori on hyvin hienovaraista ja muutenkin hienoa, hyvin tarkasti tehtyä.Jari Kovalainen / Yle
Kaikki muuttuu, ahdistaa
Esitystalous 3:n motto summaa maailman, jossa me Juha Jokelan mielestä nyt elämme: ”Ainoa pysyvä asia on muutos. Ja sepä onkin se, joka vie meiltä järjen.”
Monet asiat muuttuvat samaan aikaan isosti, Jokela toteaa. Ja se pelottaa.
– Hirveän monenlaiset, yhtäaikaiset muutokset tuntuvat olevan paljon lähempänä, kuin kymmenen vuotta sitten kirjoittaessani ensimmäistä Esitystaloutta, ilmastonmuutos erityisesti. On terrorismia, nationalististen populistiliikkeiden kovaa nousua, ja ihan kummallisia tapahtumia rapakon takana. Ja erityisen voimakas on tasa-arvoliikkeen aiheuttama myllerrys #metoo -liikkeen myötä.
Radio Stagella ilmeistä muutosahdistusta aiheuttaa konsultti Marika Lehikoinen, jonka konserni lähettää laittamaan kanavan tuloskuntoon. Työntekijöillä on huoli paitsi työpaikoistaan, myös identiteetistään, ja siitä, onko ilmaisunvapaudelle enää tuottavuuden puristuksessa tilaa.
Konsultti Lehikoinen vakuuttaa, että tavoite ei ole takoa voittoa, vaan saada talous terveelle pohjalle ja tuoda soundi tähän päivään. Toimittajat kapinoivat soittamalla väkisin hidasta jatsia prime timessa.

Ilmassa on perusteltu epäily siitä, kysytäänkö radioväen näkemyksiä muodon vuoksi, vai onko mahdollisuus vaikuttaa muutokseen todellinen.
Keskustelut työstä ja tulevaisuudesta voisivat olla mistä tahansa organisaatiomuutoksen pohjaryönää ruoppaavalta työpaikalta. Käykö Jokela työpaikkojen kahvihuoneissa vakoilemassa?
– En ole hirveästi tällaisissa muutostilanteissa ollut, mutta mun perusajatus on, että ihmiset ovat kaikkialla aika samanlaisia. Kaikkialla on valtarakenteita, kaikkialla on pikkusieluisuutta ja kaikkialla on itsepetosta. Kaikkialla on ylimpiä vallankäyttäjiä ja pieniä työmuurahaisia, ja ihmisten välillä samantyyppistä dynamiikkaa.
Pahin muutosvastarinta Esitystalous 3:n työyhteisössä ei kuitenkaan liity soitettaviin levyihin, tai kanavatunnuksen lasertehosteisiin.
Suurinta kipuilua aiheuttaa konsultin päätös tehdä Jamin kanavasta Jamin ja naistoimittaja Karoliinan kanava.

Martti Suosalon mielestä on upeaa, miten Esitystalous-ryhmä on hitsautunut ensebleksi. – Ei se voi olla näkymättä katsomoon, että tunnemme toistemme rytmiikan ja tavan tehdä. Lavalla voi keskittyä olemiseen, eikä tarvitse huolehtia siitä, mitä toinen tekee.
Kun joku saa valtaa, jonkun valta vähenee
Jami on tosi hyvä tyyppi, eikä Karoliina halua talloa hänen varpailleen.
Ja koska Jami on tosi hyvä tyyppi, Jami ei halua olla se, joka on kenenkään loistamisen tiellä.
Silti olisi kohtuutonta odottaa, että Karoliina jättäisi mahdollisuutensa käyttämättä. Yhtä kohtuutonta olisi odottaa, että nöyryytetyksi itsensä tunteva Jami siirtyisi siististi sivuun.
Myös hyvät tyypit, sellaiset kuin Jami tai Jokela, kipuilevat joutuessaan luopumaan.
– Ennen kuin Jami pystyy edes keskustelemaan asiasta, hän joutuu ymmärtämään, että häneltä on selkeästi viety valtaa. Kyllähän se sitä tarkoittaa, että jos puolet paikoista on naisten, niin jotkut miehistä jäävät ilman. Jotkut meistä joutuvat toteamaan, että aha.
Jokainen ajattelee päässeensä siihen missä on ihan omilla ansioillaan. Ei esimerkiksi sukupuolensa, ikänsä tai etnisen taustansa takia.
– Luulen, että perusolettama meillä jokaisella on, että minä just olen sattumalta paikkani ansainnut. Sitten kun tulee omalle kohdalle sen kohtaaminen, että sinut korvataan toisella, tai sun rinnallesi tulee toinen, se on shokeeraavaa. Vaikka se olisi oikein.

Esitystaloudessa on vahva metataso. Näyttelijät kommentoivat sekä rooleissaan että roolejaan suoraan katsojille. -Brecht käytti vieraannuttamista siksi, että hänen mielestään eläytyminen esti ajattelun. En itse ajattele niin: teatteri on leikki, jonka voi näyttää ja jonka voi keskeyttää, ja johon voi palata. Se on hauskaa, toteaa Juha Jokela.
Trilogiassa piti olla vain yksi osa
Yhdeksän päivää ennen ensi-iltaa tunnelma Esitystalous 3:n harjoituksissa on vielä melko kaoottinen.
Robotin avulla liikkuva lavarakenne ei teknisen vian takia liiku, ja kun liikkuu, se nytkähtää niin rajusti, että näyttelijät ovat pudota kyydistä.
Juha Jokela lietsoo uutta spiikkityyliä treenaavaa Karoliinaa , eli näyttelijä Ria Katajaa puhumaan vielä nopeammin. Kataja on tikahtua, mutta lisää vauhtia.

– Ei tässä ole tarkoitus briljeerata rap-taidoilla, mutta ei tämä ole ihan helppoa. Sopii tulla koittamaan, tuskailee Suosalo.
Hyvä tästä vielä tulee, sillä ryhmän keskinäinen luottamus on todella luja. Esitystaloudesta ei pitänyt tulla trilogiaa, mutta ensimmäiseen näytelmään koottu ryhmä hioutui ensembleksi, ja halusi tehdä yhdessä lisää.
Lisää halusi myös ennätyssuuri yleisö, ja kriitikot, jotka lauloivat yhdessä kuorossa ylistyslaulua teatterin tähän päivään tuoneelle Jokelalle.
Jatkon toteuttaminen ei ollut ihan helppoa, koska kaikki näyttelijät ovat todella kysyttyjä, Juha Jokela muistelee.
– Ensimmäisen Esitystalouden näytökset jouduttiin lopettamaan, koska näyttelijöillä oli muita proggiksia ja teatteriinkin tulossa toinen esitys. Kun katsoimme kalentereita vuonna 2010, totesimme, että seuraavan kerran niissä on tilaa 2013. Siitä toisesta meni kolmanteen vielä kauemmin, viisi vuotta.
Näytelmien välissä maailma ehti muuttua yllättävän paljon.

Vera Kiiskisen esittämä konsultti ei suostu tarinan pahikseksi. -Aika monessa näytelmässä on tällainen rahan päällä istuva, kylmä ja ehdoton liike-elämän edustaja. Huomaan, että se rooli olisi tyrkyllä minulle tässä näytelmässä, mutta oon ajatellut, etten ota sitä vastaan, hän sanoo yleisölle.
Espoon tarina on ihmisen tarina
Ensimmäisessä Esitystaloudessa häärivät esitystalous-teoriallaan jättiomaisuuden tehnyt narsistinen bisnesguru (Tommi Korpela) ja Suosalon esittämä varsinaissuomalainen körttiliikemies, joka touhusi Espoon Tapiolasta dynaamista pilvenpiirtäjien keskittymää.
Tekstiä oli tarkoitus vain päivittää, mutta yhteiskunta oli liian erinäköinen. Jokela joutui kirjoittamaan uuden näytelmän.
Siinä hahmoton Espoo yritti rakentaa brändiä palkkaamalla kirjailijan (Ylermi Rajamaa) keksimään kaupungille tarinan.
– Siinä välissä oli jytky. Lisäksi ensimmäisessä Esitystaloudessa junnanneet demarit pääsivät hallitukseen, vallan paikoille päättämään. Tuli Wikileaks ja sosiaalisen median mahdin kasvu: esittämisen maailma mullistui täysin. Ykkösosan ajatus oli se, että kulisseissa tapahtuu asioita, joista me nähdään vain esityksiä, mutta yhtäkkiä kulissien takaa alkoi tulla kaikkea näkyviin.
Esitystalous 3:a yhdistää edeltäjiinsä ilmeinen esittämisen teema, mutta myös Espoo ihmisyyden metaforana, summaa Jokela.
– Se on käynyt itselle selväksi jo aikaisemmin, että kun tehdään Espoon tarinaa – kaupungin joka ei piirry kaupunkina, jonka ydin ei löydy – niin kyllähän se on ihmisen tarina ehdottomasti.
Esitystalous 3 on sellaisen ihmisen tarina, joka joutuu päättämään, minkä osan muutoksessa ottaa.
– Mun fiilis on se, että murrosta pitäisi edistää aktiivisemmin, kuin mitä nyt tehdään, tai mitä itse teen. Kaikenlaisia kulutustottumusten tarkistuksia tehdään, mutta mitä sellaista voisi tehdä, joka oikeasti vaikuttaisi? Tässä on sellainen eksistentialistinen kysymys, että tuo mikrofoni jotenkin odottaa, ja jotain siihen pitäisi sanoa.
Mukava, radiota vetävä ukkeli ei välttämättä enää ole se, joka saa puhua. Ainakaan yksin.

Juha Jokelan mielestä jokaisella on oikeus kuplaansa, mutta jos on ääni, sitä pitää käyttää.

 

Esitystalous III Aamulehden kritiikki

Esitystalous 3 on yllätyksellinen ja vetävä musikaalinen satiiri
Teatteriarvio: Espoon Kaupunginteatterissa Juha Jokela avaa pienestä työyhteisöstä kiinnostavia teemallisia näkymiä maailmaan, joka on komedian takaa vakava.


Stefan Bremer

Radio Stagen aamujuontaja Karoliina (Ria Kataja) ja päällikkö Jami (Martti Suosalo) yrittävät sopeutua mediayhtiön edustajan (Vera Kiiskinen) kehitysvaatimuksiin

Radio Stage on viisikymppisen Jami Paanasen rakentama espoolainen radioasema. Hänelle radio on tarinoiden valtakunta ja musiikki niiden ytimessä.

Juha Jokelan Esitystalous 3:n “soittolistalla” on katkelmia yli 30 kappaleesta. Kuuden radiolaisen elämää katsellaan mikrofonin äärellä. Mutta kun mediayhtiö vaatii Stagelta enemmän mainoksia ja kuuntelijoita, mitä heille tapahtuu?
Jokelan Esitystalous-sarjan ykkönen (2010) satirisoi vasemmisto-oikeisto-kamppailua taistoa espoolaiskuvioissa, kakkosessa (2013) brändättiin Espoolle kunnallispoliittista tarinaa. Kummastakin tuli arvostelu- ja yleisömenestys.
Paikallinen oli tietenkin myös yleispätevää – ajassamme, jossa ihmisen oma napa, rahan- ja vallanhimo kaiken aikaa hivuttautuvat kohti elämisen tärkeysjärjestyksen kärkeä.

Hyvät näyttelijät

Sama erinomaisesti yhteen hitsautunut näyttelijätiimi on taas koossa. Huiman suulas Ria Kataja on Stagen aamujuontaja Karoliina, joka jutustelee poppia soitellessaan vaikkapa itselleen tärkeästä oman masun tilasta.

Uutistoimittaja Tintti, Henna Hakkarainen, yrittää tosissaan kommentoida maailmanmenoa. Raimo Grönbergin verkkainen seniorijuontaja Eero kirjoittaa puheensa ennakkoon ja uskaltaa soittaa jopa jazzia iltapäivälähetyksessä.
Ylermi Rajamaan dj Myslin vuolas soittolistajargon taas menee hilpeästi yli kuulijan (ja katsojan) hilseen, ellei tämä ole juuri saman, muodikkaimman musan fani. Tommi Taurulan myyntimies Ari hoitaa myös aamujuontoja.
Mediayhtiö lähettää Vera Kiiskisen tylyn terävän Marikan vaatimaan soundin muutosta “dynaamisemmaksi”. Martti Suosalo rakentaa Jamin kriisiytymisen taitavan kiihkottomasti. Miten ja miksi pitää kiinni omista ihanteistaan?
Kenen tarinaa?

Lavastuksena toimivat itsestään siirtyilevät studiokorokkeet. Valo- ja videosuunnittelu heijastavat lattiaan hypnoottisia ympyröitä tai valtavan surrealistisen kellonkoneiston: aika ja paikka harhauttavat.

Myös esittämisen eksyttävyys nousee esille, kun näyttelijä kertoo nimensä yleisölle: me olemme teatterissa, jaamme maailman.

Sarjan ykkösosassa yritysvalmentaja luennoi “esitystalous-ajattelusta” väittäen, että kaikki vuorovaikutus on esiintymistä. Siis koko elämä on esittämistä, oman minän markkinointia – karmea näkemys.

Mikrofoninkin avulla voidaan valaista maailmaa tai jonkun yksilön suolentoimintaa: keiden tarinoita media kertoo?

Onko pyrittävä miellyttämään enemmistöä vai pärjäisikö kilpailussa monipuolisuudella?

Hienoa on, että sukupuolten valta-asemat tai opportunismi eivät dialogissa latistu mustavalkoisuudeksi eivätkä henkilöt pahiksiksi tai hyviksiksi.

Pienestä työyhteisöstä Jokela avaa kiinnostavia teemallisia näkymiä maailmaan, komedian takaa vakavaan.

Soila Lehtonen

Kulttuuri20.09. 14.35

Esitystalouden arvostelu: Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomat: Syksyn teatterihitti ihmettelee #metoota, Espoon paikallispolitiikkaa ja sitä, kuka pääsee ääneen julkisuudessa – Esitystalous-trilogian päätösosa pohtii hyviä ja huonoja muutoksia

Espoon kaupunginteatterin Esitystalous 3 nappaa mukaansa radion lähetysvirtaan.

Radiotoimittajia esittävät Raimo Grönberg (vas.) ja Martti Suosalo kohtaavat näytelmässä Vera Kiiskisen esittämän kanavauudistajan. (KUVA STEFAN BREMER)

Esitystalous III radio. Ensi-ilta Espoon kaupunginteatterissa. Teksti ja ohjaus Juha Jokela, lavastus Teppo Järvinen, äänisuunnittelu Tommi Koskinen, puvustus Sari Suominen ja Noora Salmi, valosuunnittelu Heikki Örn, videosuunnittelu Timo Teräväinen, maskeerauksen suunnittelu Mari Vaalasranta, rooleissa Martti Suosalo, Ylermi Rajamaa, Ria Kataja, Henna Hakkarainen, Tommi Taurula, Raimo Grönberg ja Vera Kiiskinen. ★★★★

EI epäilystäkään, etteikö Esitystalous 3 – Radio olisi syksyn hitti. Näytelmässä on sopivassa suhteessa tunnistettavuutta, yllätyksellisyyttä, sanomaa, ajankohtaisuutta ja pureskeltavaa.

Teos on itsenäinen jatko-osa Esitystalous ja Esitystalous 2 -näytelmille, joissa yhdistyi esittämisen tematiikka ja Espoon paikallispolitiikka.

Kolmas osa tutkailee laajempaa kuvaa, vaikka Espoossa pysytään yhä.

Ohjaaja Juha Jokela on luonut työryhmänsä kanssa teatteriin paikallisradion. Espoolainen Radio Stage koostuu aidontuntuisista radiopersoonista, joista kukin toteuttaa omaa juttuaan. Yhdelle tärkeintä on viihdyttäminen, toiselle musiikki ja kolmannelle journalismi.

Kanavaa johtaa Jami (Martti Suosalo), joka suhtautuu radion tekemiseen käsityöläisen intohimolla.

Sitten mediakonserni lähettää paikalle Marikan (Vera Kiiskinen), jonka tehtävänä on toteuttaa kanavauudistus. Se tarkoittaa nopeampia spiikkejä, soittolistaa ja viihteellistämistä.

Ennen kaikkea se tarkoittaa muutosta. Ja muutoksen äärellä Esitystalous 3 on vahvasti.

RADION kuolemaa on povattu television alkutaipaleelta lähtien, mutta viestintäväline kuuluu yhä olennaisena osana arkeen. Podcastien ja äänikirjojen ansiosta kuuntelemisesta on tullut uusi katsominen.

Teatteri taas mielletään usein vahvasti visuaaliseksi elämykseksi, vaikka äänimaailma voi joko kohottaa esityksen tai tuhota sen, kuten mikä tahansa esityksen osanen.

Radio näyttämöllä tuntuukin ajatuksena hypyltä suden suuhun. Mutta Esitystalous 3 osoittautuu korvien väliä kutkuttavaksi kokonaisuudeksi.

Rytmissä on haettu radion lähetysvirtaa. Ääni ja musiikki ovat tärkeässä roolissa, mutta videot ja lavasteet kulkevat tässä samassa lähetysvirrassa. Katsojan on helppo pysyä kyydissä.

Lähetysvirtaan solahtavat myös näyttelijät suorastaan rakastettavilla radiopersoonillaan.

Erityisen hienon roolin tekee Raimo Grönberg. Hän luo näyttämölle vanhan liiton musamiehen, jonka matalaääninen rakkaus musiikkia kohtaan on suorastaan liikuttavaa. Väistämättä tulee mieleen Ylen legendaarinen Jake Nyman.

Toista musadiggareiden sukupolvea edustaa Ylermi Rajamaan esittämä Dj Mysli, joka saa yhdestä soundista aikaiseksi yhteiskunnallisen, sivistyssanoilla ja anglismeilla kyllästetyn analyysin.

Ria Kataja tekee nappisuorituksen höppänänä aamujuontajana, joka kasvaa näytelmän aikana. Vastaavasti Martti Suosalon näyttelemä ohjelmapäällikkö Jami joutuu nöyrtymään.

Uusi maailmanjärjestys hämmentää yhtä jos toistakin.

PIENELLÄ tiivistämisellä esitys olisi kirkkaampi, mutta toimii hyvin näinkin. Näytelmä tarjoaa pureksittavaa enemmän kuin ehtii jauhaa. Sävy ei ole kritisoiva vaan pikemminkin ihmettelevä.

Yhdessä hetkessä ihmetellään #metoo-ilmiötä. Miten ihan tavallisen, harmittoman miehen pitäisi tämän muutoksen keskellä elää?

Sitten ihmettelyn kohteena on markkinavoimien tasapäistävä valta. Miten luovuus ja omanarvontunto voivat säilyä?

Ja muitakin kysymyksiä riittää.

Miksi minäkeskeisyys jyllää? Kuka saa tarttua mikkiin? Mitä siihen pitäisi sanoa?

Muutos ja vallan uusjako ovat olemassa koko ajan. Ja kun hätäilemme näiden käsitettävissä olevien muutosten kanssa, käynnissä on isompia muutoksia. Ilmastonmuutokseen vaikuttaminen tuntuu jo suorastaan toivottomalta.

Todella isossa kuvassa kaikki tämä pohdinta jää täysin mitättömäksi. Voi tulla muutos, jota emme hallitse.

Esityksen loppu päästää yksinkertaisella ja nerokkaalla tavalla katsojan pois jättimäiseksi kasvaneen muutospohdinnan ikeestä.

Laura Hallamaa
Julkaistu: 20.9. 13:26 , Päivitetty: 21.9. 8:28

Rekisteriseloste yhdistyksen jäsenrekisterissä olevien henkilötietojen käsittelystä

Rekisteriseloste Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys ry:n jäsenrekisterissä olevien henkilötietojen käsittelystä

Seloste on julkaistu 21.5.2018

1. Rekisterin pitäjä
Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys ry (rek.no.143.283)

2. Jäsenrekisterin vastuuhenkilö
Raimo Venäläinen
Maininkitie 3 E 23
02320 ESPOO
Email:raimo.venalainen@hotmail.com
Puh: 0405822767

3. Jäsenrekisterin henkilötietojen käsittelyn tarkoitus
Tiedot kerätään henkilöiltä, jotka haluavat yhdistyksen jäseniksi ja jotka yhdistyksen hallitus on jäseniksi hyväksynyt. Tietojen käyttötarkoituksena on yhdistyksen toimintaan liittyvä jäsentietojen hallinta sekä tiedottaminen ja yhteydenpito jäseniin. Kannatusyhdistys on luovuttanut suostumuksen antaneiden jäsenten sähköpostiosoitteet Espoon kaupunginteatterille tiedotteiden postitusta varten. Tiedot kerätään jäseniksi liittyvien suostumuksella vain näihin tarkoituksiin eikä niitä käytetä muihin tarkoituksiin.

4. Rekisterin tietosisältö ja tietolähde
Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen jäseneksi haluavat voivat lähettää hakemuksensa sähköpostitse tai hakulomakkeella, jossa kysytään hakijan etu- ja sukunimi, postiosoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Hakijan antamat tiedot merkitään jäsenrekisteriin. Näiden tietojen lisäksi jäsen saa jäsennumeron.

5. Tietojen säilytys
Tietoja säilytetään siihen asti, kunnes henkilö eroaa yhdistyksestä. Jos jäsen haluaa tarkastaa hänestä kerätyt tiedot, hän voi sopia asiasta ottamalla yhteyttä jäsenrekisterin vastuuhenkilöön.

6. Tietojen säännönmukaiset luovutukset
Tietoja ei luovuteta eteenpäin, eikä siirretä EU:n tai ETA:n ulkopuolelle.

7. Jäsenrekisterin suojauksen perusteet
Jäsentiedot sijaitsevat fyysisesti jäsenrekisterin vastuuhenkilön tietokoneen kiintolevyllä, sekä paperimuodossa hänen kotonaan. Kopio rekisteristä on tallennettu pilvipalveluun. Mikäli rekisteristä on otettava tilapäisiä kopioita muiden hallituksen jäsenten käyttöön yhdistyksen toiminnan niin vaatiessa ( esim. jäsenkortteja painettaessa),näitä kopioita ei säilytetä pidempään kuin toiminta edellyttää.

Jos et saa sähköistä jäsenkirjettä

Jäsenkirjeet toimitetaan sähköpostina niille jäsenille joiden sähköpostiosoite on jäsenrekisterissämme.  Jos et ole saanut sähköpostia, niin varmista sihteeriltä (laila.suokorte@kolumbus.fi), että osoitteesi on rekistereissämme oikein. Lähetämme sähköisesti myös pikaviestejä esim. teatterin lipputarjouksista ja tapahtumista. Niille jäsenille, joiden sähköpostiosoitetta yhdistyksellä ei ole, lähetetään kirjeet edelleen postitse.

Yhdistyksen Facebook-sivut

Voit kertoa teatterikokemuksistasi yhdistyksen Facebook-sivuilla muille tiedoksi ja iloksi: hyviä ja huonoja teatterikokemuksia. Muutenkin voit kertoa miten haluaisit kehittää kannatusyhdistyksen toimintaa.

Sivuille tästä

© 2018 Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys — Powered by WordPress

Theme by Anders NorenYlös ↑