Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys

Category

Arkisto

Teatterifestivaali etsii yli 65-vuotiaita keskustelemaan rakkaudesta ja seksistä

Hyvät Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen jäsenet

Talkooporukkamme jatkaa syyskaudella käsiohjelmien myyntiä Revontulihallissa. 4.10.2018 klo 19 menemme joukolla katsomaan Esitystalous kolmosta. Lippuja esitykseen on vielä saatavana. Varaa sihteeriltä. Hänelle voit myös ilmoittautua, jos haluat mukaan talkooporukoihin.

Nyt yhdistyksen jäsenille tarjoutuu myös mahdollisuus esiintyä teatterin lavalla. Marraskuun puolivälissä Espoossa vierailee kanadalainen ryhmä esityksellä ”All the sex I´ve ever had”. Työryhmä kokoaa esiintyjät tavallisista suomalaisista ikäihmisistä. Olemme sopineet teatterin kanssa, että tiedotamme tästä esiintymismahdollisuudesta jäsenillemme.

Oheisena on järjestäjien tiedote asiasta. Tiedotteessa on ilmoittautumisohjeet ja yhteystiedot lisätietoja varten.

Antoisaa teatterisyksyä

Leo Eskola
leo.eskola@pp.inet.fi
040 8364433

 

Teatterifestivaali etsii yli 65-vuotiaita keskustelemaan rakkaudesta ja seksistä

Baltic Circle -teatterifestivaali ja Espoon kaupunginteatteri työskentelevät yhdessä kanadalaisen yhteisötaideryhmä ​Mammalian Diving Reflex​ :n kanssa luodakseen teoksen ​All the Sex I’ve Ever Had . Esitys tutkii romanttista rakkautta ja seksuaalisuutta yli 65-vuotiaiden näkökulmasta. Tällä hetkellä olemme tutkimusvaiheessa ja etsimme sopivan ikäisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan tarinoita henkilökohtaisesta elämästään ja siitä, kuinka heidän seksuaalisuutensa on vuosien saatossa kehittynyt.

Tapaamme kiinnostuneet henkilökohtaisesti loppukesän / alkusyksyn 2018 aikana. Tapaamisissa keskustelemme projektin teemoista rennolla otteella ja teemme samalla pohjatyötä ​All the Sex I’ve Ever Had:iä​ varten. Tavatuista henkilöistä osa pääsee toteuttamaan itse esitystä, joka tehdään yhdessä​ Mammalian Diving Reflex​ :n kanssa Helsingissä ja Espoossa loka- ja marraskuun aikana. Englannin kielen taitoa ei vaadita – haastatteluissa ja harjoituksissa työskennellään tulkin kanssa ja teos esitetään suomeksi, tekstitettynä englanniksi. Esitykset ovat Louhisalissa 15.-17.11.2018.

Ilmoittautuaksesi tai saadaksesi lisätietoa voit ottaa yhteyttä tuottaja Elina Kukkoseen sähköpostilla ​ats@gmail.com ​tai soittamalla tai tekstiviestillä numeroon ​040 257 0877​.

Järjestäjistä

Mammalian Diving Reflex Vuonna 1993 perustettu Mammalian Diving Reflex tutkii sosiaalisia piirejä ristiriitojen näkökulmasta luodakseen esteettisesti säkenöiviä kokemuksia. Mammalian tuottaa tapahtumia, esityksiä, videoita, installaatioita, teoreettisia tekstejä ja yhteisötapahtumia. Ryhmä on työskennellyt eri-ikäisten ihmisten kanssa aina 8-vuotiaista yli 80-vuotiaisiin. Mammalian Diving Reflex:n työt ovat olleet esillä ympäri maailmaa muun muassa Kanadassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, Iso-Britanniassa, Euroopassa ja Aasiassa. www.mammalian.ca Baltic Circle Vuonna 1996 perustettu Baltic Circle on kansainvälinen teatterifestivaali, joka järjestetään vuosittain marraskuussa Helsingissä. Seuraavan festivaalin ajankohta on 13.-18.11.2018. Festivaali on taideteos, joka ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja haastaa vuoropuheluun. Festivaalilla nähtävät teokset tarttuvat aikamme ilmiöihin ja polttaviin kysymyksiin sekä etsivät uusia esitystaiteen muotoja ja tekemisen tapoja. Festivaalin pääjärjestäjä on Q-teatteri ry.

Sademies

Esitykseen on varattu lippuja 19.10 klo 14.30. Lähtö Revontulihallilta klo 11.30. Teatterin parkkipaikat eivät ole käytettävissä.

Ensimmäistä kertaa Suomessa!

Charlien elämä pyörii rahan, autojen ja menestyksen ympärillä. Isän kuoltua hän uskoo pääsevänsä miljoonaperintöön käsiksi. Yllätys onkin melkoinen, kun isä on testamentannut omaisuutensa Charlien autistiselle, laitoksessa asuvalle veljelle, jonka olemassaolosta hänellä ei ollut tietoakaan.

Veljesten tutustumisesta syntyy yllättävä kasvutarina, jossa punnitaan mitä on ystävyys, luottamus ja rakkaus.

Sademies on koskettava ja hauska tarina itsensä löytämisestä, erilaisuudesta ja erityisyydestä.

Neljä Oscar-palkintoa voittanut Sademies nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa näyttämösovituksena.

Kirjoittanut Dan Gordon
Ohjaus Georg Malvius

Rooleissa
Lari Halme
Risto Korhonen
Matti Hakulinen
Arttu Ratinen
Anna Ackerman
Petra Heinänen

 

Nunnia ja konnia

Esitykseen on varattu paikkoja lauantaina 24.11 klo 13. Lähtö Revontulihallilta klo 11.45. Revontulihallin parkkipaikat ovat käytössä. Retken hinta on 60 €/hlö. Varaa lippusi sihteeriltä 23.10.2018 klo 10 alkaen sähköpostitse laila.suokorte@kolumbus.fi tai puhelimitse 040 547 7505. Saatuasi vavistuksen maksa osallistumismaksu yhdistyksen tilille FI12 5724 4220 045856. Käytä viitenumeroa 882561.

Ohjaus: Sari Niinikoski * Kapellimestari: Tuomas Törmi * Kuoron johto: Elina Laakkonen * Koreografiat: Työryhmä ja Sari Niinikoski * Lavastus: Jyrki Kakko * Puvustus: Kati Heikkinen

Perustuu Joseph Howardin kirjoittamaan Touchtone Motion Picturen elokuvaan ”Sister Act”. Esitetään Music Theatre Internationalin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Upea yökerholaulajatar Deloris Van Cartier hengaa mafiapomon kanssa ja näkee vahingossa, kun eräs rikollinen listitään. Tästä alkaa armoton jahtaus ja jotain on pian tehtävä, jotta nainen ei joudu kavalien konnien kynsiin. Deloriksen nuoruudesta tuttu poliisi Ricky keksii sijoittaa hänet Nunnien hoiviin piiloon. Räväkän laulajattaren kohtaaminen seesteisten nunnien kanssa ei ole aivan yksinkertaista, mutta hyvin pian Deloriksen elämänilo tarttuu Nunnienkin helmoihin ja kohta naiskuoro laulaa sellaisella svengillä, että kuulijan on vaikea istua paikoillaan ja luostari herää eloon gospelin, diskon ja tunnelmallisten musikaalisävelmien myötä.

Musikaali perustuu Whoopi Goldbergin tähdittämään Sister Act – elokuvaan!

Säveltäjä Alan Menken on säveltänyt musiikkia muihinkin menestysesityksiin kuten Pieni kauhukauppa, Kaunotar ja hirviö ja Pieni Merenneito. Vuodesta 2006 elokuvan pohjalta tehtyä musikaaliversiota on esitetty eri puolilla maailmaa todella menestyksekkäästi. Mutta vasta muutama vuosi sitten se nähtiin ensimmäisen kerran Suomessa Samppalinnan kesäteatterissa.
Totuttuun tapaan Lohjan Teatterissa tiedossa huikeaa visuaalista ilotulitusta. Mukana suuri joukko teatterista tuttuja tuntemattomiakin näyttelijöitä, tanssijoita, kuorolaisia ja muusikoita. Upeasta lavastuksesta vastaa tuttuun tapaan Jyrki Kakko ja näyttävästä musikaalipuvustuksesta Kati Heikkinen.
Iloa ja valoa syksyn pimeyteen!

 

Teatterin tulevaisuustapahtuma 22.5.18

Espoon Kulttuurikeskus ja Tapiolan Kulttuuriaukio ympäristöineen uudistuvat lähivuosina. Kaupungin tavoitteena on muuttaa Kulttuurikeskus nykyistä monipuolisemmaksi kulttuurikeskittymäksi, jonne sijoittuvat myös Espoon Kaupunginteatterin uudet tilat.

Kaupunginteatteri, Teatterisäätiö ja Kannatusyhdistys järjestivät 22.5.18 teatterin tulevaisuustapahtuman. Osanottajia oli ilahduttavan runsaasti, olihan kutsuttuina myös luottamushenkilöitä, Tapiolan Kilta ja lehdistö. Ohjelmaa juonsi teatterinjohtaja Erik Söderblom. Hänen mukaansa teatterin kevätkausi oli onnistunut. Erityisesti Syyssonaatti on saanut paljon kiitosta.

Teknisen toimen johtaja Olli Isotalo korosti Kulttuuriaukion olevan kaupungin ja Tapiolan keskeisiä vetovoimatekijöitä tulevaisuudessa. Kaupungin johdon toiveissa on luoda keskittymä, joka on aidosti täynnä elämää ja oleskelua ja joka avautuu myös ulospäin, ei ainoastaan seinien sisälle. Kulttuurikeskuksen ja sen ympäristön pitäisi olla valmis vuonna 2025. Kulttuuriaukion arkkitehtuurikilpailun (www.espoo.fi/kulttuuriaukio) osallistujat valitaan julkisen ilmoittautumismenettelyn mukaisesti. Ilmoittautumisten määräaika on 4.6.2018 klo 15.00. Kilpailuun valitaan viisi suunnitteluryhmää. Kilpailu päättyy tämän vuoden lokakuun lopussa ja voittaja julkistetaan alkuvuodesta.

Isotalo näytti havainnekuvaa, jossa teatterin tontilla oli vain lavaste/valotorini Hänen mukaansa kaupungin laatimien visioiden ei tarvitse ohjata kilpailutöitä.

Tapiolan projektinjohtaja Antti Mäkinen kertoi, että kaupunki odottaa kilpailusta ehdotuksia, joita kaupunki ei odota. Arkkitehtuurikilpailua helpottaa olennaisesti se, että Kulttuuritorin ympäristön rakennukset ovat kaupungin omistuksessa ja (kirj. huom: osa puretaan muutenkin: Keilahallin talo ja pysäköintitalo). Hänen Freudilainen heittonsa, että kulttuuri on vain kuluerä, herätti yleisössä tiukkoja vastakommentteja. Useampaan kertaan muistutettiin siitä, että kulttuuriala on työvoimavaltainen ala ja kulttuuriin satsattu euro tulee 1,8 -kertaisena takaisin. Poliitikoilta toivottiin rohkeutta investoida kulttuuriin.

Kulttuurijohtaja Susanna Tommilan mukaan vuonna 2030 kolmasosa espoolaisista puhuu äidinkielenään muuta kuin Suomea. Kansainvälinen teatteri on ainoa laatuaan Suomessa. Espoo on kansainvälisyyden kärkeä. Englantihan on jo Espoossa asiointikieli. 700 paikkainen teatterisali on ainutlaatuinen muunneltavuudessaan Suomessa. Erikin mukaan Kulttuurikeskuksen ympäristössä voidaan pitää festivaaleja eri formaateissa: tanssia, teatteria, musiikkia, sirkusta jne. Kansainväliset esitykset tarvitsevat tarpeeksi suuren ja muunneltavan paikan johon niitä voi tuoda.

Espoo Marketingin toiminnanjohtaja Jaana Tuomi kertoi, että Espoo Marketing houkuttelee Espooseen kasvuyrityksiä, sijoittajia ja vierailijoita. Tavoitteena on saada lisää työpaikkoja ja elinvoimaa Länsimetron kasvu- ja kehityskäytävälle sekä koko Espooseen. Kansainvälisten yritysten henkilöstöt kaipaavat palveluita. Suomi on maailman onnellisin ma, ja Espoo on maan onnellisin kunta.

Jaana kysyi mitä toimintoja Erik haluaa Kulttuuriaukiolle. Erik haluaa laatua, hyviä ravintoloita ja hyvää viiniä, vaikkapa ehdotetun kansainvälisen muotinäytöksen.

Keskustelussa Kirsikka Moringin mukaan Espoo avaa kansainvälisyyttä koko pääkaupunkiseudulle. Hän muistutti, että 700 paikkainen Tanssin talo on aivan kuntarajan toisella puolen. Hän kysyi mikä on yhdistelmäsali. Erikin mukaan salin kokoa voidaan muunnella niin, että se on aina täynnä.

Kannatusyhdistyksen varapuheenjohtaja Eila Uotila oli huolissaan siitä, miten teatterin tilatarpeet huomioidaan suunnittelussa. Onko mahdollista mm. valmistella ja säilyttää rooliasuja ja lavasteita teatterin tiloissa. Mäkisen mukaan teatterin tilasuunnitelma on kilpailun liiteaineistossa.

Kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen Juhani Hakala muistutti, että kulttuurikeskus on toimenpidekiellossa. Päätös suojelusta tulee vasta sen jälkeen, kun arkkitehtuurikilpailun voittanut työ on valittu. Isotalon mukaan kaupunki on tietoinen asiasta ja noudattaa tehtyä päätöstä.

Edelleen kyseenalaistettiin sitä, miten monikäyttötalo saadaan toimimaan usean organisaation kesken ja pohdittiin remontin aikataulutusta ja sen vaikutusta toimijoiden toimintamahdollisuuksiin.

Erikin mukaan teatteri on paikka jonne ihmiset tulevat muutenkin. Teatteri viihtyy ihmisten parissa. Teatterin tilaohjelmassa on esitetty teatterin tarpeet. Miten ne liittyvät Kulttuurikeskukseen, on jatkossa mietittävä asia.
Erikin mukaan Espoon kaupunginteatteri on Suomen viimeksi perustettu kaupunginteatteri. Espoossa löytyy vielä kosketus teatterin perustajiin. Espoossa on valveutuneita teatterin ystäviä. Tavoitteena on, että nuoret ihmiset täyttävät teatterin.

Erik halusi korostaa uuden teatteritilan suunnittelussa sitä, että se rakennetaan palvelemaan tarkoitustaan vuosikymmenien ajaksi ja vastaamaan tulevaisuuden teatterin tarpeisiin, mitä emme vielä edes osaa kuvitella. Myös pääkaupunkiseudun kasvavan monikulttuurisen teatteriyleisön kulttuurinnälkään Espoon Kaupunginteatterilla on halua ja velvollisuus vastata.

.

Teatterille oma rakennus

Alla on henkilökohtainen mielipiteeni keskustelun herättämiseksi. Jos haluat kommentoida, lähetä viestisi minulle (juhani.hakala@tietotori.fi) niin julkaisen sen blogissa.

Teatterille oma rakennus

Kulttuurikeskuksen ympäristön suunnittelusta on aloitettu arkkitehtikilpailu (www.Espoo.fi/kulttuuriaukio). Kilpailu on kunnianhimoinen. Siihen kuuluvat myös Keilahallin talo ja pysäköintitalo. Kaikki muut rakennukset Kulttuuriaukion ympärillä voidaan purkaa paitsi Kulttuurikeskus. Se antaa valtavat mahdollisuudet alueen suunnittelulle. Tämä merkitsee myös sitä, että Kulttuurikeskus mahdollisesti ainoana säilyvänä antaa merkittävää osviittaa muiden rakennusten arkkitehtuurille.

Kulttuurikeskus on ollut pitkään liian ahdas sinne tungetuille toiminnoille. Kilpailuohjeiden mukaan Kulttuurikeskusta voidaan purkaa. Rakennusta on kuitenkin haettu suojelluksi. Suojelupäätös tulee todennäköisesti arkkitehtuurikilpailun loppumisen jälkeen.

Espoon arvo on kestävä kehitys. Siihen kuuluu myös kulttuuristen arvojen säilyttäminen. Kulttuurikeskus on kansainvälisesti arvostettu taideteos. Ei tauluja ja patsaitakaan muutella vastoin taiteilijan tahtoa.

Kulttuuriaukiota suunnitellaan festivaali- ja tapahtumatoriksi. Se tarvitsee ympärilleen riittävät ravintolatilat toimiakseen. Tapiolan kirjasto tarvitsee paljon lisätilaa. Myös Kulttuurikeskuksessa toimivat taiteen tuottajat ja kouluttajat kaipaavat lisää työ- ja opetustilaa. Teatteri tarvitsee maan päällisiä tiloja. Ei ole järkevää esim. kuljettaa päivittäin teatterin lavasteita jonnekin muualle. Kulttuurikeskuksen aula on jo nyt ahdas. Se ei vedä, jos kävijämäärä kaksinkertaistuu uuden salin myötä.

Kestävän kehityksen mukaista ja pitemmän päälle taloudellisempaa on rakentaa teatterin yhteyteen kunnon ja riittävät tilat em. toiminnoille, kuin yrittää tunkea niitä jatkossakin ylikuormitettuun Kulttuurikeskukseen, joka saatetaan suojella. Nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin ”edustavin” edustustila on Kulttuurikeskuksen eteinen.

Juhani Hakala

7.11.18

Tapiolan Kulttuurikeskus, Kulttuuriaukio ja niiden ympäristö uudistuvat

Tapiolan Kulttuurikeskus ja Kulttuuriaukio ympäristöineen uudistuvat ja yhdistyvät entistä tiiviimmin muuhun Tapiolan keskustaan. Tavoitteena on muuttaa Kulttuurikeskus nykyistä monipuolisemmaksi kulttuurikeskittymäksi, jonne sijoittuvat myös Espoon kaupunginteatterin uudet tilat. Kulttuuriaukiosta halutaan Tapiolan keskustaa elävöittävä korkeatasoinen alue, joka yhdistyy ympäröiviin kiinteistöihin ja niiden toimintoihin, ja joka tarjoaa elämyksiä ja toimintaa kaiken ikäisille.

Uusille ratkaisuille etsitään suunnitelmaa arkkitehtuurikilpailulla. Kilpailu koskee aluetta, joka sisältää nykyisen Kulttuurikeskuksen ja Kulttuuriaukion sekä aukiota ympäröivät korttelit.

 

Puutarhakaupungin perinteet ja arvot säilyvät

Kilpailussa haetaan ratkaisua ja ideoita monipuolistuvan Kulttuurikeskuksen laajentamiselle ja peruskorjaukselle sekä kilpailualueen asemakaavan muutoksen pohjaksi. Kilpailussa edellytetään toiminnallisesti ja arkkitehtonisesti korkeatasoista ja vahvasti tulevaisuuteen katsovaa ratkaisua, joka huomioi Tapiolan perinteen, perheet ja lapset sekä Kulttuurikeskuksen arkkitehtoniset arvot.

Tavoitteena on kytkeä Kulttuurikeskus nykyistä paremmin ympäröiviin julkisiin alueisiin, erityisesti Kulttuuriaukiolle ja Keskusaltaalle avautuvaksi. Uudistuneessa Kulttuurikeskuksessa on kolme suurta salia esittävälle taiteelle sekä avoin, moderni kirjasto ja kahvila- ja ravintolapalvelut. Tavoitteena on luoda ainutlaatuinen kulttuurikeskittymä Tapiolan perinteikkäitä arvoja kunnioittaen. Tapiolan Urheilutalon ja Kaupinkallion pysäköintitalon paikalle tulee asuntoja, liiketiloja ja palveluja.

”Tapiola kokonaisuudessaan uudistuu voimakkaasti. Kulttuuritarjonnan lisäksi myös muut palvelut paranevat edelleen ja asuntoja rakennetaan lisää. Metron ansiosta Tapiolaan on nyt helppo tulla varsinkin, kun uusi bussiterminaali saadaan käyttöön keväällä 2019. Myös autoilijat on huomioitu, sillä Tapiolan keskuksen alla on 2100 autopaikan pysäköintilaitos, josta pääsee suoraanKulttuurikeskukseen,” sanoo Espoon teknisen toimen johtaja, kilpailun palkintolautakunnan puheenjohtaja Olli Isotalo. ”Uskon että uudistuneesta Tapiolan keskuksesta muodostuu kansallisesti ja kansainvälisesti hyvin vetovoimainen kohde.”

Kilpailu ratkeaa tammikuussa 2019

Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa haetaan hankkeesta kiinnostuneita suunnittelijoita, joista valitaan viisi monialaista suunnitteluryhmää varsinaiseen kilpailuun. Kilpailu käynnistetään ennen juhannusta, ja ehdotukset tulee jättää viimeistään 26.10.2018.

Kilpailuehdotukset julkaistaan yleisölle kommentoitavaksi marraskuussa 2018, ja palkintolautakunta tekee ratkaisunsa tammikuussa 2019. Uudistunut ja monipuolistunut Kulttuurikeskus avataan yleisölle vuonna 2025.
Kilpailuohjelma on julkaistu osoitteessa [ http://espoo.fi/kulttuuriaukio ]espoo.fi/kulttuuriaukio.

 

P.S. Espoon Kulttuuriseura on jättänyt Kulttuurikeskuksen ja Kulttuuriaukion suojeluhakemuksen.  Teatteria ei enää suunnitella Kulttuuriaukion alle, vaan sen viereen. Lain rakennusperinnön suojelemisesta 6 §:n mukaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa vaarantamiskiellon antamisesta. Kielto annettiin 15.3.2017.

Juhani Hakala

Onko miljoona passia taidetta?

Otsikon artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa 2.6.1995 ja liittyi Ateneumin Ars-näyttelyyn. Yksi etukäteen juotu olut vapautti mielikuvituksen lentoon. Eräs taideprofessori kertoo käyttäneensä artikkelia opetuksessaan.

Miksi minä kirjoitan kuvataiteesta teatterin kannatusyhdistyksen sivuille? Haluan Sinulle pienen ajatusharjoituksen. Miten hyvin kuvataidetta koskenut juttuni sopii teatteritaiteeseen? Näen itse paljon yhtymäkohtia.

Espoossa on kolme kansallisesti korkealle arvostettua ja jatkuvasti kehuja saavia instituutioita: Emma, Sinfonietta ja Teatteri. Teatteritalon yhteydessä on puhuttu näiden eri taiteenalojen synergiaeduista – siis muustakin kuin yhteisistä narikoista.

Eri taiteiden lajien lähentyminen näkyy hyvin teatterissa. Daniel Hjort oli hyvä esimerkki siitä, miten videoiden käyttö on lisännyt kuvataiteen mahdollisuuksia. Minusta muurien seinille videoidut kuvat olivat tauluja. Kine-esitys taas toimi minusta parhaiten repliikkien ulkopuolella, visuaalisesti ja vetosi alitajuntaan.

Teatteri ja musiikkihan ovat jo vanhoja tuttuja toisilleen ja pikkulinnut ovat kertoneet, että tällä saralla Espoossakin ehkä alkaa tapahtua entistä enemmän.

Loppuun laitan kevennykseksi pari omakohtaista kokemusta eri taiteenlajeista.

Joten hyvää kesää ja paljon taidenäyttelyitä, kun teatterimmekin lomailee.

 

Onko miljoona passia taidetta?

Ateneumin Ars näyttely herätti paljon ajatuksia siitä, mikä on taidetta ja mikä ei ole. Tehdäänkö sitä yhä enemmän kriitikoille ja muille taiteilijoille?

Onko se taidetta, kun esine sinänsä ei ole taidetta, mutta tekotapa tekee sen taiteeksi? Tekeminen ja prosessit ovat nyt taidetta.

Taide on yhä enemmän aikaan ja paikkaan sidottua. Jos et ole kummassakaan, et ymmärrä taidetta. Eivät kaatuvat kuuset puhuttele puuttomalla alueella asuvaa samoin kuin meitä. Eivät kaatuvat kuuset puhuttele vuosisadan alussa elänyttä, joille luonto oli puhdas ja puita oli tarpeeksi.

Taidetta ei enää voi aina säilyttää museoissa kuten ennen niin että taide-esine puhuisi itse puolestaan. Teoksen ympäristö voi tukea taideteoksen viestiä.

Tulevaisuudessa taidetta pitää selittää entistä enemmän yhteiskunnallisesta tilanteesta lähtien. Niinhän se oli 1800 luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomalaisen taiteenkin osalta, tosin ne taideteokset elävät nykyäänkin vahvaa elämäänsä ilman selityksiä Suomen kansan koettelemuksista. Mistähän johtuu, ettei samanlaista paatosta ole enää suomalaisessa taiteessa?

Ei miljoona passia sinänsä ole taidetta. Teos on jo taidetta, jos lukee selityksen. Pitääkö taidetta yhä enemmän selittää, jotta sitä ymmärtää? Muuten ne olisivat vain miljoona passia. Taulutko eivät enää puhuttele, vaan tarvitsemmeko tulkkia?

Esine ja sen nimi eivät ole taidetta irrallaan toisistaan. Kun ne yhtyvät katsojan päässä, niistä tulee yhdessä taidetta katsojan sisällä.

Kauneus on yhä enemmän katsojan silmässä tai oikeammin päässä. Taide on sitä mitä näet tai ei ole sitä. Tärkeää ei ole mitä näet, vaan se mitä näkemäsi herättää mielessäsi. Moderni taide menee sisälle ihmiseen ja sisältä olemme hyvin erilaisia.

Taideteoksen muotoa ei maallikko useinkaan enää ymmärrä. Sen täytyy olla mielikuvituksessa tai täytyy olla spesialisti ymmärtääkseen. Symboli on viety niin kauas esikuvastaan, että symboliakin pitää selittää. Kaikki mitä on sanottu modernista taide-esineestä, on totta, koska se jättää niin suuren tulkinnanvaran.

Vanhasta taulusta voin kertoa sanoin mitä tunnen. Modernin taide-esineen herättämiä tuntoja en osaa aina sanoin kuvailla. On vain tunne, muisto, kokemus tai mielikuva. Tämä vaatii mielen kouliintumista ja harjaantumista. Onko moderni taide vain eliitin taidetta?

Kun taide-esine herättää yhdensuuntaisia tuntoja, niin se puhuttelee kansan kollektiivisia kokemuksia. Abstraktisuuden lisääntyessä esine voi herättää erilaisia tuntoja – osa katsojista pitää, osa ei pidä. Sekin on hyvää taidetta, koska se puhuttelee.

Mitä pidemmälle todellisuudesta vietyä taidetta, sen vähemmän ymmärtäjiä. Ääripäässä taiteilija on yksin. Mitä eriytyneemmästä kokemuksesta taideteos lähtee, sitä vähemmän on ihmisiä, joilla on samoja kokemuksia ja joita siten taide-esine puhuttelee.

Täytyy tietää, että sekoittimessa on verta, virtsaa ja spermaa. Muuten ei koe sekoitinta vastenmieliseksi, kuten taiteilija haluaa. Noo – todellinen taiteentuntija erottaa ne varmaan toisistaan. Ehkä vastenmielisyyden tunteen herättäminen on taidetta tunteettomassa maailmassa?

Luovatko kriitikot taiteen? Kertovatko he, mitä esine esittää, mitä pitää kokea ja mikä on huonoa ja mikä hyvää taidetta? Kun ei ole enää selkeitä osviittoja hyvästä tai huonosta, on maallikon uskottava arvostelijaa tai sitten itseään. Voiko kriitikko olla oikeassa, jos taideteos herättää eri ihmisissä erilaisia kokemuksia? Kriitikon ja tavallisen katsojan erotta kriitikon koulutukseen ja kokemukseen perustuva parempi tietomäärä, kuvailukyky ja suurempi itseluottamus. Mielikuvitusta on meillä kaikilla.

Modernia taidetta tarvitaan. Kehityksen edellytys on, että rajoja kokeillaan. Eihän muuten tiedä missä on raja, joka tulee ylittää. Tämä koskee kaikkea elämisen arvoista elämää, olipa se liike- tai rakkauselämää.
Omia kokemuksia.

Omia kokemuksia

Näyttelin Alkon näytelmäkerhossa Lysistrateessa, jossa naiset uhkaavat lopettaa sänkyhommat, elleivät miehet lakkaa sotimasta. Meillä oli päällä lyhyet toogat. Kukaan ei oikein kommentoinut minun näyttelemistäni. Siksipä olin kovasti iloinen, kun näyttelijäkaveri sanoi, että vaimo kehui minua. Olin innoissani, ”Mitä hän sanoi?”. ”Sinulla on hyvät sääret”. En ole näytellyt sen jälkeen.

Vanhempani olivat hyvin musiikillisia. Aina kun yritin laulaa, oli tuomio rankka: ”ei se noin mene, et sinä osaa laulaa”. Kuuntelin mielelläni myös klassista musiikkia. ”Laita radio kiinni, et sinä siitä mitään ymmärrä”. Minusta tuli epämusikaalinen – luulin. Aikanaan olin paljon viikonloppukursseilla. Joimme iltaisin kaljaa ja lauloimme. Pyytelin aina kavereilta anteeksi, kun en osaa laulaa, mutta laulan mielelläni. ”Mitä, sinähän laulat hyvin” vastattiin. Niinpä. Musikaalisuus on minussa ja kalja poisti vanhempien luomat estot.

Juhani Hakala

Täällä Pohjantähden alla Lahdessa 14.4.2018

”Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi”
Tällä lauseella Väinö Linna aloittaa Täällä Pohjantähden alla -romaaninsa. Kolmiosaisen romaanin tapahtumat on sijoitettu Linnan kotipitäjään Urjalaan. Minulle henkilökohtaisesti romaani on ollut läheinen, koska isoisäni oli vuoden 1918 tapahtumien aikaan Urjalan kirkkoherra ja ilmeinen rovasti Salpakarin esikuva, kuten koko pappilan perhe. Näin kuulemma on muidenkin romaanin henkilöiden laita: heillä on esikuvat 1900-luvun alun Urjalassa.

Kannatusyhdistys oli Lahdessa lauantaina 14 . huhtikuuta katsomassa Pohjantähden ensimmäistä osaa. Mukana oli 63 yhdistyksen jäsentä.

Näytelmän dramatisointi seurasi aika tarkasti Linnan tekstiä. Se ei minua sinällään kovin koskettanut, ehkä liiallisen tuttuuden takia. Esitys kokonaisuutena oli kuitenkin vaikuttava. Vaikuttavuus perustui näyttämöratkaisuun, visuaalisuuteen ja liikunnallisiin elementteihin.

Suomen itsenäisyyden alku oli vaikea. Se oli yhtä vaikea kuin joutsenen lentoon lähtö. Kun olin juuri edellisenä päivänä ihmetellyt Espoonlahdella, miten joutsenet lähes epätoivoisesti nousivat ilmaan saavuttaakseen täyden korkeuden ja jatkaakseen matkaansa eteenpäin, sai Suomen linnun matka minut mietteliääksi. Aki Raiskio ja Aarre Reijula esittivät ylöspäin pyrkivää Suomea todella näyttävästi.

Suomen itsenäisyys oli monien sattumien summa. Olisiko kaikki ollut toisin, jos saksalaiset eivät olisi olleet niin ylivoimaisia Venäjällä? Olisiko kaikki ollut toisin, jos Lenin ei olisi tehnyt lokakuun vallankumousta? Olisiko kaikki ollut toisin, jos punaiset olisivat voittaneet? Olisiko, olisiko…?
Koskaan emme saa oikeaa vastausta.

On kuitenkin hienoa, että me käsittelemme menneisyyttämme. Olemmeko me mitään siitä oppineet? Saksalainen historioitsija Lepold von Ranke sanoi aikoinaan, että ”kansat eivät ole oppineet mitään menneisyydestään”. Onko näin?

Kun katsoi Lahden kaupunginteatterin esitystä ja sitä valtavaa innostusta, on oltava Ranken kanssa eri mieltä. Suomessa on opittu käsittelemään upeasti menneisyyttä ja upeasti on saavutettu kansakunta, joka voi aidosti keskustella kapinasta, kansalaissodasta, sisällissodasta tai vapaussodasta.

Kiitos kuuluu myös Lahden kaupunginteatterille ja oman teatterimme kannatusyhdistykselle. Saimme jälleen todeta, miten helppoa ja turvallista on elää vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Heikki Pohjala

Esitystalous 3 – radio

Kannatusyhdistys on varannut koko esityksen jäsenille ja heidän ystävilleen torstaina 4.10.2018 klo 19.
Varaa lippusi 23.4.2018 klo 10 lähtien sihteeriltä sähköpostitse laila.suokorte@kolumbus.fi tai puh 040 547 7505.

Lipun hinta on 36 euroa/henkilö. Saatuasi vahvistuksen maksa osallistumismaksu yhdistyksen tilille FI12 5724 4220 045856. Käytä viitenumeroa 882574.

 

Juha Jokelan trilogia täydentyy – Esitystalous 3 sijoittuu radiotoimitukseen

Huippusuositun Esitystalous-trilogian päättävä Esitystalous 3 – RADIO saa ensi-iltansa Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 19. syyskuuta 2018. Ja soundaa paremmalta kuin koskaan.

Radio Stage on pitkän linjan radioammattilaisen Jamin (Martti Suosalo) vuonna 2010 Tapiolaan perustama radiokanava, josta on viime vuosien aikana tullut tärkeä osa espoolaista kaupunkikulttuuria. Sillä on pieni mutta uskollinen yleisö ja vain yksi ongelma: raha.

Kun omistajakonsernin lähettämä Marika (Vera Kiiskinen) saapuu uudistamaan kanavaa dynaamisemmaksi, Radio Stagen sisällä käynnistyy valtasuhteiden ja arvojen myllerrys. Kanavan persoonallinen työntekijätiimi (Ylermi Rajamaa, Ria Kataja, Henna Hakkarainen, Tommi Taurula ja Raimo Grönberg) joutuu sopeutumaan uuteen ajatteluun ja maailmankuvaan. Miten käy työpaikkojen ja Radio Stagen oman äänen?

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Esitystalous 3 – RADIO on viihdyttävä ja terävä analyysi nykyhetkestä. Se on esitys, joka soi kuin hyvä radiokanava ja kulkee kuin kovan luokan rumpalin komppi.

“Ainoa pysyvä asia on muutos.
Ja sepä onkin se, joka vie meiltä järjen.”
Radio Stage – sinun korviesi välissä.

Teksti ja ohjaus Juha Jokela
Lavastus Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu Sari Suominen ja Noora Salmi
Äänisuunnittelu Tommi Koskinen
Valosuunnittelu Heikki Örn
Videosuunnittelu ja valokuvat Timo Teräväinen
Maskeerauksen suunnittelu Mari Vaalasranta
Rooleissa Raimo Grönberg, Henna Hakkarainen, Ria Kataja, Vera Kiiskinen, Ylermi Rajamaa, Martti Suosalo, Tommi Taurula

Tietoa lisäpalveluista:

TUOKSUTON NÄYTÖS
Erityisesti allergisille ja tuoksuyliherkille suunnattu, tuoksuton Esitystalous 3 – Radio -näytös järjestetään la 10.11. klo 14. Yleisöä pyydetään välttämään hajuvesiä ja muita tuoksuvia tuotteita tässä näytöksessä. Lippuvaraukset p. 09 4393 388 tai Lippu.fi

Meidän teatteri

Olipa mahtava Kine-esitys. On todella mukava, että oma teatterimme tarjoaa tällaisia elämyksiä. Näytelmä toimi tosi hyvin myös muulla kuin verbaalisella tasolla. Jos joku Hesan teatteri olisi tällaista tarjonnut, en olisi jaksanut lähteä. Ja eihän ne esitä ulkomaista huipputeatteria.

Teatteri ja kannatusyhdistys ovat järjestäneet taiteilijatapaamisia omien tuotantojen yhteydessä. Ja aina on muistettu kysyä näyttelijöiltä ja ohjaajilta mitä mieltä he ovat Espoon teatterin toimintakonseptista: 2 omaa tuotantoa/v ja vierailuesityksiä – toistaiseksi?

Mielipiteet ovat hyvin yksimieleiset: Espoon konsepti toimii ja on parempi kuin monien laitosteattereiden.
Ensimmäiseksi mainitaan aina, että kun näyttelijät palkataan tuotantokohtaisesti, Espoo saa vapaina olevat parhaat ja näytelmään sopivimmat näyttelijät. He ovat alusta alkaen motivoituneesti mukana, kun keskittyvät yhteen näytelmään kerrallaan. Näytöksiä on sen verran, ettei ainakaan iltaisin muuta ehdi.

Kerrotaan, että seuraava on laitosteattereissa tuttu tarina. Seinältä katsotaan seuraavan näytelmän roolijako. ”Ei taaskaan pääroolia, vain joku mitätön sivurooli”. Näytteleminen on työtä. Näytöksen jälkeen leimataan kortti ja mennään kotiin motivoivempien harrastusten pariin.

Espoossa koko teatterin henkilöstö keskittyy yhteen näytelmään kerrallaan. Helsingin kaupunginteatterissa on tällä hetkellä vajaa 20 esitystä. Tällöin näytelmille yhteisen toimisto-, markkinointi jne henkilöstön, pitää jakautua 20 esityksen kesken. Nämä 20 esitystä vielä kilpailevat toistensa kanssa.

Tästä johtuu, että alan ammattilaiset arvostavat Espoota. Koko teatterin henkilöstö on esityksen valmistelun tukena. Niin kauan kuin muistan, ovat Espoon omat tuotannot onnistuneet hyvin. Toisaalta myös kansainväliset vierailut houkuttelevat teatterialan ihmisiä. Saavat uudenlaisia näkökulmia matkustamatta.

Tietysti Espoon malliin liittyy yksi riski. Kun on vain kaksi omaa tuotantoa vuodessa, niiden pitää menestyä. Tässä suhteessa teatteri on onnistunut hyvin. Jotain korrelaatiota on kuitenkin siinä, että mitä paremmat arvostelut, sitä huonompi myynti. Tällainen tuli mieleen Menneistä 500 vuodesta. Taiteellisesti kunnianhimoinen esitys ei ole aina yleisön mieleen väitti Spedekin – ja myi hyvin.

Yhdessä vaiheessa Espoon kaupunki yritti lopettaa teatterin omat tuotannot. Pieni ongelma vaan on se, että vierailuesitykset kustannetaan osin omilla tuotannoilla. Onneksi kaupunginjohto ja luottamushenkilöt ovat heränneet. Tapiolan taseyksikön toiminta perustui periaatteelle: mitä enemmän tontteja myyt ja mitä tiheämmin rakennat, sitä enemmän taseyksikkö saa tuloja. Luottamushenkilöt ovat kyselleet onko lautakunnilla ollut riittäviä mahdollisuuksia vaikuttaa Tapiolan kehitykseen.

Odotan mielenkiinnolla teatterin uutta strategiaa. Teatterinjohtajan julkiset kannanotot antavat olettaa, että teatterin tuotannot monipuolistuvat. Tämä taas liittyy uuteen teatteritaloon ja sen varustukseen.
Vierailujen ongelma on se, että ne pyörivät vain muutaman päivän. Kun maine kiirii, on esitys jo palannut kotiinsa. Mutta onko Suomessa toista teatteria, jossa voi tutustua eri teattereiden tuotantoihin eri puolilta maapalloa? Tosin edellisen teatterinjohtajan valinnat ovat mielestäni liikaa keskittyneet Suomeen ja naapurimaihin (keväällä 8/10 vierailusta). Taiteellista laiskuutta!

Juhlaviikkojen toiminnanjohtajana teatterinjohtajallamme lienee hyvät kontaktit eri puolille maapalloa. Mies siis paikallaan. Kansainvälisissä tuotannoissa on taivas rajana.

Juhani Hakala

© 2019 Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys — Powered by WordPress

Theme by Anders NorenYlös ↑