Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys

Category

Ajankohtaista

Talkootyötä  Revontulihallissa

Viime kevätkaudella kannatusyhdistys hoiti talkootyönä teatteriohjelmien myynnin Äidinmaa –musikaalin esityksissä Revontulihallissa. Talkoissa oli mukana yli kaksikymmentä yhdistyksen jäsentä. Kokemukset uudenlaisesta yhteistyöstä olivat niin positiivisia, että talkoita on päätetty jatkaa alkavalla syyskaudella.

Mikäli olet kiinnostunut asiasta, ota yhteyttä yhdistyksen sihteeriin sähköpostitse laila.suokorte@kolumbus.fi tai puh 040 547 7505.

Lainrikkomuksia ja valheita

”Kannatusyhdistyskansion” alakansiossa ”Arkisto” on Juhani Hakala laatima yhteenveto historiankirjoitusta varten ”Arvoton näytelmä”. Siinä kerrataan kaupungin toimenpiteitä, joilla poliittisista päätöksistä huolimatta virkamiehet ovat ajaneet maanalaista ratkaisua. Kirjoituksen sisällöstä vastaa kirjoittaja. Teksti on jaettu medialle ja kaupunginvaltuutetuille.

Kaupunginhallituksen päätös 5.6.2017

Espoon kaupunginteatterin tilojen sijoittaminen kulttuurikeskuksen yhteyteen osana kulttuurikeskuksen peruskorjaushanketta

Valmistelija: Antti Mäkinen

Kaupunginhallitus päättää kehottaa sivistystoimea ja teknistä ja ympäristötoimea käynnistämään Espoon kulttuurikeskuksen peruskorjauksen ja laajennuksen kehittäminen ja suunnittelu siten, että

– Espoon kaupunginteatterin tarvitsemat tilat toteutetaan kulttuurikeskuksen yhteyteen kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaoston 6.6.2016 tekemässä päätöksessä esitettyjen periaatteiden mukaisesti ottaen huomioon liitteenä olevat kehitetyt suunnitelmat uuden salin ja keskitettyjen huoltotilojen sijoittamisesta kulttuurikeskuksen yhteyteen

– hanke toteutetaan vaiheittain niin, että kulttuurikeskuksen toiminta voi peruskorjaus- ja laajennustyön ajan kohtuullisesti jatkua ilman pitempiä katkoksia,

– hankkeen hankesuunnitelma, johon sisältyvät myös suunnittelu- ja rakentamisaikataulu sekä rahoitusohjelma, tuodaan kaupunginhallituksen käsittelyyn vuoden 2018 loppuun mennessä.

Esittelijän kokouksessa tarkistama ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti muutoksin. Nämä muutokset eivät näy pöytäkirjassa.

Kulttuurilautakunta teki samansisältöiset päätökset 6.6.17. Ongelma vaan on, että päätökset tehtiin kesäkuussa ja ko elinten toimivalta päättyi Kuntalain mukaan toukokuun lopussa. Päätökset eivät siten olen lainmukaisia ja niitä ei voi toimeenpanna. 

Espoon Kaupunginteatterin syyskauden 2017 ohjelmisto

Revontulihalli

”Seuraavat 500 vuotta” ensi-ilta ja kantaesitys ke 20.9.2017, viimeinen esitys la 2.12.2017, esityksiä yhteensä 34 kpl.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Paavo Westerberg Lavas.tus ja pukusuunnittelu: Markus Tsokkinen. Valosuunnittelu: Ville Seppänen. Äänisuunnittelu: Tommi Koskinen. Videosuunnittelu: Timo Teräväinen. Maskeerauksen ja kampausten suunnittelu: Kaarina Kokkonen. Näyttelijät: Eero Aho, Ria Kataja ja Carl-Kristian Rundman.

Kannatusyhdistys on varannut ti 3.10.esityksen kokonaan yhdistyksen jäsenille ja heidän ystävilleen. Lippuja esitykseen voi varata yhdistyksen sihteeriltä edulliseen 30 euron hintaan.

Vierailuesitykset syksyllä 2017 Louhisalissa

”Pieni eläin – Seela Sella 80 vuotta”. Seela Sella juhlii merkkipäiväänsä monologillaan, jossa maailmaa katsotaan Nasun silmin, ilman ironiaa ja kyynisyyttä. Ma 28.8. klo 19 ja ti 29.8. klo 19, sekä pe 27.10. klo 19 ja la 28.10. klo 15

”De langerhanska öarna”, Klockriketeatern. Ensi-ilta ja kantaesitys Louhisalissa, yhteistuotanto. Näyttelijäsisarukset Stina Ekblad ja Ylva Ekblad ensi kertaa yhdessä näyttämöllä. Saattaa olla että näytelmän naiset ovat sisaruksia, varmuutta ei tosin ole. Ringell leikkii tyypilliseen tapaansa sanoilla ja asetelmilla. Runollinen kieli sekoittuu absurdiin huumoriin peilatakseen eksistentiaalisia kysymyksiä – keitä me olemme, ja minne menossa?  Käsikirjoitus: Susanne Ringell. Ohjaus: Ulrika Bengts. Näyttelijät: Stina Ekblad ja Ylva Ekblad. Ke 27.9. klo 19 ensi-ilta, to 28.9. klo 19 ja la 30.9. klo 15

”Eikä kukaan meitä enää etsi“, Teatteri Siperia, Tampere. Teatteri Siperian 10-vuotisjuhlanäytelmä. Ilmastonmuutosta käsittelevä näytelmä, jossa vakavaa aihetta käsitellään huumorilla ja lohdullisesti. Näytelmä on osa Suomi 100 –ohjelmaa. Käsikirjoitus: Tommi Kainulainen, Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn ja Reidar Palmgren Ohjaus: Tommi Kainulainen Näyttelijät: Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn ja Jaakko Ohtonen. Jääkarhu: Tytti Marttila. Ma 9.10. klo 19 ja ti 10.10 klo 13 & 19

Living whit the Lights On“, Mark Lockyer. Monologi  Englannista. To 12.10. klo 19, pe 13.10. klo 19 ja la 14.10. klo 15

”Pomo!“, Linnateatteri, Turku. Toimistokomedia, jossa palavereissa ja kahvitauoilla valheet ja väärinkäsitykset sotkeutuvat hilpeäksi sekamelskaksi.  Käsikirjoitus: Lars Von Trier. Suomennos ja ohjaus: Mika Eirtovaara. Rooleissa: Mikko Nousiainen, Teemu Aromaa, Tom Petäjä, Linda Wiklund, Suvi Aarrekari ja Jere Hultin. Ma 23.10. klo 19 ja ti 24.10. klo 19

”Solitudes”, Kulunka Theatre Company, Baskimaa. Naamioteatteriesitys, sama ryhmä vieraili keväällä 2016 esityksellään André y Dorine. Riipaiseva ja lohdullisen kaunis kertomus yksinäisyydestä kerrotaan sanattomasti.  Käsikirjoitus: työryhmä. Ohjaus: Iñaki Rikarte. Esiintyjät: Josè Dault, Garbiñe Insausti ja Edu Cárcamo. Ke 15.11. klo 19, to 16.11. klo 19, pe 17.11. klo 19 ja la 18.11. klo 15 & 19

”Isän jälki – Kollaan kenttäpapin tarina”. Ensi-ilta ja kantaesitys Louhisalissa, yhteistuotanto. Riku Korhosen monologi pohtii 100-vuotiaan Suomen mieskuvaa ja kunnioittaa sotiemme veteraaneja. Näytelmä sisältää otteita teoksista: Jorma Heiskanen; Kenttäpappina Kollaalla, Erkki Palolampi; Kollaa kestää, Marjo Heiskanen; Kollaan kenttäpapin tarina.   Dramatisointi: Riku J Korhonen. Sovitus: työryhmä. Ohjaus: Sakari Kirjavainen. Näyttelijä: Riku Korhonen.   Ke 22.11. klo 19 ennakkoesitys, pe 24.11. klo 19 ensi-ilta, la 25.11. klo 15, ma 4.12. klo 13 ja ti 5.12. klo 19

”Kinema” Circo Aereo, ensi-ilta ja kantaesitys Louhisalissa, yhteistuotanto Uuden sirkuksen keskus Cirkon kanssa.  Nykysirkus –esitys koko perheelle, ikäraja +7 vuotta.  Ohjaus: Maksim Komaro. Esiintyjät: Onni Toivonen, Veli-Matti Saarela, Karina Saarela, Karoline Aamås (Norja), Kalle Nio ja Katrine Hoyberg (Ruotsi).  Ti 12.12. klo 19 ensi-ilta ja kantaesitys, ke 13.12. klo 19, to 14.12. klo 19, pe 15.12. klo 19 ja  la 16.12. klo 14 & 18

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskustelu Espoon kaupunginteatterin tulevaisuudesta

Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Leo Eskola avasi tilaisuuden ja muistutti useasta poliittisesta päätöksestä, (joita ei ole kumottu)  joiden mukaan teatteritalo tulee rakentaa Vesiputoustalon viereen.

Teatterin johtaja Joachim Thibblin myös toivotti osanottajat tervetulleiksi. Kansainvälisen teatterin elämä on vaihtelevaa. Yksi ”We are the Persians” näyttelijöistä ei päässyt maahan.

Thibblin oli huolissaan vuodesta 2020, jonka lopussa teatterin vuokrasopimus päättyy. Vuoden 2019 omat tuotannot on jo päätetty. Jotta voisi suunnitella seuraavan vuoden ohjelmaa, pitäisi tietää joutuuko teatteri muuttamaan: milloin ja mihin. Teatteritoiminta on Espoossa vaarassa. Päätöksiä tarvitaan pikaisesti. Henkilökunta kaipaa työrauhaa.

Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Jaana Jalonen oli asettanut tavoitteekseen tällä vaalikaudella teatterin ja Espoonlahden aluekirjaston rakentamisen. Tärkeintä on saada teatterille tilat ja tietää missä tilat sijaitsevat. Lautakunta on ollut sivuraiteella teatteriasiassa. Teatteri avustusten lasku johtuu siitä, että kulttuurin määrärahat ovat alentuneet. Teatterin avustusten taso on kuitenkin säilynyt. Tärkeintä on yhdistää voimat ja saada teatterille tila tai talo. On toisarvoista missä se sijaitsee.

 

Kulttuuripäällikkö Tiina Kasvi puhui Kulttuuri Espoo 2030 ohjelmasta ja Tapiolan kulttuuritarjonnasta. Espoon kaupunki on luova ja rohkea ja tukee kestävää kehitystä. Sillä on kokeileva ja utelias asenne. Kulttuurikeskus on odottanut pitkään remonttia. Tilat eivät riitä nykyisille toiminnoille eivätkä palvele asukkaita kunnolla. Niinpä. Mietin vaan mitenkähän sinne mahtuu teatterinkin asiakkaat, kun tilat eivät riitä nykyisillekään.

Hän korosti kovasti yhdessä tekemistä, yhteistyötä, yhteisiä etuja jne. Jään kysymään miksi tämä yhteistyö ei pelaa, niin että edes teatterisäätiö voisi vaikuttaa oman talonsa suunnitteluun. Ongelma on se, ettei teknisen toimen ja kulttuuritoimen yhteistyö toimi, kun kulttuuri on vetäytynyt teatteritalohankkeesta.

Tilaisuuteen oli kutsuttu vastaavia toimialajohtajia, keskushallinnon johtajatasoa ja Tilakeskusta. Kukaan ei halunnut ottaa vastuuta ja niin tilaisuuteen määrättiin Tapiolan projektinjohtaja Antti Mäkinen, joka on valmistelut maanalaista salaista teatteriratkaisua. Tilaisuudessa valmistelu sai paljo kritiikkiä puheenvuoroissa. Nytkään Mäkinen ei paljastanut mitä kaupunginhallituksen jaostolle esitetään huhtikuussa.

Mäkisen mukaan Metron vaikutus Tapiolaan on merkittävä. Hän kertoi WeeGeehen liittyvistä suunnitelmista. Ahertajan tien kulmaan tulee museota palveleva Kulttuurimajakka-rakennus. Vapausasteita Teatterin sijoittamiseen Kulttuurikeskuksen yhteyteen antaa se, että kaupungin omistaa ympäröivät kiinteistöt (Marimekko, Keilahallin talo, urheilukenttä). Mikäli asia etenee hänen suunnittelemallaan tavalla teatterilla ei ole omia tiloja vuonna 2021.

Teatterisäätiön hallituksen puheenjohtaja Olli Männikkö ihmetteli myös vastuullisten johtajien puutetta. Muuten yleisö tuntui hänestä kovasti tutulta.

Yllä olevista Ollin esittämistä kuvista näkyy hyvin se, että teatterin kaupungilta saama reaalinen avustus on laskenut selvästi sitten aloitusvuosien. Toiseen kuvaan on lisätty valtion avustus, joka on moninkertaistunut vertailuvuosina. Vuonna 2011 Espoon kaupunki avusti teatteriaan 5,9 €/asukas, kun maan kaupunkien keskiarvo oli 25,2 €/as. Teatterin osuus kaupungin kulttuuribudjetista oli vuonna 1991 11,2 % ja enää vain 2,6 % vuonna 2008.

Teatteritaistelija Heikki Pohjalan värikästä ja korkealentoista puheenvuoroa en käy referoimaan vaan pyydämme Heikin alustusta kokonaisuudessaan blogi-osastoon. Hän muistutti, että vuonna 2005 kaupunginjohtaja Mäkelä lupasi teatteritalon Vesiputoustalon yhteyteen. Muistan, että saman lupauksen teki silloinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Eivät ole sanansa mittaisia miehiä.

Keskustelussa valtuutettu Leena Luhtanen kertoi tehneensä 20 muun valtuutetun kanssa valtuustokysymyksen siitä miksi päätettyä Vesiputoustalon teatterikaavaa ei ole tuotu valtuuston käsittelyyn. Kysymys jätettiin jo vuosi sitten. Siihen yritettiin vastata valtuustossa, mutta vastaus oli kelvoton ja palautettiin yksimielisesti takaisin valmisteluun. Vastausta ei vieläkään ole annettu, vaikka valtuustokysymyksiin pitää vastata mahdollisimman pian.

Viime lokakuussa kaupungin toimintakertomusta käsiteltäessä tekstissä oli maininta, että teatteri on päätetty rakentaa maan alle. Luhtanen kysyi valtuustossa koska tällainen päätös on tehty. Ei kukaan tiennyt. Siitä huolimatta oikeisto äänesti kirjauksen säilyttämisen puolesta. Näin virkamiehet ylikävelevät valtuuston ja valtuutetut hyväksyvät täysin sen.

Kulttuurikeskuksen arkkitehti professori Sipinen kysyi, kuka uusi valtuutettu haluaa jäädä historiaan Kulttuurikeskuksen tuhoajana. Jos teatteri on maan alla, pitää nousta 5 kerrosta ylöspäin lämpiöön. Hänestä on tärkeää, että lämpiö on avoin ja valoista. Lavastetorni on huoltorakennus, miten se parantaa kulttuuriaukion ilmettä? Hän ihmetteli, miten kolmen salin vierasmäärä mahtuu eteistiloihin., kun muutama sata tunkee ulos ja saman verran sisälle. Hän pyysi, ettei Ervin keskustaa pilattaisi.

Omassa puheenvuorossani kerroin, että Espoo on kuin Trumplandia, epätotuuksia täynnä. Mäkisen mukaan Museovirasto on kannattanut, että Vesiputoustalon viereen rakennetaan asuintaloja, eikä arkkitehtuurikilpailutuksen läpikäynyttä kaunista teatteritaloa. Muistutin, että aluetta haetaan suojelluksi. Mäkinen ja Ely vastustivat toimenpidekieltoa. Otin yhteyttä Ympäristöministeriöön ja toimenpidekielto myönnettiin välittömästi. No – Mäkinen tietää jo Länsiväylässä mitä Ely päättää: ei suojella.

Espoon Kulttuuriseura jätti suojeluhakemuksen 18.5. Mäkinen valehteli 6.6 kaupunginhallituksen jaoston jäsenille, ettei mitään hakemusta ole olemassa. Hakemus kyllä löytyi pari tuntia sen jälkeen, kun alue oli päätetty rakentaa ja kerroimme, että meillä on vastaanottokuittaus. Ely myöntää katoamisen ja Ympäristöministeriö selvittää asiaa.

Luin myös askkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä tiedottamista koskeneet Kuntalain pykälät (27§ ja 29 §) ja väitin että joka ikistä lain määräystä on rikottu teatteritalon valmistelussa.
Espoon nykyisen arvostelua sietämätöntä johtamisilmapiiriä kuvaa hyvin se, että Mäkinen uhkaili allekirjoittanutta ja Pohjalan Heikkiä virkamiesten arvostelusta. Tämä oli jo toinen kerta omalta osaltani. Hän ei kuitenkaan kumonnut yhtäkään väitteistämme.

Juhani Hakala

Ely-keskuksen päätös kulttuurikeskuksen suojelusta hakemuskäsittelyn ajaksi

Espoon kulttuuriseura on hakenut kulttuurikeskuksen ja sen ympäristön suojelua. Espoon kaupungin oli tarkoitus päättää huhtikuussa teatterin rakentamisesta maan alle. Ely-keskuksen toimenpidekielto pysäyttää prosessin hakemuksen käsittelyn ajaksi. Kyseessä on ainoa Espoon kaupungin kansainvälistä huomiota saanut nykyarkkitehtuuria edustava kulttuurirakennus

ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUKSEN RATKAISU:

”Koska kysymyksessä saattaa olla rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa (498/2010) tarkoitettu rakennus, kieltää Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ryhtymästä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka vaarantavat rakennuksen ja sen ympäristön kulttuurihistoriallista arvoa liitekartalla merkityllä alueella.

Kielto tulee voimaan, kun se on annettu tiedoksi. Kielto on voimassa, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 6S 4 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa kiellon antamisesta.

Vaarantamiskiellon aikana rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se täyttää terveellisyyden ja turvallisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristoa.”

Kuvassa lippujen takana oleva seinä purettaisiin, jos kaupunki saisi tahtonsa läpi.

Yhdistyksen Facebook-sivut

Voit kertoa teatterikokemuksistasi yhdistyksen Facebook-sivuilla muille tiedoksi ja iloksi: hyviä ja huonoja teatterikokemuksia. Muutenkin voit kertoa miten haluaisit kehittää kannatusyhdistyksen toimintaa.

Sivuille tästä

Espoo tarvitsee nopeasti kaupunginteatterin, mutta ei maan alle

Julkisuudessa kysellään, eikö kukaan espoolainen poliitikko halua ryhtyä taisteluun kulttuurin puolesta ja annetaanko Espoon kaupunginteatterin kuolla.

Tosiasia on, että vireillä ollut teatteritalohanke ei ole ollut valtuuston päätettävänä. Tästä syystä tein 25.4.2016 Espoon kaupunginvaltuuston jäsenenä kaupunginhallitukselle kysymyksen, jossa olen vaatinut KH:lta selvitystä kaupunginteatteriasiasta tarkoituksella varmistaa, että valtuusto tekee sen toimivaltaan kuuluvan päätöksen Espoon kaupunginteatterista. Sain kysymykseeni 21 valtuuston muun jäsenen allekirjoituksen.

KH antoi 14.11.2016 vastauksen, joka yksimielisesti palautettiin puutteellisuutensa vuoksi. Valtuuston palautuspäätöksen mukaan valtuustolla tulee olla aidosti edellytykset päättää kaupunginteatterihankkeen toteuttamisesta asianmukaisen ja monipuolisen valmistelun pohjalta, mikä sisältää myös perustellut kustannusarviot. Edellytimme myös, että kaupunginsuunnittelulautakunnan kauan sitten hyväksymä Vesiputoustalon kaava on tuotava valtuustoon.

Uutta esitystä palautukseemme ei ole kaupunginhallitukselta vieläkään tullut. Virkakoneisto jatkaa kaikesta päätellen omia valmistelujaan päävaihtoehtonaan kaupungin teatterin sijoittaminen maan alle ja Espoon kauneimman rakennuksen Kulttuurikeskuksen silpominen esimerkiksi kustannussyistä.

Suomen toiseksi suurimman kaupungin kaupunginteatterin tulee olla arkkitehtonisesti näyttävä ja hyvin toimiva kokonaisuus Espoon tärkeimmän kaupunkikeskuksen kokonaisilmettä palvellen. Tapiolan keskustan sisällä on runsaasti erilaisia vaihtoehtoja sijoittaa teatterirakennus viisaasti mukaan lukien jo kertaalleen hyväksytty sijoitus Vesiputoustalon edustalle. Tätä on korostanut myös Osmo Pylvänäinen, entinen kulttuurikeskuksen johtaja.

Nyt on ymmärrettävä, että nopeasti kasvavan kaupungin tarve lisätä ja parantaa erilaisia kulttuuripalveluita kasvaa koko ajan.

Odotan siis edelleen kaupungin johdolta kritiikin kestävää selvitystä valtuustolle kaupunginteatterin tulevaisuuden varmistamisesta. Itse olen voimakkaasti sitä mieltä, että kaupunginteatteri tarvitaan nopeasti mutta maan alle sitä ei saa laittaa.

Leena Luhtanen

kaupunginvaltuutettu (sd.), VTM

Julkaistu Länsiväylässä

ESPOO TARVITSEE TEATTERIRAKENNUKSENSA

Haave  teatteritoiminnalle omistetusta talosta Espoossa  ulottuu todella yli 50 vuoden taakse   ( HS mielipide Kari Suvalo  14.2.).  20.2.1965 Espoon ja Tapiolan Lions-klubien edustajat kiinnittivät kauniin kuparilaatan nykyisen  Kulttuurikeskuksen koilliskulmalla  olleeseen suureen irtolohkareeseen. Laatassa on teksti ”Kivestä se lähtee teatterikin”.

Kyseinen kivi on aikoja sitten kuljetettu pois.   Kauan tietymättömissä ollut kuparilaatta on kuitenkin tallella. Kulttuurikeskuksen avajaisjuhlan päivänä 21.5.1989 Leijonien edustajat saapuivat Kulttuurikeskukseen ja luovuttivat  laatan taulun kehyksiin pantuna allekirjoittaneelle ripustettavaksi kaikkien nähtäville. Taulu on edelleen  ala-aulan seinällä vahtimestarien tilan vieressä.    Laatan historiasta kirjoitin lyhyen tarinan kuvineen taulun takapuolelle.

Kiven osoittamalle paikalle Asuntosäätiön lahjoittamalle tontille nousi sitten monien vaiheiden jälkeen nykyinen monitoimitalo Espoon Kulttuurikeskus. Siihen tuli myös Espoon Teatterin silloisen profiilin (Vierailuteatteri) tarpeisiin suunniteltu teatterisali (Louhisali) vaatimattomine lavastus-, puvustus-, henkilökunta-  ja esiintyjätiloineen.  Louhisali palvelee edelleen vierailunäyttämönä.

Espoon Kaupunginteatterin kehityttyä maan ainoaksi Kansainväliseksi Teatteriksi se tarvitsee kunnon tilat eli vihdoin oman talon. Kaupungin käsittämätön suunnitelma teatteritilojen rakentamiseksi maan alle Kulttuurikeskuksen yhteyteen on monista syistä torjuttava  ja teatteritalo rakennettava  sille vahvistetulle  edustavalle  ja   valmiiksi kaavoitetulle tontille  Tapiolan keskustassa  ns. Vesiputoustalon edustalla.

Osmo Pylvänäinen

Kulttuurikeskuksen johtaja 1987-2000

Julkaistu Helsingin Sanomissa

 

Ottavatko espoolaispoliitikot vastuun teatterinsa kuolemasta?

Espoon Kaupunginteatteri on 27 vuotta vanha, mutta vieläkään sillä ei ole pysyvää toimipaikkaa. Ihmeellisintä tässä on se, että jo vuonna 2005 Espoon kaupunginhallitus osoitti teatterille paikan Tapiolaan ns. Vesiputoustalon itäpuolelle. Kesti yhdeksän vuotta, kunnes kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaosto teki yksimielisen päätöksen valmistella uutta taloa em. paikalle: sitten yhtäkkiä kaikki muuttui.

Mitä tapahtui? Siitä on vain aavistuksia. Joka tapauksessa virkamiehistö alkoi valmistella ehdotusta teatteritilan rakentamisesta maan alle Tapiolan kulttuurikeskuksen yhteyteen. Siis toisin sanoen virkamiehistö käveli noin vain kaupungin päättävien elinten yksimielisten päätösten yli. Lisäksi se valitsi teatterille paikan, joka oli jo vuonna 2005 hylätty mahdottomana.

Maanalaisella ratkaisulla on monia todella haasteellisia vaikeita pulmia ratkottavana. Jokainen vähänkin rakentamisesta jotakin tietävä tuntee ongelmat: radon, vesi, ilmastointi ja äänieristys. Nämä ongelmat eivät tunnu virkamiehistöä haittaavan.

Espoon uudisrakentamisesta vastaava virkamiehistö ei tunnu välittävän myöskään siitä, että paikalla ei ole asemakaavaa. Asemakaavan aikaansaaminen vie tällä hetkellä vähintään 3-4 vuotta. Virkamiehistö ei tunnu välittävän siitä, että Tapiolan kulttuurikeskuksesta on tehty suojeluvaatimus, jossa on keskeisesti mukana kansainvälistä mainetta saanut arkkitehti Arto Sipinen. Onhan Tapiolan kulttuurikeskus Sipisen ylivoimaisesti laajinta mainetta saanut työ. Tällaisen suojeluvaatimuksen kumoaminen, jos se edes onnistuu, vie ainakin 5-6 vuotta.

Miksi kaikki nämä edellä esitetyt seikat ovat kuolemankysymyksiä? Siksi, että Espoon Kaupunginteatterin toiminta nykyisessä Revontulihallissa päättyy vuoden 2020 lopussa. Silloin teatterilla pitäisi olla paikka, missä toimia. Asialla on kiire, sillä nyt valmistellaan jo teatterin vuoden 2019 ohjelmistoa. Ei ole aikaa odottaa 2020-luvun lopulle.

Ottavatko espoolaispoliitikot vastuun siitä, että he viivyttelyllään ovat ajamassa teatterinsa umpikujaan? Tämä on käsittämätöntä maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, jonka teatteri on maan ainoa kansainvälinen teatteri, joka jo kerran on valittu vuoden teatteriksi Suomessa.

Monet teatteritalon vastustajat vetoavat talouteen. Ei ole varaa käyttää teatteriin yhteisiä varoja. Tosiasia on, että yksikään muu Suomen kaupunki ei tue teatteriaan niin olemattomilla varoilla kuin Espoo. Espoon tuki teatterilleen on 5,9 euroa asukasta kohti vuodessa, kun se esim. Kotkassa on yli 40 euroa. Monet tutkimukset ovat sitä paitsi osoittaneet, että teatteriin sijoitettu euro tulee 1,5-kertaisena takaisin. Lisäksi tällä hetkellä Espoo saa kaupunginjohtajansa mukaan helposti lainaa lähes 0-korolla ja yksityiset sijoittajat suorastaan huutavat sopivia kohteita.

Espoon kaupunginvaltuusto. Tehkää päätös Vesiputoustalon edustan talosta, sillä rakentamisen voi aloittaa ajoissa. Paikallahan on kaupunkisuunnittelulautakunnan yksimielisesti hyväksymä asemakaava. Mutta nyt on kiire.

Heikki Pohjala
Espoon Kaupunginteatterin kannatusyhdistys

© 2017 Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys — Powered by WordPress

Theme by Anders NorenYlös ↑