Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys

Category

Arkisto

Teatterille oma rakennus

Alla on henkilökohtainen mielipiteeni keskustelun herättämiseksi. Jos haluat kommentoida, lähetä viestisi minulle (juhani.hakala@tietotori.fi) niin julkaisen sen blogissa.

Teatterille oma rakennus

Kulttuurikeskuksen ympäristön suunnittelusta on aloitettu arkkitehtikilpailu (www.Espoo.fi/kulttuuriaukio). Kilpailu on kunnianhimoinen. Siihen kuuluvat myös Keilahallin talo ja pysäköintitalo. Kaikki muut rakennukset Kulttuuriaukion ympärillä voidaan purkaa paitsi Kulttuurikeskus. Se antaa valtavat mahdollisuudet alueen suunnittelulle. Tämä merkitsee myös sitä, että Kulttuurikeskus mahdollisesti ainoana säilyvänä antaa merkittävää osviittaa muiden rakennusten arkkitehtuurille.

Kulttuurikeskus on ollut pitkään liian ahdas sinne tungetuille toiminnoille. Kilpailuohjeiden mukaan Kulttuurikeskusta voidaan purkaa. Rakennusta on kuitenkin haettu suojelluksi. Suojelupäätös tulee todennäköisesti arkkitehtuurikilpailun loppumisen jälkeen.

Espoon arvo on kestävä kehitys. Siihen kuuluu myös kulttuuristen arvojen säilyttäminen. Kulttuurikeskus on kansainvälisesti arvostettu taideteos. Ei tauluja ja patsaitakaan muutella vastoin taiteilijan tahtoa.

Kulttuuriaukiota suunnitellaan festivaali- ja tapahtumatoriksi. Se tarvitsee ympärilleen riittävät ravintolatilat toimiakseen. Tapiolan kirjasto tarvitsee paljon lisätilaa. Myös Kulttuurikeskuksessa toimivat taiteen tuottajat ja kouluttajat kaipaavat lisää työ- ja opetustilaa. Teatteri tarvitsee maan päällisiä tiloja. Ei ole järkevää esim. kuljettaa päivittäin teatterin lavasteita jonnekin muualle. Kulttuurikeskuksen aula on jo nyt ahdas. Se ei vedä, jos kävijämäärä kaksinkertaistuu uuden salin myötä.

Kestävän kehityksen mukaista ja pitemmän päälle taloudellisempaa on rakentaa teatterin yhteyteen kunnon ja riittävät tilat em. toiminnoille, kuin yrittää tunkea niitä jatkossakin ylikuormitettuun Kulttuurikeskukseen, joka saatetaan suojella. Nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin ”edustavin” edustustila on Kulttuurikeskuksen eteinen.

Juhani Hakala

7.11.18

Tapiolan Kulttuurikeskus, Kulttuuriaukio ja niiden ympäristö uudistuvat

Tapiolan Kulttuurikeskus ja Kulttuuriaukio ympäristöineen uudistuvat ja yhdistyvät entistä tiiviimmin muuhun Tapiolan keskustaan. Tavoitteena on muuttaa Kulttuurikeskus nykyistä monipuolisemmaksi kulttuurikeskittymäksi, jonne sijoittuvat myös Espoon kaupunginteatterin uudet tilat. Kulttuuriaukiosta halutaan Tapiolan keskustaa elävöittävä korkeatasoinen alue, joka yhdistyy ympäröiviin kiinteistöihin ja niiden toimintoihin, ja joka tarjoaa elämyksiä ja toimintaa kaiken ikäisille.

Uusille ratkaisuille etsitään suunnitelmaa arkkitehtuurikilpailulla. Kilpailu koskee aluetta, joka sisältää nykyisen Kulttuurikeskuksen ja Kulttuuriaukion sekä aukiota ympäröivät korttelit.

 

Puutarhakaupungin perinteet ja arvot säilyvät

Kilpailussa haetaan ratkaisua ja ideoita monipuolistuvan Kulttuurikeskuksen laajentamiselle ja peruskorjaukselle sekä kilpailualueen asemakaavan muutoksen pohjaksi. Kilpailussa edellytetään toiminnallisesti ja arkkitehtonisesti korkeatasoista ja vahvasti tulevaisuuteen katsovaa ratkaisua, joka huomioi Tapiolan perinteen, perheet ja lapset sekä Kulttuurikeskuksen arkkitehtoniset arvot.

Tavoitteena on kytkeä Kulttuurikeskus nykyistä paremmin ympäröiviin julkisiin alueisiin, erityisesti Kulttuuriaukiolle ja Keskusaltaalle avautuvaksi. Uudistuneessa Kulttuurikeskuksessa on kolme suurta salia esittävälle taiteelle sekä avoin, moderni kirjasto ja kahvila- ja ravintolapalvelut. Tavoitteena on luoda ainutlaatuinen kulttuurikeskittymä Tapiolan perinteikkäitä arvoja kunnioittaen. Tapiolan Urheilutalon ja Kaupinkallion pysäköintitalon paikalle tulee asuntoja, liiketiloja ja palveluja.

”Tapiola kokonaisuudessaan uudistuu voimakkaasti. Kulttuuritarjonnan lisäksi myös muut palvelut paranevat edelleen ja asuntoja rakennetaan lisää. Metron ansiosta Tapiolaan on nyt helppo tulla varsinkin, kun uusi bussiterminaali saadaan käyttöön keväällä 2019. Myös autoilijat on huomioitu, sillä Tapiolan keskuksen alla on 2100 autopaikan pysäköintilaitos, josta pääsee suoraanKulttuurikeskukseen,” sanoo Espoon teknisen toimen johtaja, kilpailun palkintolautakunnan puheenjohtaja Olli Isotalo. ”Uskon että uudistuneesta Tapiolan keskuksesta muodostuu kansallisesti ja kansainvälisesti hyvin vetovoimainen kohde.”

Kilpailu ratkeaa tammikuussa 2019

Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa haetaan hankkeesta kiinnostuneita suunnittelijoita, joista valitaan viisi monialaista suunnitteluryhmää varsinaiseen kilpailuun. Kilpailu käynnistetään ennen juhannusta, ja ehdotukset tulee jättää viimeistään 26.10.2018.

Kilpailuehdotukset julkaistaan yleisölle kommentoitavaksi marraskuussa 2018, ja palkintolautakunta tekee ratkaisunsa tammikuussa 2019. Uudistunut ja monipuolistunut Kulttuurikeskus avataan yleisölle vuonna 2025.
Kilpailuohjelma on julkaistu osoitteessa [ http://espoo.fi/kulttuuriaukio ]espoo.fi/kulttuuriaukio.

 

P.S. Espoon Kulttuuriseura on jättänyt Kulttuurikeskuksen ja Kulttuuriaukion suojeluhakemuksen.  Teatteria ei enää suunnitella Kulttuuriaukion alle, vaan sen viereen. Lain rakennusperinnön suojelemisesta 6 §:n mukaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden kuluessa vaarantamiskiellon antamisesta. Kielto annettiin 15.3.2017.

Juhani Hakala

Täällä Pohjantähden alla Lahdessa 14.4.2018

”Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi”
Tällä lauseella Väinö Linna aloittaa Täällä Pohjantähden alla -romaaninsa. Kolmiosaisen romaanin tapahtumat on sijoitettu Linnan kotipitäjään Urjalaan. Minulle henkilökohtaisesti romaani on ollut läheinen, koska isoisäni oli vuoden 1918 tapahtumien aikaan Urjalan kirkkoherra ja ilmeinen rovasti Salpakarin esikuva, kuten koko pappilan perhe. Näin kuulemma on muidenkin romaanin henkilöiden laita: heillä on esikuvat 1900-luvun alun Urjalassa.

Kannatusyhdistys oli Lahdessa lauantaina 14 . huhtikuuta katsomassa Pohjantähden ensimmäistä osaa. Mukana oli 63 yhdistyksen jäsentä.

Näytelmän dramatisointi seurasi aika tarkasti Linnan tekstiä. Se ei minua sinällään kovin koskettanut, ehkä liiallisen tuttuuden takia. Esitys kokonaisuutena oli kuitenkin vaikuttava. Vaikuttavuus perustui näyttämöratkaisuun, visuaalisuuteen ja liikunnallisiin elementteihin.

Suomen itsenäisyyden alku oli vaikea. Se oli yhtä vaikea kuin joutsenen lentoon lähtö. Kun olin juuri edellisenä päivänä ihmetellyt Espoonlahdella, miten joutsenet lähes epätoivoisesti nousivat ilmaan saavuttaakseen täyden korkeuden ja jatkaakseen matkaansa eteenpäin, sai Suomen linnun matka minut mietteliääksi. Aki Raiskio ja Aarre Reijula esittivät ylöspäin pyrkivää Suomea todella näyttävästi.

Suomen itsenäisyys oli monien sattumien summa. Olisiko kaikki ollut toisin, jos saksalaiset eivät olisi olleet niin ylivoimaisia Venäjällä? Olisiko kaikki ollut toisin, jos Lenin ei olisi tehnyt lokakuun vallankumousta? Olisiko kaikki ollut toisin, jos punaiset olisivat voittaneet? Olisiko, olisiko…?
Koskaan emme saa oikeaa vastausta.

On kuitenkin hienoa, että me käsittelemme menneisyyttämme. Olemmeko me mitään siitä oppineet? Saksalainen historioitsija Lepold von Ranke sanoi aikoinaan, että ”kansat eivät ole oppineet mitään menneisyydestään”. Onko näin?

Kun katsoi Lahden kaupunginteatterin esitystä ja sitä valtavaa innostusta, on oltava Ranken kanssa eri mieltä. Suomessa on opittu käsittelemään upeasti menneisyyttä ja upeasti on saavutettu kansakunta, joka voi aidosti keskustella kapinasta, kansalaissodasta, sisällissodasta tai vapaussodasta.

Kiitos kuuluu myös Lahden kaupunginteatterille ja oman teatterimme kannatusyhdistykselle. Saimme jälleen todeta, miten helppoa ja turvallista on elää vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Heikki Pohjala

Esitystalous 3 – radio

Kannatusyhdistys on varannut koko esityksen jäsenille ja heidän ystävilleen torstaina 4.10.2018 klo 19.
Varaa lippusi 23.4.2018 klo 10 lähtien sihteeriltä sähköpostitse laila.suokorte@kolumbus.fi tai puh 040 547 7505.

Lipun hinta on 36 euroa/henkilö. Saatuasi vahvistuksen maksa osallistumismaksu yhdistyksen tilille FI12 5724 4220 045856. Käytä viitenumeroa 882574.

 

Juha Jokelan trilogia täydentyy – Esitystalous 3 sijoittuu radiotoimitukseen

Huippusuositun Esitystalous-trilogian päättävä Esitystalous 3 – RADIO saa ensi-iltansa Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 19. syyskuuta 2018. Ja soundaa paremmalta kuin koskaan.

Radio Stage on pitkän linjan radioammattilaisen Jamin (Martti Suosalo) vuonna 2010 Tapiolaan perustama radiokanava, josta on viime vuosien aikana tullut tärkeä osa espoolaista kaupunkikulttuuria. Sillä on pieni mutta uskollinen yleisö ja vain yksi ongelma: raha.

Kun omistajakonsernin lähettämä Marika (Vera Kiiskinen) saapuu uudistamaan kanavaa dynaamisemmaksi, Radio Stagen sisällä käynnistyy valtasuhteiden ja arvojen myllerrys. Kanavan persoonallinen työntekijätiimi (Ylermi Rajamaa, Ria Kataja, Henna Hakkarainen, Tommi Taurula ja Raimo Grönberg) joutuu sopeutumaan uuteen ajatteluun ja maailmankuvaan. Miten käy työpaikkojen ja Radio Stagen oman äänen?

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Esitystalous 3 – RADIO on viihdyttävä ja terävä analyysi nykyhetkestä. Se on esitys, joka soi kuin hyvä radiokanava ja kulkee kuin kovan luokan rumpalin komppi.

“Ainoa pysyvä asia on muutos.
Ja sepä onkin se, joka vie meiltä järjen.”
Radio Stage – sinun korviesi välissä.

Teksti ja ohjaus Juha Jokela
Lavastus Teppo Järvinen
Pukusuunnittelu Sari Suominen ja Noora Salmi
Äänisuunnittelu Tommi Koskinen
Valosuunnittelu Heikki Örn
Videosuunnittelu ja valokuvat Timo Teräväinen
Maskeerauksen suunnittelu Mari Vaalasranta
Rooleissa Raimo Grönberg, Henna Hakkarainen, Ria Kataja, Vera Kiiskinen, Ylermi Rajamaa, Martti Suosalo, Tommi Taurula

Tietoa lisäpalveluista:

TUOKSUTON NÄYTÖS
Erityisesti allergisille ja tuoksuyliherkille suunnattu, tuoksuton Esitystalous 3 – Radio -näytös järjestetään la 10.11. klo 14. Yleisöä pyydetään välttämään hajuvesiä ja muita tuoksuvia tuotteita tässä näytöksessä. Lippuvaraukset p. 09 4393 388 tai Lippu.fi

Taiteilijatapaamisessa Satu Silvo

Tapaamisemme johdattelija Heikki Pohjala kiinnitti Satua odotellessa huomiota samaan kuin minäkin olin tehnyt. Edellisiltana oli virolaisvierailuna Ingmar Bergmannin Saraband. Pidin kovasti. Näytelmässä oli hyvin saavutettu ”Bergmannilainen” tavallaan viipyilevä, mutta voimakas tunnelataus. Näyttelijätyö oli kiitettävää.

Syyssonaatti taas menee tavallaan yli ”Bergmannilaisen” latauksen.   Valtavasta tunteiden yhteenotosta ja purkauksesta.

 

 

Erityisesti Charlotten rooli on henkisesti, ja varsinkin fyysisesti todella rasittava. Siksi oli yllätys, kun lavalle rankan esityksen jälkeen asteli – ei kun melkein lensi – pirteä peipponen. Avoin ja yleisönsä välittömyydellään valloittava Satu Silvo, näytelmän lapsensa hylännyt pianisti Charlotte.

Satuahan on aiemmin nähty Espoon teatterissa mm. Herrojen Eevana, Sarasvatin hiekoissa ja viimeksi Virginia Woolfissa.

Sadun mukaan ensimmäinen käsikirjoitus oli lyhyt. Hän katsoi, että pitää olla väliaika ennen Evan purkausta, se on niin voimakas ja latautunut. Näytelmä kertoo äidin syyllisyydestä, jota äiti ei minusta edelleenkään osannut käsitellä vaan pakeni.

Satua helpottaa rankoissa rooleissa se, että hän on vuorovaikutuskouluttaja. Kuljetut ”kilometrit” auttavat käsittelemään rankkojakin rooleja.

Sadun mukaan Syyssonaatin näyttämö on mielen tila. Syyssonaatti on antiikin draama. Katsomo on näyttämön ympärillä. Se on armoton näyttelijälle, ei pääse pakoon. Katsojia ei näe, mutta kuulee. Tuolla avataan karkkipussia, tuolla haukotellaan. Kortit ovat näyttelijän kädessä ja hän harkitsee mitä ja miten ne lyödään pöytään.

 

 

Heikki kysyi, että miltä tuntuu kun Hesari kirjoitti Silvon ”loistavan roolissaan”. Satu on asettanut kriitikot omaan lokeroonsa, hän ei ajattele, että kriitikkoja on paikalla. Mutta onhan se kivaa, kun kehutaan.

Heikin mukaan Satu on yrittäjä, on sarjoja ja on filmirooleja. Sadun mukaan Charlotte elää omassa todellisuudessaan, joka ei ole sama kuin näyttelijän todellisuus. Näyttelijä elää roolinsa ulkopuolella. Näin rooli ei syö näyttelijän energiaa.

Charlotte on vihainen. Myös Sadun lapset kysyvät usein miksi hän on vihainen. Hän ei oikeasti ole vihainen, vaan keskittyy täysin roolinsa harjoitteluun – pianonsoittoon.

 

Juhani Hakala

Vaikeuksien kautta voittoon?

Heti aluksi totean, että jäljempänä ylösmerkityistä mielipiteistä ja kokemuksista vastaan vain minä yksin. Tarkastelen omasta näkökulmastani kaikkea sitä mitä neljän viime vuoden aikana on tapahtunut. Tämä on myös protesti keskustelukulttuurille, että asioista pitää vaieta, muuten virkamiehet suuttuvat, emmekä saa omaa taloa.

Minäkin sain kyllä kovat moitteet, kun uskalsin kirjoittaa, että yksi kriitikko ei nähnyt lainkaan Menneet 500 vuotta näytelmän monia tasoja, vaan piti sitä vain huonona ja sekavana dekkarina. Minulle sanottiin, ettei kriitikkoa ei saa kritisoida, muuten kaikki tulevatkin arvostelut ovat huonoja. Vaikka teatterimme historiassa onkin näin käynyt, niin minusta tämä on lehden ja kriitikkojen ammattitaidon aliarviointia.

Ettäkö millä lihaksella minä näitä kirjoittelen? 1990-luvulla olin teatterin valtuuskunnan puheenjohtaja, 2000-luvulla kulttuurilautakunnan puheenjohtaja ja 2010-luvulla kannatusyhdistyksen hallituksessa.

Vallaton lautakunta

Kulttuurilautakunnasta seurasin teatteritalon vaiheita. Oli aivan huikeita visioita Kylpylä-torintalo-teatterista Hanasaarta vastapäätä meren päälle.  Rahoituskin olisi löytynyt, jos kaupunki olisi ollut suosiollinen.  Kaupungin johto ajoi teatteria myös WeeGeen lähelle, mutta Teatterisäätiö ei innostunut asiasta. Itse esitin tuolloin, kuten myös pari vuotta sitten, että olisi hyvä kompromissi rakentaa talo Kulttuurikeskuksen viereen, juuri sille paikalle, johon teatteria nyt suunnitellaan. Kulttuurijohtaja Dolivo selvitti aikanaan asiaa. Asia ei edennyt, enkä koskaan ollut nähnyt Joria niin vihaisena. Hän ei kertonut kuka kaupungin johdosta vastusti hanketta.

Se pakko julkisesti myöntää, ettei Jori ollut kovin teatterimyönteinen, vaikka muuten olikin tosi hyvä ja ennakkoluuloton kulttuurijohtaja. Hän sai paljon näkyvää aikaan. Visiot toteutuivat. Kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen ymmärsi myös kulttuuria ja teatteria. Molempien aikanaanhan tuli WeeGeekin.

Ongelma Espoossa on, että Kulttuurilautakunta on kakkosluokan lautakunta, joka ei kiinnosta valtuutettuja. Siksi myöskään valtuustossa ei innolla laajemmin puolusteta kulttuuria, vaikka kaupungissa on koulutettu väestö, joka arvostaa kulttuuria. Olin välillä lautakunnan ainoa kaupunginvaltuutettu.  Joten ei ollut muita kannattamassa ja puolustamassa lautakunnan tavoitteita valtuustossa. Omalta puolueeltani en saanut tukea. Lopetin, kun valtuusto ruikutti, että kaikki valta oli virkamiehillä ja johtosääntöuudistuksessa siirsivät lisää valtaa lautakunnilta vikamiehille.

Kerroin edellisen lautakunnan puheenjohtajalle, että aina ennen kulttuuriin liittyvät päätökset käsiteltiin lautakunnassa. Nyt teatteria koskeneet esitykset vietiin lautakunnan ohi kaupunginhallitukseen. Kulttuuria arvostava lautakunta ei ehkä olisi ollut kaikkien Tapiolan taseyksikön esitysten takana.

Romahduksesta romahdukseen

Palailin taas teatterin ympyröihin Helmisen Jussin aikana. Siinä oli mies paikallaan. Taiteellisesti kunnianhimoinen ja henkeen ja vereen teatteritalon puolesta. Joskus liikaakin, suututti kerran minutkin, mutta kannatusyhdistyksen silloinen puheenjohtaja Pohjalan Heikki sai lepyteltyä.

Teatteritalo oli vihdoin myötätuulessa. Vuonna 2014 kaupunginsuunnittelulautakunta ja kaupunginhallituksen jaosto olivat päättäneet teatterin rakentamiseen Vesiputoustalon viereen.

Sitten tuli monta romahdusta peräjälkeen. Kaupunki – lue Tapiolan taseyksikkö– valmisteli salaa em. päätösten vastaisesti teatteria maan alle Kulttuurikeskuksen yhteyteen. Tähän ei voinut vaikuttaa valtuuston, kaupunginhallituksen eikä lautakuntien kautta. Kulttuurikeskustakin oltiin purkamassa. Ainoa keino suojella Espoon arvokkain kulttuurimaisema oli hakea sitä suojelluksi. Laadin hakemuksen ja demarivetoinen Espoon Kulttuuriseura allekirjoitti sen.

Tämä vaihe oli hirveintä Espoon kunnallispolitiikan historiaa. Esittelytekstit luottamuselimille olivat täynnä virheitä ja asenteellisuuksia. Vuonna 2014 oli kaupunkikuvallisesti paras paikka teatterille Vesiputoustalon vieressä, seuraavana vuonna maan alla. Kun maanalaisen ja maan päällisen ratkaisun kustannukset olivat lähes samat, lisättiin kulttuurikeskuksen remonttirahat teatterin kustannuksiksi.

Kaupunki yritti yksin päättää teatterisäätiön asioista, vaikka säätiö on kannatusyhdistyksen ja kaupungin perustama. Teatteri oli talonsa alullepanija ja siten hallintolain tarkoittama asianosainen, jota lain mukaan tulee informoida asian etenemisestä. Säätiö sai lukea talonsa kehitysvaiheet kaupunginhallituksen jaoston esityslistalta. Silloin oli myöhäistä vaikuttaa. Täydellistä asiantuntemattomuutta osoitti esittelyteksti, jonka mukaan toiminta painottuu vierailuteatteriin, vaikka se pyöri nimenomaan omasta tuotannosta tulleilla rahoilla.

Museovirasto kiisti Julkisen sanan neuvostolle Länsiväylän pääkirjoituksen tiedon, että Museovirasto puoltaa maan alaista ratkaisua. Kuulemma valmistelussa oli huomioitu arkkitehti Sipisen lausunto keskuksen purkamisesta. Sipinen oli kauhuissaan tästä valheesta. Ely-keskus myönsi kadottaneensa suojeluhakemuksen juuri siksi ajaksi, kun maan alle rakentamisesta päätettiin. Hakemus ”löytyi” samana päivänä muutama tunti päätöksen jälkeen. Ely-keskus sai Ympäristöministeriön moitteet. Jne, jne, näitähän riittää.

Kun Leena Luhtanen ja 20 muuta valtuutettua yritti kysellä em. sotkun perään, he eivät saaneet koskaan kunnon vastausta ja valtuusto tyytyi tähän.

Miksikö? Siksi, että luottamushenkilöt ovat päättäneet, että Tapiola on oma taseyksikkönsä. Mitä enemmän tontteja myydään ja mitä tiheämmin rakennetaan, sitä enemmän taseyksikkö saa tuloja, joiden käytöstä se yksin päättää. Arkkitehti, professori Paalasmaan mukaa ”Aikanaan maineikas keskusta vaikuttaa hahmottomalta rakennuskasalta” (LV 11-12.11.17). Radion kertoman mukaan Tapiolan keskusta on pahempi betonikolossi kuin Kouvolan keskusta ja se on pahasti sanottu se. Turistit kyselevätTapiolassa, missä se puutarhakaupunki on? Useampi professori on arvostelut Tapiolan keskuksen tuhoamista.

Valoa pimeän tunnelin päässä

Teatterinjohtaja Thibblin oli paha pettymys, koska hän lähti ajamaan maanlaista ratkaisua em. poliittisten päätösten, teatterisäätiön, kannatusyhdistyksen päätösten sekä espoolaisen kulttuuriväen kannan vastaisesti. Ainoa peruste oli, että oma talo on liian iso taloudellinen uhka. Helmisen Jussihan piti omaa taloa haasteena teatterin henkilökunnan ammattitaidolle. Ja uskoi, että teatterin henkilöstön ammattitaito riittää haasteeseen vastaamiseen. Niin uskon minäkin.

Joken aikana kansainvälisten vierailujen taso heikkeni ja keskittyi naapurimaihin. Omiin tuotantoihin suhtauduin etukäteen ennakkoluuloisesti, mutta ne osoittautuivat menestyksiksi joko taiteellisesti ja/tai taloudellisesti.

Arvostelin teatteria tuolloin linjattomuudesta. Mutta kun on kaksi esitystä vuodessa, niin miten niillä tehdään linjaa, minulta kysyttiin. Esitin saman mielipiteen teatterin uudelle johtajalle Erik Söderblomille. Hän kysyi, että miten niin? Miten niin linjaa ei voi löytyä? Onko jossain päätetty, että on vain kaksi omaa tuotantoa vuodessa? Odotan suurella mielenkiinnolla teatterin valmistelussa olevaa strategiaa. Ja teatterinjohtajan taiteellisia linjauksia – pitkästä aikaa.

Valtuusto ja kaupunginhallitus alkoivat kypsyä, kun eivät saaneet monen yrityksen jälkeen kunnon vastauksia ylikävelyihinsä ja päättivät kulttuurikeskuksen ympäristön kokonaisvaltaisesta suunnittelusta. Myös arkkitehtuurikilpailu nousi esiin. Onhan alueella paljon liikkuvia osia. Ensiksi pitäisi selvittää vanha kulttuuritarjonta ja sen kehittämismahdollisuudet ja sitten miettiä mitä uusia toimintoja alueelle tulisi. Kulttuurikeskuksen kirjasto ja ravintola tarvitsevat kunnon tilat uudessa teatteritalossa. Olisi valtava taiteellinen synergiaetu, jos Sinfonietan ja teatterin henkilökunnat työskentelisivät samoissa tiloissa jne jne.

Kulttuurikeskus menee remonttiin. Marimekkotalo voi olla mukana kilpailutuksessa.  Kulttuuriaukion tapahtumatoria voisi tukea purettavien Keilahallin – ja pysäköintitalon katutason kulttuuritiloilla jne jne.  Luonnollisesti uusi komea teatteritalo tukisi arkkitehtonisesti ja toiminallisesti tätä kokonaisuutta

Ongelma vaan on, ettei kaupungilla ole resursseja tällaiseen kokonaisvaltaiseen suunniteluun, joka tulee suorittaa ennen arkkitehtuurikilpailua. Tosin Espoossa on kyllä maan paras resurssi -teatterinjohtaja Söderblom – Helsingin juhlaviikkojen kokenut johtaja.

Kaupunginjohtaja juhlisti Olli Männikön läksiäistilaisuutta lupaamalla teatteritalon. Kaupunginhallituksen uusi puheenjohtaja haluaa ratkaista Espoon ikuisuuskysymykset: kaupungintalon, teatteritalon ja varmaan Tapiolan uimahallinkin. Tosin minusta sen mukaan ottaminen teatterikeskusteluun sotkee vain hyvin alkanutta valmistelutyötä ja on vastoin valtuuston tahtoa. Sen mukaisesti myös toimialajohtajat seuraavat ja ohjaavat kiinteästi teatterin talohanketta.

P.S Läheltä seuranneena voin sanoa, ettei teatteritalo olisi näin pitkällä ilman kannatusyhdistyksen aktiivista ja pitkäjännitteistä taustatyötä ja vaikuttamista kiitos puheenjohtaja Leo Eskolan ja  edellisen puheenjohtajan, kunniajäsen Erkki Pohjalan aktiivisuuden.

Juhani Hakala

 

 

Vuosikokous 12.3.2018 klo 18

Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen vuosikokous järjestetään maanantaina 12.3.2018 klo 18 Revontulihallin lämpiössä os. Revontulentie 8. 

Vuosikokouksen esityslista

1. Kokouksen avaus
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja
3. Valitaan kokouksen sihteeri
4. Valitaan kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa
5. Läsnäolijoiden toteaminen, laillisuus ja päätösvaltaisuus
6. Työjärjestyksen hyväksyminen
7. Esitetään yhdistyksen toimintakertomus ja tilinpäätös sekä toiminnantarkastajan lausunto
8. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille
9. Valitaan hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle. Erovuorossa ovat Leo Eskola, Juhani Haka-la, Sinikka Mäntysalo-Lamppu ja Laila Suokorte
10. Valitaan toiminnantarkastaja ja hänen varamiehensä
11. Määrätään jäsenmaksun suuruus. Hallituksen esitys 20 euroa/henkilö
12. Päätetään hallituksen jäsenten ja toiminnantarkastajan palkkiosta
13. Päätetään toimintasuunnitelma kuluvaa toimintavuotta varten
14. Päätetään talousarvio kuluvaa toimintavuotta varten
15. Yhdistyksen sääntöjen muutos
16. Ilmoitusasiat
17. Kokouksen päättäminen

Vuosikokousaineistot julkaistaan yhdistyksen ikotisivuilla www.eskateka.fi

HÄMEENKYRÖN TEATTERIRETKI TIISTAINA 31.7.2018

Retken lähtöaika on muuttunut tuntia aikaisemmaksi. Lähdemme Revontulihallilta tiistaina 31.7. klo 13.30. Muutos johtuu siitä, että retkiohjelmaan on lisätty tutustuminen taidenäyttelyyn ja mahdollisuus ruokailuun ennen oopperaesitystä.
Retken ohjelma ja aikataulu on seuraava
13.30 Lähtö Tyllilän bussilla Revontulihallilta, matkalla voidaan pysähtyä tarvittaessa. Revontulihallin parkkipaikat ovat käytettävissä.16.15 Saapuminen Pinsiöön Hotelli Urkin Piilopirttiin. Hotellin tilausravintolassa tarjotaan meidän ryhmälle päivällinen noutopöydästä. Ruokailun jälkeen on opastettu tutustuminen taidenäyttelyyn ja presidenttisaunaan.
Päivällisen ja taidenäyttelyn hinta on 20 euroa/henkilö. Ilmoita mahdollisista erityisruokavalioista viimeistään 20.7. Ilmoita myös, ellet halua osallistua ruokailuun.18.00 Lähtö hotellilta maisematietä kesäteatterille.

18.30 Saapuminen kesäteatterille. Bussin parkkipaikalta on noin 260 m kävelymatka.

19.00 Sillanpää-ooppera, ryhmälle varattu katsomosta rivejä. Katsomo on katettu ja siellä on puupenkit. Väliaikatarjoilu on ryhmälle varatuissa pöydissä.

21.15 Lähtö paluumatkalle, virvoketarjoilua, pysähdytään tarvittaessa

n 24.00 Revontulihallilla Espoossa

Tietoja esityksestä ja Hämeenkyröstä
www.fesillanpaa.com
www.maisematie.fi
www.urkinpiilopirtti.fi

Lisätietoja retkestä:
Leo Eskola
040 8364433, leo.eskola@pp.inet.fi
Laila Suokorte
040 5477505, laila.suokorte@kolumbus.fi

Elämä
– se on pian sanottu,
mutta kumminkin siinä on koko kysymys.

F. E. Sillanpää, Kerron ja kuvailen, Katajiston vanha pari

 

”Sillanpää ooppera” Hämeenkyrön kesäteatterissa tiistaina 31.7.2018 klo 19

Kannatusyhdistys tekee retken Hämeenkyrön Myllykolun kesäteatteriin katsomaan Sillanpää-oopperaa. Lisätietoja tapahtumasta saa osoitteesta www.fesillanpaa.com. Lähtö Revontulihallilta 31.7. klo 14.30. Retken osallistumismaksu on 90 euroa/henkilö. Maksu sisältää oopperalipun, edestakaisen matkan ja väliaikatarjoilun. Varaa lippusi 4.4.2018 klo 10 lähtien sihteeriltä sähkö-postitse laila.suokorte@kolumbus.fi tai puh 040 547 7505. Saatuasi vahvistuksen maksa osallistumismaksu yhdistyksen tilille FI12 5724 4220 045856. Käytä viitenumeroa 885128.

Loppuunvarattu

 

 

Nuori baritoni Waltteri Torikka kävi ensimmäistä kertaa Myllykolussa vuonna 2011. F. E. Sillanpään synnyinkoti, miljöö ja juuri uusittu kesäteatteri saivat Waltterin ideoimaan F. E. Sillanpään elämästä kertovaa oopperaa. Hän soitti haaveestaan Sillanpää-tutkija Panu Rajalalle. Rajala innostui heti, onhan Myllykolussa näytelty useina vuosina F. E. Sillanpään teoksiin perustuvia näytelmiä. Sillanpäästä kertovaa oopperaa Myllykolussa ei oltu vielä nähty. Miehet pyysivät Myllykolu-hankkeen vetänyttä Vilja Pylsyä auttamaan rahoituksenhaussa. Pikku hiljaa Viljalle siirtyi rahoituksen hankkimisen lisäksi muitakin töitä. Tehotiimi Torikka-Pylsy-Rajala ovat suunnitelleet ja toteuttaneet oopperaa alusta alkaen F. E. Sillanpään Seuran alaisuudessa. Teoksen libretto tuli Rajalan kynästä ja oopperan sävellyksen teki ammattisäveltäjä Seppo Pohjola, jolla on ollut myös tärkeä rooli libreton lopputulokseen. Torikka toimii taiteellisena johtajana ja laulaa nuoren Sillanpään roolin. Pylsy johtaa, tuottaa ja tiedottaa.

” Teatterin tulevaisuus”- tapahtuma 22.5.18 klo 18

KUTSU

Espoon Kaupunginteatteri 2025

Teatterin tulevaisuustapahtuma Revontulihallissa tiistaina 22.5.2018 klo 18.00

Teatterista kiinnostunut yleisö kysyy, millaiset ovat Espoon Kaupunginteatterin tulevaisuudennäkymät.  Missä ja millaisia esityksiä katsotaan ensi vuosikymmenellä?

Tässä tapahtumassa tarjotaan vastauksia; esitellään uuden teatteritilan arkkitehtuurikilpailun keskeiset asiat sekä teatterin tulevaisuuden visiot.

Puheenvuorot käyttävät kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä,
Kulttuuriaukion arkkitehtuurikilpailusta vastaava teknisen toimen johtaja Olli Isotalo ja
teatterinjohtaja Erik Söderblom.
 
Yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun.

Tervetuloa!

Paula Viljakainen, Espoon kaupunginteatterisäätiön hallituksen puheenjohtaja
Erik Söderblom, Espoon Kaupunginteatterin taiteellinen johtaja
Leo Eskola, Espoon Kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja

 

” Täällä pohjantähden alla I ” Lahden kaupunginteatterissa 14.4.2018

 

Kannatusyhdistys tekee retken Lahden kaupunginteatteriin katsomaan ”Täällä pohjantähden alla I” -esitystä lauantaina 14.4.2018. Lähtö on Revontulihallilta klo 12.00. Retken osallistumismaksu on 55 euroa/henkilö. Varaa lippusi 24.1.2018 klo 10 lähtien sihteeriltä. Saatuasi vahvistuksen maksa osallistumismaksu yhdistyksen tilille FI12 5724 4220 045856. Käytä viitenumeroa 882600.

Teatterin pysäköintipaikat eivät ole käytettävissä.

 

© 2019 Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys — Powered by WordPress

Theme by Anders NorenYlös ↑