Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys

Category

Arkisto

Hallituksen kokous 11.12.17

Todettiin, että yhdistyksen taloudellinen tilanne on hyvä. Jäsenmäärä on kasvussa, nyt meitä on 580.

Teatteritaloasia etenee. Se näkyi jo valtuustossa mrraskuussa. Vain kolme valtuutettua kävi vastustamassa teatteritaloa. Valtuusto päätti yksimielisesti valtuutettu Luhtasen esityksestä: ”Valtuusto toivoo, että valtuustolle tuotaisiin kokonaisvaltainen selvitys Tapiolan kulttuurialuetta (erityisesti Kulttuurikeskus, kulttuuriaukio, ns. Ervin keskusta ja kulttuuripolku WG-taloon) koskevista suunnitelmista ennen kuin asiaan liittyvistä yksityiskohdista lopullisesti päätetään.”

Teatterinjohtajan mukaan alueesta muodostuu myös festivaali- ja tapahtumakeskus. Myös nykyiset festivaalit saavat teatterista enemmän tilaa käyttöönsä.

Kaupunginjohtaja lupasi Männikön Ollin läksiäisissä teatteritalon. Juhlapuheet ovat myös muuttuneet käytännöksi jo useissa kaupungin johdon tapaamisissa. Alueen kokonaissuunnitelman pitäisi valmistua kesään mennessä ja teatteritalon hankesuunnitelma vuoden loppuun mennessä. Enää ei puhuta maanlaisesta teatterista. Teatterisäätiö edellyttää asiakas- ja työtiloja maan päälle. Minäkin poistin arkistoon näiltä sivuilta maanalaista teatteria arvostelevat blogikirjoitukset (Luhtanen, Pohjala. Pylvänäinen, Hakala).

Vuosikokousvalmistelu (12.3.17) etenee, valmistelua on delegoitu hallituksen jäsenille.

Pikkujoulujen ohjelmasta pidettiin kovasti, ainoastaan tarjoilu sai yleistä moitetta, joka välitetään eteenpäin ja selvitetään mahdollisuutta pitää pikkujoulut muualla.

Mietimme teatterin tulevaisuusseminaarin (24.4.18) ohjelmaa. Halusimme tietoa tulevaisuudesta yleensä ja erityisesti teatterialalla.

Todettiin tulevat retket, jotka löytyvät ”Teatteriretket” kansiosta.

Hyvää Joulua toivovat hallituksen tontut

 

Syyssonaatti viettelysten puutarhakeinussa

Vitsi, vitsi. Nuo on kyllä kolme eri näytelmää Espoon kaupunginteatterissa ensi keväänä. Uuden teatterinjohtajan valinnat alkavat näkyä jo kevään vierailuesityksissä. Omissa tuotannoissa on pitempi aikakaari, joten ensi vuosi mennään vielä edellisen johtajan valinnoilla.

Kevään näytösten esittelytilausuudessa teatterinjohtaja Erik Söderblom mukaan Metro tuli ennen omaa taloa, mutta talokin tulee. Revontulihallin vuokrasopimusta pitää vielä jatkaa vuodesta 2020. Oman talon ympärillä on positiivinen ja luottavainen ilmapiiri. Tapiolan keskusta pitää ajatella uudestaan. Kulttuuriaukiosta ja sen ympäristöstä voi tulla tapahtuma- ja festivaalikeskus.

Vähän samaa tunnetta oli valtuuston kokouksessa, kun se päätti, että sille tuodaan vaihtoehtoja Kulttuuriaukion ja sen ympäristön kehittämisessä. Puretaanhan Keilahallin ja pysäköintitalotkin.

 

 

Ingmar Bergmannin Syyssonatti on kevään oma tuotanto: ohjaus Pasi Lampela, rooleissa Satu Silvo, Leena Pöysti, Carl-Kristian Rundman ja Ulla Raitio. Näyttelijöistä ohjaaja totesi, ”ettei parempaa porukkaa voisi kuvitella”

Bergmannin teokset menevät syvälle ihmiseen. Kuitenkin näytelmä on draamallisuudessaan koominen. Papin vaimo Eva kutsuu äitinsä konserttipianisti Charlotten kylään 7 vuoden jälkeen. Kahden eri tavoin voimakkaan ja haavoittuvaisen äidin ja tyttären yöllisestä välienselvittelystä kehittyy draama, josta kumpikaan ei selviä ehjin nahoin. Bergmannin elokuvan perusteella sanoisin, että se joka pystyy kertomaan ja käsittelemään kätkemänsä tunteet, on vahvemmilla. Riippuen siitä kuinka huono omatunto hänelle tulee.

 

 

Teatteri Telakan  ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto Ei voi auttaa, sori on totuudenmukainen, hauska ja koskettava näytelmä muutoksen tarpeesta ja muuttumisen vaikeudesta. Se kertoo miehen ruuhkavuosista vaimon ja hellan välissä, kuin myös uudelleensyntymästä ja sen esteistä. Tuomaksen ja Merin avoliitto on ajautunut umpikujaan. Tuntuu, että ainoastaan lapset ja yhteinen omaisuus pitelevät heitä yhdessä. Voivatko edes ruuhkavuosien perhekalenteriin merkityt säännölliset yritykset rakastella pelastaa heidät?

Näytelmän henkilöiden rimpuilu väistämättömän edessä on läheltä katsottuna armotonta, kaukaa koomista.

 

 

Kaj Chydeniuksen Puutarhakeinussa pihlajan alla Arvo Turtiaisen, Jukka Itkosen, Ilkka Kylävaaran ja Lauri Viidan runoja tulkitsevat Helmi-Leena Nummela, Tatu Siivonen ja Puntti Valtonen.

 

 

Joensuun Vapaan Teatterin ja Kaupunginteatterin yhteisesitys on Muistipalatsi. Kaksi vanhenevaa naista, lapsuuden parhaat ystävät, Ursula ja Saila, kohtaavat vuosikymmenien jälkeen. Toisen muisti on jo hapertumassa, toinenkin on elämänsä hämmentämä. Muistinsa tueksi Ursula rakentaa muistipalatsia rintamamiestaloon, lapsuutensa kotiin. Näytelmä kertoo elinkaaren kauneudesta ja hauraudesta. Näytelmän kertojanote on kepeä ja hilpeäkin.

Itseäni kiinnosti ohjaaja Packalenin ja näyttelijä Rantalan alustukset. Esineet vievät muistoihin. Eri ihmiset voivat muistaa samat asiat eri tavoin. Muisti ja mielikuvitus menevät sekaisin. Mukana on myös tieteellinen aspekti muistin ja mielen toiminnasta.  Näytelmässä kaikilla olevaisilla on tarve välttää kärsimystä ja etsiä onnellisuutta. Tämähän on myös buddhalaisuuden pääväittämä. Kun riittävän monta mieltä muuttuu, muuttuu maailmakin.

 

Ja sitten esittelytilaisuudessa lavalle astelee Timo Torikka. Hetkinen. Esittelyssä on Panta teatterin (Ranska) esitys Oncle Vania (Tsehovin Vanja eno) uutena tekstiversiona. Kuulimme, että Timo näyttelee Ranskassa muutaman kuukauden vuodessa. Argentiinalaisen Daniel Veronesen teksti vie katsojan kumouksellisen teatterin ytimeen, muistuttaen alituisesti Vanja-enon kauhistuttavasta ajankohtaisuudesta.

 

 

La Tristura-teatteri on Espanjan rohkeimpia ja uudistusmielisempiä teatteriryhmiä, joka ennakkoluulottomasti hakee uusia teatterin muotoja. CINE tapahtuu elokuvan ja teatterin välimaastossa, mutta elokuvallista ei ole kuva vaan ääni. Yleisö saa käyttöönsä kuulokkeet, joiden kautta esityksen ”soundtrack” välittyy.

CINE kertoo Espanjassa surullisen tavallisesta ilmiöstä: lapsenryöstöstä. Kertojana ja keskushenkilönä on lapsena kaapattu mies, joka nyt aikuisena hakee omaa historiaansa ja paikkaansa maailmassa. Hänen orpoutensa ja eksistentiaalinen epävarmuutensa muuttuu vertauskuvaksi kokonaisen eurooppalaisen sukupolven elämäntunnolle.

 

 

Viettelyksen asuntovaunu on kertomus ihmisistä uusien elämänvalintojen äärellä. Se on kertomus ammattiautoilija Kari Metsäsimolan syöksykierteestä, joka saa alkunsa Pietarporin elinkeinoelämän rakennemuutoksesta, ja jonka loppunäytös näytellään Porin Isomäen leirintäalueella asuntoautossa syksyllä 2017

Viettelyksen asuntovaunu on näytelmä sosiaalisesta identiteetistä, keitä me olemme toisen katseen alla, keitä me yritämme olla ja keneksi pelkäämme paljastuvamme. Viettelyksen asuntovaunu on näytelmä työstä, rakkaudesta ja maskuliinisuuden kriisistä.

 

 

Teatterinjohtaja Söderblom on ohjannut tänä syksynä esitykset Turkuun, Poriin ja Jyväskylää. Turusta saamme nähtäväksi Åbo Svenska Teaterin Hjort – sivari, josta tuli terroristi. Erikin ohjaus on tyylikäs ja nopearytminen.

Daniel Hjort elää 1500-luvun Turussa. Syrjään sysätty, alistettu ja rakkaudetta jäänyt nuori mies päättää kostaa isänsä kuoleman ja tulee näin osallistuneeksi ympärillä riehuvaan uskonnollis-poliittiseen valtataisteluun. Aikakauden tapahtumista voi tunnistaa samoja mekanismeja, jotka nykyään johtavat terrorismiin ympäri maailman.

Daniel Hjortia on kutsuttu Suomen Hamletiksi. Sitä myös pidetään ainoana merkittävänä suomalaisena näytelmänä ennen Aleksis Kiven tuotantoa. Neroksikin tituleerattu Josef Julius Wecksell kirjoitti Daniel Hjortin vuonna 1862 20-vuotiaana. Hän oli tuolloin joutumassa psykoosiin, josta ei koskaan toipunut.

Viroviikoilla 26.2-11.3 näemme kolme virolaista näytelmää.

 

Eestin Draamateaterin Sarabandissa Marianne ja Johan – entiset aviopuolisot, eivät ole tavanneet yli kahteenkymmeneen vuoteen. Kun Marianne saapuu vieraaksi Johanin mökille, hän joutuu keskelle perhedraamaa. Johanin välit poikaansa Henrikiin ovat kireät ja kaikki surevat tahoillaan Henrikin kuollutta vaimoa ja Karin -tyttären äitiä. Myös Marianne on pian osa rikkinäisten ihmissuhteiden verkkoa, muistojen ja rakkauden hyökyaaltoa ja näennäisen rauhan alle kätkeytyvää valtataistelua. Saraband jäi Ingmar Bergmanin viimeiseksi ohjaustyöksi.

 

 

Von Krahli Teaterin Vaimukuskuss yhdistää teatterin, tanssin ja nykysirkuksen hullunhilpeäksi, absurdiksi ja älykkääksi kuvaukseksi kommunikaation vaikeudesta. Von Krahli on yksi Viron kentän kiinnostavimmista ja omaäänisimmistä teattereista.

 

 

Ugala teaterin Emadepäev Äitienpäivä-esitys kääntää tutun asetelman nurin päin: keskimäärin lapsi esittää äidilleen n. 300 kysymystä päivässä, mutta jos äiti alkaa kysellä, mitä hän kysyy ja mistä hän saa vastauksia? Googlesta, nettikeskusteluista, lastenkasvatuksen oppikirjoista, ystävättäriltään, omalta äidiltään. Näytelmä kuvaa neljää äitiä ja ruuhkavuosien arkisankaria kiperien kysymysten äärellä.. Näytelmä tarjoaa hilpeän kaunistelemattomia kuvakulmia arkisiin aiheisiin.

Tulossa on paljon parempi kevät kuin moni muu huonompi kevät.

 

 

 

Liisa ja Olli Männikön stipendi

 

Kunnallisneuvos Olli Männikkö on toiminut kannatusyhdistyksen hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana ja vaikuttanut merkittävästi teatterisäätiön perustamiseen. Hän on toiminut teatterisäätiön hallituksen puheenjohtajana säätiön perustamisesta lähtien.

Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys kunnioittaa Olli Männikön Espoon Kaupunginteatterin hyväksi tekemää merkittävää työtä ja on päättänyt perustaa Liisa ja Olli Mänikön stipendin..

Stipendi jaetaan henkilölle, joka on toiminnallaan edistänyt teatteritoimintaa Espoossa. Stipendin saaja julkistetaan vuosittain yhdistyksen vuosikokouksessa. 

Espoossa 4. päivänä joulukuuta 2017 

Leo Eskola

puheenjohtaja

Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys ry

Yksi ja sama mies

Heikki Pohjalan sanoin: yksi ja sama mies on johtanut teatterisäätiötä alusta alkaen. Tämä mies on Olli Männikkö. 1.12.17 vietimme teatterilla tämän miehen läksiäisiä.

Onnittelemassa kannatusyhdistyksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, vastapulella Liisa ja Olli Männikkö, sekä teatterinjohtaja

Tilausuuden avasi teatterinjohtaja Erik Söderblom. Hän jo ehti luvata teatteritaloa ja saman vahvisti kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä.  Onhan hän aiemminkin luvannut taloa, mutta nyt taitaa olla takana myös valtuuston tahto. Mäkelän mukaan teatteri on osa kasvavaa Espoo-tarinaa.

Mäkelä kuvasi Ollia jämäkäksi ja peräänantamattomaksi. Olli on antanut taiteilijoille vapauden toteuttaa itseään. Useamman kerran tuli esiin myös Jussi Helmisen ja Ollinkin puheissa, että teatterin talous on ollut hyvässä kunnossa koko ajan. Ei ole tarvinnut mennä hattu kourassa pyytämään kaupungilta lisää rahaa. Eipä taida olla Suomessa toista taloudellisesti yhtä hyvin hoidettua teatteria, kiitos Espoon teatterin johtajien, totesi Olli.

Mäkelä muisteli kokemuksiaan Esitystalouden esityksistä. Eka kerralla hän nauroi (itselleen) enemmän kuin kukaan muu. Seuraavalla kerralla hänen vieraansa pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat nauroivat paljon enemmän kuin hän. Kolmannella kerralla Suosalolta kysyttiin, minkä verran hän on ottanut mallia Mäkelältä. Suosalo vähätteli, mutta heilutti kättään, juuri niin kuin Mäkelä puhuessaan tekee. Tosin hän korosti, että hän heiluttaa vasenta kättään vain siksi, että on vasenkätinen.

Pohjalan Heikki melkein meinasi pudota lavalta ilosta, kun kaupunginjohtaja lupasi teatteritalon. Heikin mukaan viini paranee vanhetessaan. Hän siis tarkoitti Ollia, ei teatteritaloa. Teatterilla on ollut 5 johtajaa (Oittinen, Marton, Helminen, Thibblin, Söderblom, vain Marton ei päässyt mukaan matkan vuoksi) joista Helminen oli pisimpään – 13 vuotta.

Helmisen Jussin mukaan Olli ei puuttunut teatterin taiteelliseen toimintaan, mutta Jussi kyllä testasi ajatuksiaan Ollilla. Vastaus oli usein ”oho” tai ”aijaa” tai ”minä en tästä pitänyt”. Heillä oli yhteinen näkemys teatterista.  Visio kansainvälisestä teatterista ja missio omasta teatteritalosta. Jussi kiitti Ollia koko teatterikentän puolesta.

Olli oli 18 vuotta kaupunginhallituksessa ja niistä 12 puheenjohtajana. ”Unohtivat vaihtaa” kuittasi Olli. Naurua herätti Ollin viittaus siihen, että meillä on aina ollut vihollinen idässä. Tätä seurasi yllättävästi historiallinen katsaus.

Tulevaisuudessa Olli näkee tärkeänä yhteistyön Aalto yliopiston kanssa. Myös Espoon eri kieliä puhuvien määrä kasvaa. Kansainvälisellä teatterilla on kysyntää. Teatteri-investoinnista on pidetty meteliä, vaikka valtuusto hyväksyy paljon suurempia investointeja puheitta. Teatteri tuottaa paljon kustannuksiaan enemmän taloudellista hyötyä Espoolle.

Lämminhenkisen tilaisuuden taiteellisesta osuudesta vastasivat Ritva Oksanen ja Pedro Hietanen. Ritva sanoi olleensa mukana Espoon teatterissa yhtä pitkään kuin Olli. Ritvalla oli päällään kokoelma Espoossa eri näytelmissä käyttämiään vaatteita ja koruja. Ihailen Ritvan kykyä valita aina tilanteeseen sopivia ja hyvin puhuttelevia runoja ja lauluja.

Kiitos Olli!

Juhani Hakala

Sähköinen tiedotus

Hallitus oli Some-koulutuksessa (sosiaalinen media). Totesimme, että Facebook (FB) sopii parhaiten tarkoituksiimme.  Jäsenkyselyssä tuli esiin jäsenten tarve lukea ja kirjoittaa teatteriarvosteluja: mikä on ollut hyvä – mikä huono esitys, mitä voit suositella tai haluaisit nähdä. Siis muistakin kuin oman teatterimme esityksistä. FB:ssä voi tehdä myös ehdotuksia tulevista yhdistyksen teatteriretkistä. Kaikenlaisia yhdistyksen toimintaan liittyviä ehdotuksia ja kommentteja voi kirjoittaa FB:hen. Sivuille pääsee suoraan kotisivujen etusivulta painamalla FB nappulaa.

Kotisivujemme arkistosta löytyy yhdistyksen tiedotuksen periaatteet, sekä yhteenvedon jäsenkyselystä. Kyselyssä kotisivujamme (www.eskateka.fi) pidettiin hyvinä ja riittävinä.

Sivujen Blogi-kansiossa julkaisemme myös jäsenten kirjoituksia, jotka liittyvät esim. teatterin omiin tuotantoihin ja jotka sopivat sisällöltään sivujen muuhun ilmeeseen (juhani.hakala@tietotori.fi)

Meillä on n. 300 jäsenemme sähköpostosoitteet tiedossamme. Heille lähetettiin keväällä jäsenkysely. 90 % vastanneista haluaa jäsenkirjeet sähköisinä. Olemme lähettäneet sähköposteihin pikaviestejä tulevista tapahtumista ja teatterin edullisia viime hetken lipputarjouksista.

Ensi vuonna siirrymme sähköisiin jäsenkirjeisiin. Ensimmäinen jäsenkirje lähetetään paperilla kaikille ja sähköisesti myös niille, joiden osoite on tiedossamme. Mikäli et saa jäsenkirjettä sähköisenä, mutta haluat saada sen jatkossa sähköisenä, ilmoita osoitteesi Laila Suokortteelle laila.suokorte@kolumbus.fi

Teatterimme on monipuolisesti sosiaalisessa mediassa. Twitterissä on viime aikoina opastettu teatterissa kävijöitä Tapiolan puutteellisten opasteiden vuoksi. Youtubessa voi katsella teatteriesityksiä videoina. Instagrammista taas löytyy kuvia esityksistä. Teatterin tulevista esityksistä kertoo Facebook. Siellä voi yös arvioida esitystä.

Juhani Hakala

Pikkujoulut

Pikkujoulut aloitti komeasti Tapiolan koulun Tiernapojat-esitys – tai siis -Tiernatytöt. Siitä jatkoi Espoonlahden koulun ja lukion Jylla-ensamble. Esintyjät olivat Erkki Sipilän mukaan koulun ja lukion kuoroista poimittu pieni otos. Hyvin poimittu! Yleisö lauloi innolla mukana joululauluja. Erityisesti Espoonlahden, mutta myös Tapiolan koulut ovat kunnostautuneet teatteriyhteistyössä.

Puheenjohtaja Leo Eskola puhui muutoksen vuodesta ja kiitti osanottajia aktiivisuudesta mm. teatterin ohjelmien myynnissä. Paikalla oli yhdistyksen historian suurin osanottajamäärä. Lämpiö oli täynnä.

Leon mukaan yhdistys on hankkinut kumppaneita. Teatteriin suhtaudutaan positiivisesti. Se on mahdollisuus teatterin ystäville. Tavoitteena on Espoon teatterin tasavertainen asema pääkaupunkiseudun teatterien kansa.  Teatterilla on uusi johtaja Erik Söderblom, jolla on vielä sovittuja ohjaustöitä Turussa, Porissa ja Jyväskylässä.

Leon toimintaa läheltä seuranneena tiedän, kuinka valtavasti Leo on tehnyt pyyteettömästi työtä  kannatusyhdistyksessä ja teatterisäätiön hallituksissa, että teatterilla olisi oma talo. Kiitos siitä! Tulokset alkavat näkyä!

 

.

Teatterin johtaja

Seuraavassa on yhdistetty teatterinjohtaja Erik Söderblomin alustukset kevätkauden ohjelmien esittelyssä ja pikkujoulussa.

Metro tuli ennen teatteria, muta nyt on vahva tekemisen meininki. (Sitähän me ollaan odotettu viimeiset 4 vuotta kirj. huom). Ilmapiiri on luottavainen ja positiivinen teatteritalolle (sama näkyi myös valtuustonkokouksessa. Vain Anthoni (vihr) halusi vielä teatteria maan alle kirj. huom.). Tapiolan keskusta ajatellaan uusiksi. Kulttuuriaukion ympärille on rakentumassa vahva tapahtuma- ja festivaalikeskus. Revontulihallissa ollaan vielä muutama vuosi eteenpäin. (Niin valtuustossa kuin Erikin puheista puuttui vielä kaksi elementtiä Marimekkotalon, Keskustornin ja Heikintorin lisäksi:  purettavat keilahallin talo ja pysäköintitalo. Kummallakaan ei ole kaavaa kirj. huom.)

Kulttuurin merkitys Espoossa tulee kasvamaan. Erikin mukaan kaupungin johto suhtautuu teatteritaloon myönteisesti. Kaupunginhallituksen kanssa on ollut keskusteluja.  Tähän teatteritaistelija Heikki Pohjala suhtautui melko varauksella, kuten minäkin. Puheet ja teot eivät ole kohdanneet. Heikki kysyi, monellako prosentilla Erik uskoo kaupungin johtoon.  Erik päätti olla sinisilmäinen ja uskoo 100 %:sti. Mitään ei tapahdu, ellei usko itseensä

 

Erik kertoi olevansa Espoossa tulevaisuuden vuoksi. Hän oli kuullut Espoon teatterista paljon hyvää. Teatteri on paikallinen. Jos se täyttää asemansa paikallisesti, teatteri on yleispätevä. Erik haluaa jakaa Espoossa itselleen kertynyttä osaamista. Hän haluaa tehdä huomispäivän teatteria.

Erikillä oli kaksi tulevaisuusvisiota. Ensinnäkin perinteiden taiteiden raja liukenee. Esittävä taide voi ottaa sisäänsä mitä vain, myös uuden teknologian.  Toiseksi taiteeseen on suhtauduttu Jumalan sanana, ylhäältä annettuna. Taiteilija on pappi ja yleisön on seurakunta. Tilanteen pitäisi muuttua päinvastaiseksi. Pitää lähteä yleisöstä liikkeelle. Kuunneltava sitä herkemmin.

Espoon teatteriin tulee myös muutakin kuin puhedraamaa. Tulee enemmän fyysisyyttä ja liikettä, myös musiikkiteatteria. Uusia muotoja syntyy myös yhteistyöstä Sinfonietan ja Emman kanssa. (Tätähän mekin olemme ajaneet. Ajatelkaa, jos vaikka Sinfonietan ja teatteri henkilökunta työskentelisivät yhdessä uusissa teatterin tiloissa -maan päällä.)

Minusta on todella ilo kuunnella teatterinjohtajaa, jolla on visioita, kokonaisnäkemystä.

Espoossa on mantra: ”Sit ku metro tulee”. Metro toisi Tapiolan kulttuuritarjonnan pääkaupunkiseudun asukkaille.  Käväisin samalla katsomassa, miten teatteri on opastettu metroon. Ei mitenkään. Metroasemalla ei ole edes Tapiolan karttaa. Opaskarttoja on kyllä eri pulilla Tapiolaa, mutta niissä ei kerrota, missä ovat teatteri ja kulttuurikeskus. WeeGeetä ei opasteta lainkaan metrolle. Teatterille löytää, jos on taskulamppu mukana. Opasteet ovat pieniä ja huomaamattomia. Meinasin jo kirjoittaa Länsiväylään, mutta odotan vielä, kun parannusta on luvattu. Se nyt olisi liikaa vaadittu, että teatteripolulla olisi vitriinejä, joissa esitellään teatterin esityksiä.

Pikkujoulu päättyi juhlavasti Suomi 100 v teemaan liittyviin Marketta Palomäen runoihin. Ja yleisön vaatimuksesta Matilda Pohjala esitti perinteisen runon, jossa piti koko ajan vahtia, ettei viski pilaannu. Testaaja kyllä pilaantui.

Hyvää ja rauhallista joulua

Toivoo koko hallituksen tonttuväki

 

Valtuusto puhui teatterista

Kaupunginvaltuusto keskusteli 20.11.17 Leena Luhtasen ja 21 muun valtuutetun 1,5 v sitten esittämästä valtuustokysymyksestä. Sitä on käsitelty valtuustossa ja kaupunginhallituksessa jo 7 kertaa ja valtuusto on yksimielisesti lähettänyt kelvottoman vastauksen uudelleen valmisteluun. Lähes kaikki puhujat olivat nytkin yhtä mieltä: vastaus on kelvoton, mutta koska virkamiehet eivät pysty parempaan, asian käsittely lopetettiin Luhtasen yksimielisesti hyväksyttyyn toivomukseen.

Toivomuksen mukaan ”Valtuusto toivoo, että valtuustolle tuotaisiin kokonaisvaltainen selvitys Tapiolan kulttuurialuetta (erityisesti Kulttuurikeskus, kulttuuriaukio, ns Ervin keskusta ja kulttuuripolku WeeGee-taloon) koskevista suunnitelmista, ennen kuin asiaan liittyvistä yksityiskohdista lopullisesti päätetään”

Valtuustokysymyksessähän kysytään miksi virkamiehet kieltäytyivät tuomasta teatteritalon kaavaa valtuustoon. No vastaus on se, että jos he myötäisivät asian, alettaisiin puhua virkavirheestä. Samoin valtuutetut ihmettelevät, että vuonna 2014 paras paikka kaupunkikuvallisesti oli Vesiputoustalon vieressä mutta seuraavana vuonna maan alla. Samoin tiedustellaan, onko arkkitehti Sipistä ja asukkaita kuultu. Tähänkin vastaus olisi lyhyt: EI.

Luhtanen Leena

Nyt Luhtanen(sd) ihmetteli, onko valtuustolla mitään roolia näin tärkeässä asiassa. Valtuusto on pyytänyt monta kertaa, että teatteriasia tuotaisiin sen käsittelyyn. Tapiolan kulttuurimiljöö on niin tärkeä, ettei Tapiolan kehitys voi olla yksin Tapiolan taseyksikön päätettävissä.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Markkula kertoi, että Kaupunginhallitus on vaihtunut. Teatterille on varattu ensi vuodelle 0,5 milj suunnittelurahaa. Suunnitelun tulee valmistua 2018 loppuun mennessä. Sipisen piirtämä Kulttuurikeskus säilyy. Tilaratkaisun tulee olla toimiva kokonaisuus Kulttuurikeskuksen kanssa. Kulttuurikeskuksen, Marimekon, WeeGeen, Heikintorin alueet sekä kolme torialuetta on selvittelyssä ja ne on vietävä reippaasti eteenpäin. Mennään sisältö – ei rakentaminen edellä, Kulttuuritoimi valmistelee asiaa. Tämä selvitys tulee valtuustoon.

Todella mukava kuulla, että tällä kaupunginhallituksella on aivan eri ote asiaan, kuin edellisellä.

Tuleva teatterisäätiön puheenjohtaja Paula Viljakainen (kok), totesi, ettei valtuusto saanut vastausta. Kun tilat ovat kulttuurikeskuksen yhteydessä saavutetaan synergiaetuja. Kulttuurikeskuksen ympäristön kehittämiselle on suuret mahdollisuudet. Sen tulee houkutteleva kulttuurin keskus. Hän muistutti myös, että Espoon on peränpitäjä kaupunkien teatteriensa avustusvertailuissa.

Mari Anthoni (vihr) kertoi, että on olemassa laskelmia eri vaihtoehdoista ja ihmetteli miksi niitä ei ole tuotu valtuustoon. Hänen mukaansa teatteritalolle ei olut rahoitusta. Tämä on  kyllä Tapiolan projektipäällikkö Mäkisen jakamaa väärää tietoa. Vuonna 2010 suoritetussa rahoituksen kilpailutuksessa oli monta osallistujaa ja jotkin pitävät edelleen yhteyttä. Samaan kastiin kuuluu hänen väitteensä, ettei Kulttuurikeskusta olisi aiottu purkaa. Olen kysynyt tätä asia julkisesti kaksi kertaa Mäkiseltä ja vastaus on aina sama: taloa puretaan keskusaltaan, eli kauneimmalta puolelta.

Johanna Karimäki (vihr) kehui teatterin toimintakonseptia. Teatteri on Espoolle tärkeä. Sen tuotanto on korkeatasoinen ja hieno kokonaisuus. Myös teatteritalo on tärkeä. Sen julkisivun pitää olla huolella suunniteltu ja korkeatasoinen. Hänen mielestään lämpiötilat pitää tulla salin yhteyteen (nyt ne tulisi 4 kerrosta ylöspäin Kulttuurikeskuksen eteiseen). Julkisivun pitää olla kaunis. Talossa voisi olla avoin viherkatto.

Ulla Palomäki (kok) kertoi, että kaunis teatteritalo on Espoolle tärkeä vetovoimatekijä. Espoon vetovoiman pitää olla Helsingin tasoa. Talon pitää olla yhteensopiva Kulttuurikeskuksen kanssa. Esim. Helsingin musiikkitalossa on maan alla kosteusongelmia. Teatterin pitää olla maan päällä.

Mikki Kausteen (vihr)mukaan taiteen sisältö ratkaisee, eivät seinät.

Minusta teatterissa käynti on luonnollinen asia. Ei sitä tarvitse perustella. Poistan aina varmistimen, kun joku, varsinkin vain urheilua kannattava, perustelee, että kyllä hän käy teatterissa ja harrastaa kulttuuria. Yleensä se jatkuu ”mutta” sanalla. Nyt se jatkui : ”Mutta Leppävaaran uimahalli kerää monikertaisesti kävijöitä.”

Suvi Karhu (PersS) oli kuunnellut aamulla radiota. Siellä sanottiin, että Tapiola on pahempi betonikolossi kuin Kouvolan keskusta. Olipa paha!

Juhani Hakala

Jäsenkirje 8/2017, 15.11.2017

Hyvät Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen jäsenet

”Seuraavat 500 vuotta” Revontulihallissa  2.12.2017 saakka

Näytelmää ”Seuraavat 500 vuotta” esitetään joulukuun alkuun saakka. Katsojakommentteja on julkaistu teatterin ja kannatusyhdistyksen kotisivuilla. Ellet vielä ole nähnyt esitystä, niin suosittelemme. Kannattaa käydä katsomassa! Rooleissa esiintyvät Eero Aho, Ria Kataja ja Carl-Kristian Rundman. Jäsenhintaisia lippuja on vielä saatavana teatterilta.

Kannatusyhdistyksen pikkujoulu maanantaina 27.11.2017 klo 18 Revontulihallin lämpiössä

Yhdistyksen pikkujoulua vietetään teatterin lämpiössä maanantaina 27.11. klo 18. Vieraanamme on teatterinjohtaja Erik Söderblom. Ohjelmassa on Tiernapojat Tapiolan koulusta ja Espoonlahden lukion laulajien jouluinen musiikkitervehdys sekä yhteislaulua. Perinteinen pikkujoulutarjoilu. Lipun hinta 10 euroa peritään tilaisuudessa. Ilmoittautuminen puhelimitse tai sähköpostitse sihteerille  laila.suokorte@kolumbus.fi tai puh 040 547 7505 viimeistään 23.11.2017.  

” Mannerheim ja saksalainen suudelma” Helsingin kaupunginteatterissa 13.12.2017 

Kannatusyhdistys vierailee uusitussa Helsingin kaupunginteatterissa keskiviikkona 13.12.2017. Menemme katsomaan Juha Vakkurin kirjoittamaa ja Kari Heiskasen ohjaamaa näytelmää ” Mannerheim ja saksalainen suudelma”. Ennen esitystä klo 17.30 on mahdollisuus osallistua tunnin kestävälle kulissikierrokselle, jolla esitellään mm lavastamoa, puvustamoa ja näyttämön takaisia tiloja. Esitys alkaa klo 19. Retken liput on loppuun varattu ja ne jaetaan ennen esitystä. Kokoontuminen Helsingin kaupunginteatterin aulassa klo 17.30. Ilmoita sihteerille ellet osallistu kulissikierrokselle. Hakaniemeen voit tulla vaikkapa metrolla!

” Syyssonaatti ” Revontulihallissa keskiviikkona 28.2.2018 klo 19 

Espoon Kaupunginteatterin kevätkauden esitys on Pasi Lampelan ohjaama, Ingmar Bergmanin käsikirjoitukseen perustuva Syyssonaatti. Rooleissa esiintyvät Satu Silvo, Leena Pöysti, Ulla Raitio ja Carl-Kristian Rundman. Kannatusyhdistys on varannut koko näytännön jäsenilleen ja heidän ystävilleen. Teatterilippu on hyvä joululahja ystäville ja perheenjäsenille.

Varaa lippusi 22.11.2017 klo 10 lähtien sihteeriltä sähköpostitse laila.suokorte@kolumbus.fi tai puh 040 547 7505. Lipun hinta on 32 euroa/kpl. Saatuasi vahvistuksen maksa lippusi yhdistyksen tilille FI12 5724 4220 045856. Käytä viitenumeroa 882561. Liput jaetaan ennen esitystä teatterin aulassa.

 

Hallitus

Arkkitehtuurikilpailu!

 

Olipas Baskimaan Solitudes lajissaan täydellinen näytelmä. Tuli hyvä olo. Niin tuli hyvä olo sitä edeltäneestä Emman keskustelustakin. N. 100 ihmistä oli kaikista asioista yhtä mieltä.  Paitsi yksi: Tapiolan diktaattori Antti Mäkinen. Yleisön arkkitehdit ja diplomi-insinööritkin olivat aivan väärässä. En ole ollut yhdessäkään asukastilaisuudessa, jossa Mäkinen tai joku muu kaupungin edustaja olisi sanonut: ”olipa hyvä idea”. He sanovat vain: ”Vain minä olen oikeassa!”

Toisena keskustelijana oli Aalto Yliopiston graafisen suunnittelun professori evp, visuaalinen  suunnittelija ja Tapiolasta ja Hangosta dekkareita kirjoittanut Matti Remes. Hän muutti pois Tapiolasta, kun ei halunnut katsella Tapiolan tuhoa. Hän kyllä hyväksyy lisärakentamisen.  Hänen mukaansa kuitenkin Espoossa grynderit suunnittelevat taloja, mutta ei niiden ympäristöjä. Alueita ei suunnitella kokonaisuuksina.  Mäkinen oli toista mieltä.

Tähän tarttui eräs osanottaja. Hän valitteli olevansa vain diplomi-insinööri.  Hän arvosteli voimakkaasti Satakielen rinteen rakentamista. Siellä on valtava rakennusmassa, kun taas Kulttuurikeskuksen ympäristössä on ilmavaa arkkitehtuuria. Mäkinen oli toista mieltä.

Ilmakuva kulttuurikeskus

Remeksen mukaan Tapiolan kehittäminen on jätetty vuosikymmeniksi. Remes arvosteli Ainoan kauppakeskusta epäonnistuneena tusinatuotteena, jossa ei ole omintakeisesta arkkitehtuurista ja auringon valosta ei ole tietoakaan. Kehitystä tehdään samoin persoonattomin ideoin esimerkkeinä Sello ja Omena.  Suurin virhe on se, että bisnessmiehet rakentavat Tapiolaa, eivät arkkitehdit. Mutta jos tehtäisiin arkkitehtonisesti korkeatasoista, se vasta binessidea olisikin.

Mäkinen toisteli vanhoja fraaseja, joita olen moneen kertaa kirjoittanut, joten olkoon.

Ensimmäisen puheenvuoron käytti entinen kaupunginjohtaja Pekka Löyttyniemi ja kysyi missä vaiheessa on teatteritalo. Remes ehdotti arkkitehtikilpailua. Tästä minun oli helppo jatkaa.

Kulttuurikeskus kaipaa kipeästi remonttia. Siellä on valtava tilanahtaus. Kirjasto on hakenut pitkään kunnon tiloja maan päältä. Kulttuurikeskus ja teatteri kaipaavat kunnon ravintolaa. Se vasta olisi synergiaa, jos Sinfonietan ja teatterin toimistot olisivat yhdessä. Näin vapautuisi kulttuurikeskuksesta tiloja. Nyt teatteri ja sen henkilöstön työtilat ovat tulossa aivan eri paikkoihin.

Tapiolan puutarhakaupunki oli maailma huippua kauan, kauan sitten. Miksi ei palautettaisi Tapiola taas arkkitehtuurin eturintamaan kansainvälisellä arkkitehtikilpailulla? Liikkuvia osia olisi paljon. Kulttuurikeskuksen vieressä on varattu tontti jo kulttuurille. Keilahallin talo ja pysäköintitalo puretaan, eikä niissä ole vielä kaavaa. Mahdollisuudet olisivat valtava. Aplodeista päätellen yleisö oli samaa mieltä.

Päätös laatimaani Kulttuurikeskuksen suojeluhakemukseen on tulossa viimeistään ensi toukokuussa.

Monessa puheenvuorossa kiiteltiin Länsiväylässä ollut arkkitehti Pallasmaan kirjoitusta. Mäkinen ei kiittänyt.

Seuraavan voimakkaan puheenvuoron käytti Kulttuurikeskuksen arkkitehti professori Sipinen. Ja Mäkinen oli täysin eri mieltä. Mitä nyt yksi talon piirtänyt professori on verrattuna Espoon kaupungin virkamieheen.

Sipinen kävi läpi väitettyjä synergiaetuja, jos teatteri olisi maan alla. Kulttuurikeskuksen naulakot riittävät nyt juuri ja juuri. Lämpiöön- Kulttuurikeskuksen – etisttiloihin pitäisi nousta 4 kerrosta teatterista maan alta. Hänen puheenvuoronsa vakuutti, että että maanalaisen suunnitelma ovat laatineet henkilöt, jotka eivät tiedä teatteritoiminnasta ja synergiasta mitään.

Kaupungin kaupunkikuva-asennetta kuvaa kulttuuripuolen perustelu: ”Jos teatteri on maan alla, ei tarvitse laittaa rahaa julkisivuihin”.

Juhani Hakala

 

Tapiola, kaupunki kaupungissa

Arkkitehti Juhani Pallasmaa kuvaa hyvin jutussaan ”Tapiolan keskustan tuho” (11-12.11.17, jäljepänä) Aikanaan Tapiola oli maailmanlaajuisesti ihailtu esimerkki. ”Nyt aikanaan maineikas keskusta vaikuttaa hahmottomalta rakennuskasalta”.

Tapiola on oma taseyksikkönsä, kaupunki kaupungissa, jossa eivät päde normaalit kunnallishallinnon lait.

Muualla kaupungin yksiköt päättävät itsenäisesti budjettinsa ja investointinsa. Asukkaat ja lautakunnat ovat mukana asuinalueensa suunnittelussa. Tapiolassa ei tällaisia vaikuttamiskeinoja ole. Asukkaat yrittävät pelastaa Kulttuurikeskusta virkamiesten repimisraivolta laatimallani suojeluhakemuksella.

Jos yrittää ottaa yhteyttä teknisen toimen ylempiin organisaatiotasoihin, ne vetäytyvät vastuusta ja sanovat että ota yhteyttä Tapiolan projektipäällikköön. Onko hänellä esimiestä lainkaan, vai hoitaako johtaja Isotalo Tapiolaa kuten Länsimetroa? Tapiolan projektipäällikkö tuntuu olevan kaikkien alojen asiantuntija ja tulokset näkyvät karmealla tavalla, kuten Pallasmaa kiitettävästi osoittaa.

Tapiolan taseyksikkö päättää kaupungin linjaorganisaation ja lautakuntien puolesta investoinnit Tapiolassa. Vastuullinen linjaorganisaatio saa investoinnit vain, jos taseyksikkö niin suo. Taseyksikkö asioi vain kaupunginhallituksen kanssa.

Valtuustossa on yritetty selvittää virkamiesten toimia Tapiolassa. Valtuustokysymyksiin pitää vastata viivytyksettä. Nyt on odotettu jo 1,5 vuotta vastausta siihen, miksi virkamiehet Tapiolassa eivät noudata poliittisten elinten päätöksiä. Vastausta on käsitelty kaupunginhallituksessa ja valtuustossa kuusi kertaa. Aina valtuusto on palauttanut asian valmisteluun, koska kysymykseen ei ole vastattu vaan selitelty aivan muita asioita. Tällaista välinpitämättömyyttä ja valtuuston halveksuntaa en ole tavannut.

Juhani Hakala

Kulttuurilautakunnan vpj 1996-2000 ja pj 2001-2008

© 2018 Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys — Powered by WordPress

Theme by Anders NorenYlös ↑