Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys

Category

Arkisto

Tapiola, kaupunki kaupungissa

Arkkitehti Juhani Pallasmaa kuvaa hyvin jutussaan ”Tapiolan keskustan tuho” (11-12.11.17, jäljepänä) Aikanaan Tapiola oli maailmanlaajuisesti ihailtu esimerkki. ”Nyt aikanaan maineikas keskusta vaikuttaa hahmottomalta rakennuskasalta”.

Tapiola on oma taseyksikkönsä, kaupunki kaupungissa, jossa eivät päde normaalit kunnallishallinnon lait.

Muualla kaupungin yksiköt päättävät itsenäisesti budjettinsa ja investointinsa. Asukkaat ja lautakunnat ovat mukana asuinalueensa suunnittelussa. Tapiolassa ei tällaisia vaikuttamiskeinoja ole. Asukkaat yrittävät pelastaa Kulttuurikeskusta virkamiesten repimisraivolta laatimallani suojeluhakemuksella.

Jos yrittää ottaa yhteyttä teknisen toimen ylempiin organisaatiotasoihin, ne vetäytyvät vastuusta ja sanovat että ota yhteyttä Tapiolan projektipäällikköön. Onko hänellä esimiestä lainkaan, vai hoitaako johtaja Isotalo Tapiolaa kuten Länsimetroa? Tapiolan projektipäällikkö tuntuu olevan kaikkien alojen asiantuntija ja tulokset näkyvät karmealla tavalla, kuten Pallasmaa kiitettävästi osoittaa.

Tapiolan taseyksikkö päättää kaupungin linjaorganisaation ja lautakuntien puolesta investoinnit Tapiolassa. Vastuullinen linjaorganisaatio saa investoinnit vain, jos taseyksikkö niin suo. Taseyksikkö asioi vain kaupunginhallituksen kanssa.

Valtuustossa on yritetty selvittää virkamiesten toimia Tapiolassa. Valtuustokysymyksiin pitää vastata viivytyksettä. Nyt on odotettu jo 1,5 vuotta vastausta siihen, miksi virkamiehet Tapiolassa eivät noudata poliittisten elinten päätöksiä. Vastausta on käsitelty kaupunginhallituksessa ja valtuustossa kuusi kertaa. Aina valtuusto on palauttanut asian valmisteluun, koska kysymykseen ei ole vastattu vaan selitelty aivan muita asioita. Tällaista välinpitämättömyyttä ja valtuuston halveksuntaa en ole tavannut.

Juhani Hakala

Kulttuurilautakunnan vpj 1996-2000 ja pj 2001-2008

TAIVAS

Espoon kaupunginteatterin ”Seuraavat 500 vuotta” esityksen pohjalta järjestetyt keskustelutilausuudet päättyivät keskusteluun taivaasta. Aiempien keskustelujen yhteenvedot (Synti, armo) löydät myös tästä blogista.

Tilaisuuden isäntänä ja keskustelun vetäjänä toimii jälleen Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki. Keskustelemassa taivaasta olivat diakoni Kristiina Huotari Olarin seurakunnasta ja filosofi Torsti Lehtinen.

Kristiina aloitti keskustelun taivaasta. Hänelle taivas on maan päällä. Se on keskellämme – nyt! Suhde Jumalaan tapahtuu täällä. Taivas hänelle on oma perhe ruokapöydän ääressä. Tai kun ja naapurin rouva pesee pyykit, kun itse on vauvan vuoksi aivan poikki.

Tässä on yhtäläisyys myös aasialaisiin uskontoihin. Taivas – valaistuminen tapahtuu tässä elämässä. Se tapahtuu tässä hetkessä, joka hetki. Valaistumiseen liittyy onnellisuutta, viisautta, luovuutta, mielen tasapainoa, rakkautta jne. Buddhalaisuudessa valaistunut palaa tähän maailmaan, niin kauan, kun täällä on kärsimystä. Sitten kun homma on hoidettu, pääsee lopulliseen taivaaseen, jossa ei ole käsitteitä, ei aikaa, eikä paikkaa.

Torstille taivas on pieni kahvi ja korvapuusti vaimon kanssa Keuruun matkahuollon kahvilassa.

Kristiina mietti sitä että, kun Jumalalle kaikki on elossa, siis myös edelliset sukupolvet, niin tulevatko isien synnit kolmanteen sukupolveen? Eikö esi-isiemme pitäisi olla meillekin elossa?

Torstin mukaan suurimmat nerot ovat eteerisiä valo-olentoja. Tässä yhteydessä hän puhui Dantesta ja ”Jumalaisesta näytelmästä”. Rakkaus tarvitaan matkaoppaaksi. Helvetin kuvaus on paljon vahvempaa kuin taivaan kuvaus. Taivas on paikka, jossa helvetti ei ole valloillaan. Ilo ja ikuinen uni riittäisivät hänelle – makoilisi vaan.

Kristiina kysyi taivasikävästä, mikä se on. Koti-ikävässä on paljon samoja piireteitä. Me tiedämme kärsimyksen ja helvetin, mutta emme yhteyttämme Jumalaan. Onko meillä kokemuksia Jumalasta tai taivaasta? Täydellinen rakkaus poistaa pelon. Kristityn tehtävä ei ole miettiä, kuka pääsee taivaaseen.

Usko on uskon asia, sanoi Kristiina. Lähteestä juonut ei voi mieltää lähteen olemassaoloa.

Torsti kysyi, että voiko taivas olla täynnä. Sinne pääsisi vain, jos joku putoaisi pois. Kristus ei ole moraalinen kainalosauva vaan kuoleman voittaja. Taivaassa kaikki ovat yksilöinä.

Torstin mukaan kristinuskossa on usko ruumiin ylösnousemukseen. Voiko ruumis nousta ylös? Vastakohta on aasialainen käsitys sielun yhtymisestä Jumalaan Atmaan.

Jaakon mukaan ruumiillisuus tulee muinaisesta Kreikasta. Ruumis on saatanallinen. Jumala on luonut sielun

Torstin mukaan, jos ei olisi kristinuskoa, ei olisi Bachin, Händelin, Pärtin musiikkia, ei taideaarteita, ei kirkkoja, ei kristillistä runoutta. Hänen mukaansa myös turmelus on tuottanut mahtavaa taidetta. Itävalta on nuhteeton. Mitä se on tuottanut – käkikellon!

Maan pitää olla taivaan kaltainen. Armoa ei saa puuttua. Ihmistä ei saa mitata heikoimman kohtansa mukaan.

Torstin mukaan Origenes sanoi, että kaikki pääsevät taivaaseen. Augustinus olisi kyllä lähettänyt osan helvettiin.

Jaakko näkee helvetin suppilona. Mitä alemmas menee sitä kylmempää ja ahtaampaa tulee. Totisuus ja vakavuus lisääntyvät. Danten näytelmästä puhutaan Jumalan universaalista hymystä. Onko taivasikävä jälleennäkemisen toivo? Jumala ja taivas ovat sama asia.

Jaakon mukaan aasilaiset uskonnot katsovat, että kärsimys johtuu elämän janosta. Kun jano loppuu, loppuu kärsimyskin.

Tässä vaiheessa käytin puheenvuoron. Kerroin, että esi-isämme Skandinaviassa uskoivat sielunvaellukseen. Uudelleensyntymä tapahtui suvun sisällä. Tutkimusten mukaan 15 % suomalaisista uskoo sielunvaellukseen. Torsti puhui paljon Platonin vaikutuksesta kristinuskoon. Platon uskoi sielunvaellukseen. Se oli vallitseva käsitys vielä Jeesuksen ja Paavalinkin aikaan. Vasta Konstantinopolin kirkolliskokous poisti sielunvaelluksen (v. 553) harhaoppina. Maailman valtauskonnoista Hindulaisuus uskoo sielunvaellukseen ja Buddhalaisuus jälleensyntymään (sielua ei ole).

Jaakko teilasi Kirkolliskokousten merkityksen. Uusplatonimsi vaikutti kristilliseen ajatteluun vielä 200-300 luvuilla. Platon puhui kuolemattomista sieluista. Torsti totesi, että Raamatussa Jeesus edelleenkin viittaa sielunvaellukseen.

Torstilla ei ole iankaikkisuuden toivetta, hän haluaa vain rauhaa. Mutta jos Jumala suo iankaikkisuuden, on sekin OK.

 

 

Armo

Synti on keskusteltu ja nyt puhuttiin armosta. Sitä syntinen kaipaa. Tosin nyt puhuttiin enemmän ihmisten armosta toisiaan kohtaa, ei niinkään Jumalan armosta, kun se taitaa olla itsestäänselvyys kristityille. Teemat liittyvät Paavo Westerbergin kirjoittamaan ja ohjaamaan Seuraavat 500 vuotta -näytelmään.

Kun syntinen on armahdettu, pääsee hän taivaaseen. Tosin esi-isämme uskoivat sielunvaellukseen (henkisielu ja löylysielu), kuten kyllä Jeesuskin (Konstantinopolin kirkolliskokous poisti sielunvaelluksen kristinuskosta). Mutta tästä enemmän tiistaina 7.11 klo 18 teatterilla. Alustajia vielä etsitään tätä kirjoitettaessa.

Jälleen puhetta keskustelussa johti Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki. Keskustelemassa oli kirjailija, Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisa Raittila ja näyttelijä, itsekin teologiaa lukenut Laura Malmivaara, joka on kirjoittamassa kirjaa isoisoisästään Wilhelm Malmivaarasta.

Keskustelijoina Jaakko Heinimäki ja Kaisa Raittila

 

Jaakon mukaan armoa on vaikea määritellä. Ihmisen ei tarvitse jäädä omaan pahuuteen lillumaan, kun on olemassa armo – anteeksianto. Hän oli vieraillut Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä ja mietti, onko olemassa sellaista pahuutta, joka ei ansaitse armoa. Ansaitseeko ihmiskokeita tehnyt Josef Mengele armon? Jaakon mukaan rajat armolle tulivat kyllä vastaan.

Laura ei tunne ihmistä, joka ei tarvitsisi armoa. Armoa ja hyväksyntää tarvitsevat suomalaisten riittämättömyyden tunne ja huono itsetunto. Ihminen tarvitsee armoa itseään kohtaa. Tarjoa itsellesi rakkautta ja hyväksyntää. Se on Jeesuksenkin sanoma, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa (VT: orjia saa olla, ja homot pitää tappaa, naispappeja ei saa olla jne).

Voiko ihminen ajatella olevansa hyvä tyyppi?  Onko ylpeys itsestä synti? Lutherin mukaan emme tee hyviä tekoja miellyttääksemme Jumalaa. Kristittyjä kehotetaan olemaan armollisia toisilleen, koska Jumalakin on.

Lauran mukaan, jos ei anna anteeksi on molemmat tuomittu vihaan. Ihminen vapauttaa itsensä ja toisen ihmisen vihasta antamalla anteeksi. Anteeksi antava pääsee sopuun itsensä kanssa ja siksi on helppo antaa anteeksi. Unohtaa kuitenkaan ei voi, mutta ei tarvitse välittää, eikä murehtia ja päästä samalla ennenaikaiseen hautaan (kirj. huom.).

Keskustelija Laura Malmivaara

 

Kaisan mukaan joskus armo tuntuu epäreilulta, kun esimerkiksi murhamies armahdetaan. Armo aiheuttaa ahdistusta. Usein säikähdetään, kun tehdään väärin. Hänkin katsoi, ettei nykyihminen sido armoa syntiin, vaan riittämättömyyden tunteeseen. Usein armo muodostaa sanat: ”ei se haittaa”. Ja tästä sitten puhuttiinkin paljon. Ihminen tarvitsee toista ihmistä, joka sanoo, ”ei haittaa”.

Jaakon mukaan voi sanoa vahingon sattuessa: ”ei se mitään”. Siinä ei ole minusta syyllisyyttä, eikä vahingon vähättelyä, eikä personointia.

Voiko hyvä voittaa pahan kysyttiin? Kokiko Hitler omassa elämässään vain pahaa ja siksi oli paha – ei tiennyt hyvästä. Itse uskon, ettei pahaa sinällään ole olemassa. Pahaan on aina syy. Hyvä ei tarvitse syytä. Kaisan mukaan elämämme perustuu virheiden etisintään.

Voiko Armon määritellä hyväntahtoisuudeksi kysyi Jaakko? Kaikki on syntynyt hyvästä. Jumala on halunnut hyvää. Mutta kysyn vain, miksi erityisesti lahkot näkevät kaikessa pahaa, jolta tulee suojautua? Uskonnon korostama raskas synnin taakka sortaa ihmisiä alleen. Monet uskonnot lähtevät ihmisen hyvyydestä – ei pahuudesta.

Jaakko tuli lähelle Buddhalaisuutta ja Hindulaisuutta, kun hän haluaa nähdä Jumalan kaikessa. Eli siis myös ihmisessä. Tästähän vanhin Tuomaan evankeliumi lähtee: Jumala, Kristusenergia on kaikessa – kivessäkin. Jos maailma olisi tällainen ihminen eläisi Kaisan mukaan hyvän tahdon ympäristössä.

Kaikki on energiaa, sanoo myös nykyään kvanttifysiikkakin. Tämän päivän mystiikka on huomispäivän tiedettä. Jos jotain ei vielä pystytä ymmärtämään, ei se ole kohteen vika vaan syynä on menetelmien puutteellisuus.

Jaakon mukaan armon pyytäminen on jatkuva olotila.

Yleisön puheenvuorossa muisteltiin, miten koulussa puhuttiin vain synnistä, ei koskaan armosta. Ennen oli Jumalan pelko. Välinpitämättömyys on pahin synti. Siksi maapallon kärsimys vain pahenee.

 

P.S. Seuraavat 500 vuotta on vaikea näytelmä. Sen voi kokea hyvin monella tavalla ja tasolla. Oikeastaan yhtä arvostelua lukuun ottamatta kaikki muut arvostelijat ovat pitäneet näytelmästä ja sen monitasoisuudesta. He ovat nähneet eri tasoja hyvin toisistaan poikkeavasti. Eli näytelmä on puhutellut heitä hyvin henkilökohtaisella tasolla.

Muutama lainaus Teatteri, Tanssi + Sirkus lehdestä (Nina Jääskeläinen): ”Luterilainen arvojärjestelmä on meihin niin syvälle juurtunut, että itse emme sitä edes havaitse…Näky ei ole kirkas lohdullinen eikä kaunis. Moraalisuuteen pyrkivä ihminen on lopulta unohdustensa, valheidensa ja pahojen tekojensa vanki, rangaistuksen mielestään ansainnut…Tekstin tasot ja risteävät symbolit antavat pohtimista pitkäksi aikaa”.

P.S:n PS. Hyvä herra teatterin johtaja. Jos jatkossakin näyttelijät ottavat minut katsomossa osaksi näytelmää, kyllä siitä joku korvaus pitäisi saada. Teatteri Siperia syytti minua, kun olin tullut autolla ja Pomoa taas piti lohduttaa. Tsoukki, tsoukki.

Lauran sanoin: Hyvää päivänjatkoa ja anteeksi

Juhani Hakala

 

 

 

 

Pikkujoulut!

Kannatusyhdistyksen pikkujoulu maanantaina 27.11.2017 klo 18 Revontulihallin lämpiössä. Vieraanamme on teatterinjohtaja Erik Söderblom. Ohjelmassa on Tiernapojat Tapiolan koulusta ja Espoonlahden lukion laulajien jouluinen musiikkitervehdys sekä yhteislaulua. Perinteinen pikkujoulutarjoilu. Lipun hinta 10 euroa peritään tilaisuudessa. Ilmoittautuminen puhelimitse tai sähköpostitse sihteerille  laila.suokorte@kolumbus.fi tai puh 040 547 7505 viimeistään 23.11.2017.

 

Taivas

Espoon Kaupunginteatteri ja Kirkko & Kaupunki järjestävät tänä syksynä keskustelusarjan: Synti, armo, taivas. Synti-ja armokeskustelut on jo käyty, yhteenvedon löydät Blogeista.

Tiedottamisen periaatteet

Tiedotus on osa yhdistyksen jäsenpalveluita ja julkista vaikuttamista. Tiedottaminen on ajantasaista ja totuudenmukaista. Viestinnässä tulee pyrkiä vuorovaikutuksellisuuteen.

Tiedottaminen jakautuu kahteen osaan sisäiseen ja ulkoiseen. Jäsenille tiedotetaan yhdistyksen toiminnasta ja jäsenpalveluista. Viestinnän avulla tehdään yhdistyksen toiminta näkyväksi.

Ulkoinen tiedottaminen liittyy teatterin tunnettuisuuden lisäämiseen Espoon suuralueilla sekä vaikuttamiseen uusiin kohderyhmiin sekä jäsenmäärän lisäämiseen. Julkisella tiedottamisella pyritään myös edistämään teatterin toimintaedellytyksiä (rahoitus, teatteritalo jne). Tavoitteena on teatterisäätiön tavoitteiden tukeminen ja vaikuttaminen. Kuitenkin yhdistys on itsenäinen päätöksenteossaan ja tiedottamisessaan.

Hallitus/vuosikokous päättävät yhdistyksen nimissä olevat kannanotot, julkilausumat, tiedotteet jne. Hallitus arvioi vuosittain yhdistyksen tiedottamista.

Yhdistyksen tiedottaja on vastuussa tiedottamisen sisällöstä ja laadusta. Hänellä on vastuu kotisivujen, Facebookin ja LV:n kumppanit-sivun ylläpidosta ja sisällöstä. Hän valmistelee hallitukselle tiedotukseen liittyviä asioita. Poikkeuksena kotisivujen blogien sisällöstä vastaa kirjoittaja. Mikäli blogin kirjoitus on yhdistyksen tavoitteiden vastainen, julkaisemisesta päättää puneenjohtaja.

 

Tiedotuksen kohteet

Sisäinen

  • oma jäsenistö

 

Ulkoinen

  • virkamiehet
  • poliitikot
  • teatteriyleisö
  • teatterissa käymättömät
  • yhteistyökumppanit (ESKO, Espoon puhallinorkesteri, Tapiolan lausujat, Espoon kirjailijat, Urkuyö ja Aaria)
  • julkinen sana
  • espoolaiset
  • suuralueet
  • pääkaupunkiseutu
  • nuoret

 

Tiedotuksen tavoitteet

Jäsentiedotus:

  • kertoa kannatusyhdistyksen ja teatterin toiminnasta
  • kertoa omista ja teatteriin liittyvistä tapahtumista,
  • kertoa jäsenpalveluista,
  • jäsenten aktivointi
  • vuoropuhelu

Ole läsnä jäsenille

Ulkoinen tiedotus

  • Tavoitteena edistää, kehittää ja tukea teatteritaidetta
  • Tavoitteena lisätä teatteritietoutta ja kasvattaa teatteriyleisöä
  • Teatterin alueellinen tunnettuisuuden lisääminen (Espoon suuralueet, pääkaupunkiseutu)
  • Uusien teatterin kohderyhmien etsiminen ja aktivointi (nuoret),
  • Jäsenhankinta
  • Teatteritalon edistäminen
  • Muu teatterin toiminnan tukeminen (esim. rahoitus)
  • Vaikuttaminen yleiseen mielipiteeseen, virkamiehiin ja poliitikkoihin

 

Välineet

Sisäinen tiedotus

  • Jäsenkirjeet, tavoitteena sähköinen tiedotus
  • Sähköpostipikaviestit
  • Tekstiviestejä ja puheluita käytetään poikkeustapauksissa
  • Kotisivut ovat päätiedotuskanava ajantasaiseen tiedottamiseen. Kotisivuilla
  • kerrotaan yhdistyksestä (säännöt),
  • julkaistaan toimintasuunnitelma ja -kertomus
  • kerrotaan hallituksen toiminnasta
  • kerrotaan ajankohtaisista jäseniä koskevista asioista
  • julkaistaan jäsenkirjeet
  • kerrotaan tulevista tapahtumista, seminaareista, kokouksista, jäsentilaisuuksista, teatterivierailuista jne
  • laaditaan yhteenveto yhdistyksen seminaareista, juhlista, kokouksista yms.
  • on blogikirjoituksia teatteriesityksistä, ainakin omista tuotannoista.
  • pyritään lisäämään sivujen vuorovaikutteisuutta (jäsenten teatteriarvostelut)
  • kerrotaan teatteria koskevista merkittävistä asioista.
  • Sivut ovat saneet jäseniltä kiitosta
  • Yhdistyksen tilaisuudet, seminaarit
  • Facebook jäsenten keskusteluun
    • Sivut toimivat huonosti, ehkä iäkäs jäsenkunta vieroksuu.
    • Niillä ei ole tiedotusmerkitystä
    • Tavoitteena on edelleen tarjota Facebookilla jäsenille mahdollisuus keskusteluun

Houkuttele tapahtumaan

Panosta kuviin

Kirjoita selkeästi ja tehokkaasti, mutta kuitenkin lyhyesti. 

Ulkoinen tiedotus

  • Lehdistötiedotteet, tiedotustilaisuudet, suhde toimittajiin
  • Länsiväylän kumppani-sivut
    • Sivuja luetaan vähän
    • Sivuille lisätään omia teatteriarvosteluja ja kannanottoja
  • Julkinen sana pääkohteet: HS ja LV, Tapiola-lehti, Ylenaikainen
  • Jäsenten yleisönosastokirjoitukset
  • Esitteet, lehti-ilmoitukset

 

Näy ja kuulu medioissa

 

 

 

 

Yhteenveto jäsenkyselystä

Kysely suoritettiin toukokuussa 20017. Kyselyyn tuli 120 vastausta. Kysely lähetettiin vain niille, joiden sähköpostipostiosoitteet on ilmoitettu yhdistykselle. Yhdistyksessä on 550 jäsentä, joista noin yli 300:n sähköpostiosoite on tiedossamme.

Vastaajista oli

  • 76 % naisia
  • 95 % 61- vuotiaita
  • 61 % yli 70 v Tarvitaanko jäsenkunnan rakenteeseen liittyviä toimenpiteitä?
  • 90 % vastanneista haluaa jäsenkirjeet sähköpostiinsa (huomioitava, että kysely meni vain niille, joilla on sähköposti). Jäsenkirjeet sähköpostina niille, joilla on osoite tiedossa

 

Montako kertaa vuodessa olet

· En koskaan 1-2 kertaa 3-4 kertaa useammin Yhteensä Painotettu keskiarvo
1.      osallistunut kaupunginteatterin esityksiin 1%

1

33%

39

45%

53

22%

26

119 2,87
2.      ostanut lippuja jäsenhintaan 18 %

20

61%

69

16%

18

5%

6

113 2,09
3.      hankkinut lippuja kannatusyhdistyksen kautta 23%

27

56%

64

15%

17

6%

7

115 2,03
4        osallistunut kannatusyhdistyksen retkille 46%

51

38%

42

10% 11 7%

8

112 1,79
5.      osallistunut juhliin ja seminaareihin (esim. pikkujoulut) ja vuosikokouksiin 54%

61

34%

38

5%

6

7%

8

113 1,65
6.      käynyt yhdistyksen kotisivuilla 25%

30

44%

52

14%

16

17%

20

118 2,22

1, 2 ja 3. Mainontamme on riittävää, kyse on enemmän jäsenten tarpeesta. Ehkä enemmän  sähköpostitiedotusta. 4.   aktiivisuus on kiitettävää.  5.   tilaisuuksia on vuodessa vähän   6.   tässä on varmaan tapahtunut parannusta

 

Kuinka tärkeänä pidät seuraavia yhdistyksen tarjoamia toimintoja 

tärkeä samantekevä ei lainkaan tärkeä en osaa sanoa Yhteensä Painotettu keskiarvo
1.      lippujen hankkimista jäsenhintaan 84 %

98

11 %

13

2 %

2

3 %

4

117 1,25
2.      alennuslippujen varaamista Espoon teatterin näytöksiin 81 %

95

12 %

14

3 %

4

3 %

4

117 1,29
3.      osallistumista teatteriretkille 66 %

78

19 %

22

3 %

3

13%

15

118 1,62
4.      osallistumista juhliin ja seminaareihin 37 %

43

32 %

37

7 %

8

24 %

28

116 2,18
5.      osallistumista kokouksiin 31 %

35

32 %

36

11 %

12

27%

31

114 2,34
6.      yhdistyksen kotisivuja 69 %

77

19 %

21

3 %

3

10 % 11 112 1,54

1-2. lippujen hankinta on tärkeä osa jäsenpalvelua. 4-5. aika samansuuntaiset tulokset. ”Tärkeä” ja ”samantekevä” vaihtoehdot lähellä toisiaan. Aika suuri osuus ”ei osaa sanoa” vastauksilla.  Kaikkia eivät kokoukset kiinnosta, mutta ”ei osaa sanoa” osuus on liian suuri. Kokousten tarve tulee perustella nykyistäkin paremmin.  6  kotisivujen lukemista pitää vielä korostaa.

Miten haluaisit kehittää kannatusyhdistyksen toimintaa? Mitä toimintamuotoja toivoisit kannatusyhdistyksen lisäävän tai kehittävän?

59 vastausta, joista

  • 14 tyytyväisiä nykytoimintaa
  • 8 toivoi lisää teatteriretkiä, tarve tiedostettu
  • 5 toivoi teatterikappaleiden taustoittamista (Kansallisen lavaklubi), ohjaaja-, näyttelijä- ja muita tekijävierailuja, kehittämisen varaa on, systematisoitava.

 

Pyydämme Sinua käymään uusituilla kotisivuillamme (www.eskateka.fi).   Vastaavatko sivut Sinun tarpeitasi? Haluatko jotain lisää? Haluatko Facebookiin teatterikeskusteluja. Haluatko kirjoittaa/lukea jäsenten teatteriarvosteluja niin Espoosta kuin muualtakin?

65 vastausta, joista:

  • 44 vastaajaa piti sivuja hyvinä, yksikään vastaaja ei moittinut tai tehnyt kehitysehdotuksia
  • 19 toivoi teatteriarvosteluja, Tarkoitus oli, että teatterikeskustelua käytäisiin Facebookissa. Näin ei ole käynyt. Jäsenten keskustelupalsta www-sivuille?

 

Mikä Sinusta on parasta Espoon kaupunginteatterissa ja miten teatteria tulisi kehittää?

89 vastausta, joista

  • 34 kehui hyvää, monipuolista ja mielenkiintoista ohjelmatarjontaa
  • 20 kehui kansainvälisiä tuotantoja
  • 16 kehui että teatteri on lähellä ja espoolainen
  • 11 toivoi teatteritaloa
  • Ainoastaan yhdessä vastauksessa moitittiin ohjelmistoa Helmisen jälkeen.

 

Miten mielestäsi voisi Espoon kaupunginteatterin tunnettuutta lisätä Espoossa ja pääkaupunkiseudulla?

72 vastausta, joista:

  • 19 lisäisi mainontaa
  • 19 lisäisi näkyvyyttä mediassa
  • 10 mielestä uusi teatteritalo lisäisi kiinnostavuutta
  • 4 parhaiten teatteri mainostaa korkeatasoisella ohjelmistollaan (tunnetut näyttelijät).
  • 4 vannoi metron nimiin, ”Espoo on yhtä kaukana Helsingistä, kuin Helsinki Espoosta”
  • Myös puskaradiota kehuttiin. Suunnattuja tietoiskuja Espoon alueilla, korkeakouluihin, opettajille, Helsingin kauppatorille

 

” METRO! Se hyödyntäminen, valmistelut ja kampanjat jo nyt viereille. Joihinkin näytöksiin (omiin) voisi kokeilla IKEAbussin tyyppistä palvelua. Hesasta lähtisi ja palaisi ikioma teatteribussi. Myös Espoon alueet, joista ei juurikaan teatteriin lähdetä. Pohjois-Espoo? Yhteys mm. asukasyhdistyksiin alueilla jne. Vantaa myös, sieltä ei ole tulossa metroakaan vähään aikaan :). Bussiin voisi hakea kumppanuussponsoria. Liikennöitsijä ja / tai joku elinkeinoelämän instanssi. Kokeiluna kannattanee ainakin tsekata. Teatterissa/ Tai teatterin toimesta voisi järjestää happningin, jossa tiloja (jos niitä on) tarjotaan jonkin pääkaupunkiseudun kulttuuriseen/ muunkin tyyppiseen tapahtumaan. Suomen Yrittäjien kautta /Espoon Yrittäjät, Vantaan, Hgi:n) yhteys PK -yrittäjiin. (tuhansia). Kamppis heille lippupaketin muosossa. Mitä muita isompia ryhmiä voisi tulla vastaavasti? Sitä kannattaa miettiä. Pääkaupunkiseudun teatteri yhteistyö, jossa lojaalisti esim. Espoon teatterin ohjelmaa jaettavissa.”

”Yhdistyksen järjestämät informaatiotilaisuudet ovat olleet oikein hyviä ja tärkeätä on niitä jatkaa ja ehkä jopa lisätä. Espoon teatteri on saanut viimevuosina paljonkin julkisuutta ja tunnettuus on varmasti lisääntynyt. Uskon, että tuon em julkisuuden myötä teatterimme on saanut lisää kannattajia ympäri pääkaupunkiseudun. Toivotaan uuden teatteritalon suhteen päättäjiltä järkeviä päätöksiä ja kannatusyhdistykseltä sitkeyttä asian eteenpäin viemiseksi.Tarvetta uudelle teatterille on !!”

Keskustelu 500 vuodesta jatkuu

KUULUSTELU – TAIVAS

1.Näyttämö ja roolit

Kuulusteluhuone, tyhjää, tyhjät seinät, kaksi tuolia, valo- ja video- ja ääniefektit. Yksinpuhelua, kaksinpuhelua, kuulustelija aluksi näkymättömissä, ääni tuli ylhäältä. Myöhemmin kuulustelija tuli näkyväksi. Lattiaan luotiin valoilla ikään kuin käytävät (labyrintti?), joita pitkin kuulustelija kulki ja käveli ja teki työtään eli kysyi ja kysyi ja tiukkasi, ja välillä myös vuoropuhelua. Kuulustelun konventiot, kysyy, kysyy ja tiukkaa ja johdattelee, välillä asiassa pysyen välillä rönsyillään sinne tänne. Mitä ihminen muistaa, tietää, luulee ja mitä hän on oikeasti kokenut ja milloin… Ristikuulustelulla selviää joitakin totuuksia, joitakin ei, ellei osaa tai tohdi kysyä oikeita asioita, esim. oletko sinä tappanut Pasin. Ellei kysytä oikein, ei vastata oikein tai totuudenmukaisesti. Ikään kuin ihminen aina valehtelisi hiukan (vasen-, oikeakätisyys, tennis, sulkapallo, squash…)

2. Näytelmän kulku

On tapahtunut rikos. Pasi on surmattu airolla, pikaistuksissa, 78 lyöntiä. Epäiltyjä on kaksi. Lauri ja hänen ystävänsä Christer. Marika on kuulustelija. Laurilla on omakotitalo. Pasi oli putkimies, joka oli tullut sulattamaan jäätynyttä vesiputkea. Christer oli ollut kerran työssä samassa putkiliikkeessä ja tunsi Pasin. Taustalla, motiivina on putkiliikkeen ylisuuri, kohtuuton lasku. Laskusta oli syntynyt riitaa. Mistä alkaen ja missä Lauri ja Christer olivat tutustuneet, tavanneet. Pelikentällä, mitä peliä – tennistä, sulkapalloa, mitä toinen tai toinen muistaa tai luulee muistavansa tai ehkä puutarhajuhlissa kauan sitten ja oliko Marikakin ollut juhlissa mukana. Oli tapettu lammas naapurin puolelta, 78 iskua, verilöyly. Hiljattain Laurin koira oli raadellut toisen koiran koirapuistossa, hirveää… verilöyly.

Olinko siellä minä, olenko minä… (Shakespeare).

Lutherin reformaatio, teesit naulattiin Wittenbergissä 500 vuotta sitten, tai naulattiinko? Lutherin 10 vuotta kestänyt Raamatun käännöstyö saksaksi, menikö kaikki oikein, olemmeko eläneet valheellisesti, jos siellä oli virhe: (Vain) uskosta pelastut! Oliko ’vain’ sana olemassa tai ei? Tai jättikö Luther sanan pois tahallaan… Mikä on oikein, emme tiedä. Tämä aiheuttaa tuskaa, pelkoakin – ja tämän vuoksi Sanalla on merkitystä, on ollut jo 500 vuotta… Tässä ehkä tarkoitettiin Raamattua. Mikä on olennaista, mitä kuuluu käsitellä kuulustelussa, kaikella on merkityksensä, millään ei ole merkitystä, vähän sekavaa… Kuulustelija pääsi vain raapaisemaan pintaa, vrt ’sinulla on kaunis paita’,  kosketuksen symbolinen merkitys.

Paljon kysymyksiä – mitä elämä on – pitkä, pitkä monologi, koko elämä, mitä muistamme, elämän arkipäiväisyys – kun jossakin on henki (usko/Raamattu). Pelko, ’mitä sä pelkäät’, ’pelkäänkö mä’…?

Kuulustelun keinoin saadaan ihminen miettimään itseään, sisintään! Kuulustelussa, itsetutkiskelussa – ’kaikella on väliä’, tai millään ei ole väliä. Ihmisen muisti, eletty elämä, kokemukset…

Lopussa Lauri on mielisairaalassa, Christer tuli tapaamaan ystäväänsä ja puseron alla olikin papin kauluspaita. Loppukohtauksessa näyttämöhuoneen kolmeen kulmaan sytytettiin kynttilät. Lauri oli tehnyt sairaalassa itsemurhan tai sitten ei, mutta tuli kuitenkin mukaan, kun kaikki kolme (pyhä kolminaisuus), kukin erikseen, puhalsivat kynttilät sammuksiin, seurauksena täydellinen pimeys. Teatteriyleisö sai jäädä miettimään, mistä tässä nyt oli kysymys, mikä oli ns. kupletin juoni tai oliko sitä.

  1. Oliko näytelmässä juoni – punainen lanka?

Juonta oli vaikea löytää, ehkä punainen lanka kuitenkin. Elämä kulkee, jokaisella on omansa, kaikki on kovin sirpaleista ja mieli hajoaa helposti. ”Henki ja ruumis”. Aina emme muista sitä taikka tätä, tai mikä on olennaista. Jossakin on kuitenkin jotain pysyvää (500 vuoitta), sekin voi olla oikein tai väärin. – Näytelmä on hyvin pantu kasaan, jos sillä on sanoma ja se panee ihmisen, katsojan miettimään!

Heikki Alanko 30.9.17

 

Menneet 500 vuotta

Näytelmän nimi on kyllä seuraavat 500 vuotta, mutta minusta ”menneet” vuodet kuvaavat näytelmää paremmin. Näytelmä vaatii katsojaltaan paneutumista. Se ei ole helppo rentoutusnäytelmä. Ja mitä enemmän paneudut, sitä enemmän saat irti.

Näin ei tehnyt Hesarin arvostelija. Hän jäi pinnalliselle tasolle, eikä ymmärtänyt symboliikan merkitystä yhteiskunnallisella tasolla viimeisten 500 vuoden aikana. Se oli hänen haukkumansa toisen näytöksen idea. Hufvudstadsbladet taas oli arvostelussaan minun linjoilla.

Verbalistina tykkäsin kielen leikistä, sen ennakoimattomuudesta. Kieli ei vain välittänyt viestiä, vaan se oli muoto, joka korosti salattua sanomaa. Olivatko toisinnot kaikuja päässä vai muistoja vai torjuntoja?

Ensimmäisen näytöksen kuulustelun merkityksettömät asiat muuttuvat lopussa merkityksellisiksi. Loppujen lopuksi ne ovat epäloogisuudessaan aivan loogisia. Moni asia saa selityksensä – näytelmän juonen ja katsojan mielleyhtymien tasolla.

Näytelmä liikkui todellisuuden ja muistin eri tasoilla. Näytelmä kuvaa muistiamme ja sen valikoivuutta. Käännekohtia korostettiin valojen äkkinäisillä muutoksilla. Mielien maisemat eivät olleet läheskään yhtä suoraviivaista kuin lavastus. Hyvä kontrasti! Mitä merkitsi ihmisten päälle asettuminen lavasteseinissä?

Tätä blogia on vaikea kirjoittaa paljastamatta loppuratkaisua, joka antaa selityksen ensimmäiselle näytökselle. Selitys on monitasoinen ja tahoinen. Ketä tai mitä näyttelijät edustivat, henkilötasolla – yhteiskunnan tasolla ja mitä ne ovat tehneet 500 vuotta, kun Luther vuonna 500 käänsi väärin Raamattua. Alkuperäisessä tekstissä luki ”Uskolla pelastut” ja ”vain uskolla et pelastu”.. Luther lisäsi ”vain” sanan: ”Vain uskolla pelastut”.  Näytelmän mukaan tämä on ohjannut elämäämme, rajannut sitä. Paljon elämää on jäänyt elämättä. Jumala on ollut käyttöliittymämme elämään.

Seuraavaa en itse ilkeäisi kirjoittaa, loukkaamatta ehkä jonkun lukijan tunteita, joten lainataan ohjelmaa, (jota muuten me kannatusyhdistyksen jäsenet myymme):”Seuraavat 500 vuotta on kiihkeä trilleri, joka käsittelee luterilaista elämänvalhetta, perisyntiä ja syyllisyyttä, elämätöntä elämää ja elettyä. Samalla se on kolmen henkilön välinen ankara draama, joka aukeaa vähitellen ja tarjoaa yllätyksiä ja hurjia käänteitä loppuun saakka.” ”Luterilainen elämänvalhe” perustuu Lutherin väärään Raamatun käännökseen.

Näyttelijöistä, lavastuksesta ja ohjauksesta sanon vain, että huipputyötä. Paavo Westerbergin teksti ja ohjaus toimi. Lujimmilla oli Carl-Kristian Rundman epätoivon ja hillityn raivon rajamailla. Minusta Ria Katajan kuulustelijan hahmo oli humoristinen ja piti hyvin jännitettä yllä eka näytöksessä. Hänen ilmeensä tajuaa vasta näytelmän lopussa.  Eero Ahon asu jälkimmäisessä näytöksessä vei näytelmän yhteiskunnan tasolle. Jokainen keksiköön itse symboliikan merkityksen.

Kuka oli trillerin todellinen uhri nyt tai 500 vuotta sitten? Kuka tai mikä oli murhaaja? Tapahtuiko murha 500 vuotta sitten, vai onko se kestänyt 500 vuotta ja kestää vielä 500 vuotta? Sitäkö ufoasu tarkoitti?

Ihmisen etsintä jatkuu. Tämänkin näytelmän jälkeen. Kuka se etsikään ihmistä kynttilä kädessään?

Jos et ymmärrä mitä edellä kirjoitin, niin katso näytelmä ja lue uudestaan.

Juhani Hakala

 

 

 

 

Syksyn esitykset

Otetaanpa aluksi teatterin oma tuotanto Paavo Westerbergin ohjaama kantaesitys ”Seuraavat 500 vuotta”. Näytelmä on kiihkeä trilleri, joka käsittelee luterilaista elämänvalhetta, perisyntiä ja syyllisyyttä, elämätöntä ja elettyä elämää. Se on moderni jännitysnäytelmä. Samalla se in kolmen henkilön välinen ankara draama, joka aukeaa vähitellen ja tarjoaa yllätyksiä ja hurjia käänteitä loppuun asti.

Ohjaaja Paavo Westerbergin mukaan hän mietti näytelmää kirjoittaessaan ja varmaan ohjatessaankin miten elää hyvää elämää olematta paskiainen. Näytelmä tutkii Luterilaisuutta ja sitä miten Luther kääntäessään muutti Raamatun alkuperäistä sanomaa ja miten tämä muutos näkyy vielä nykypäivässä. Kyseessä on kriittinen matka uskonnon rajoittamaan elämään.

Seurasin näytelmän harjoituksia. Aivan hurjaa intensiteettiä, raivoa, tuskaa. Eero Aho, Ria Kataja, ja Carl-Kristian Rundman olivat sanan mukaisesti toistensa kimpussa. Jää kysymään kestääkö intensiteetti läpi koko näytelmän. Uskon kuitenkin, että ”yllätykset ja hurjat käänteet” takaavat intensiteetin myös yleisössä.

Ja muistattehan, että ihan ”Pienellä eläimellä” – Nasulla (Seela Sella) on vielä Teille kerrottavaa. Suosikkini on kyllä hänen kaverinsa, jolla on hyvin, hyvin pienet aivot.  Esitysajat löytyvät teatterin www-sivuilta.

Uutta suomenruotsalaista draamaa ja myös Kantaesitys on ”De Langerhanska öarna – sisäiset saaret”. Näyttelijöinä ovat siskokset Stina ja Ylva Ekblad (kumpikohan oli Wallanderin kuolemansyyntutkija). Näytelmä on tehty yhteistyössä helsinkiläisen Klockrikteaterin kanssa.  28.9 on taiteilijatapaaminen esityksen jälkeen.

Näytelmä on leikkisä dysotopia – Täh. (Wikipedia: Dystopia on tulevaisuuden epätoivottava yhteiskunta.[1] Termi on tarkoitettu utopian vastakohdaksi, ja sillä viitataan usein kuvitteelliseen lähitulevaisuuden yhteiskuntaan, jonka odotetaan syntyvän vallitsevien yhteiskunnallisten kehityssuuntien kiihtyessä huippuunsa. Tyypillisesti tuloksena on ihmisarvoa loukkaava sortoyhteiskunta tai nykyisin myös ekologisen katastrofin kokenut maailma.) Aha.

Sisäisen tarkoituksen menettäminen tuo siskokset yhteen. Susanne Ringell kirjoitti näytelmän juuri Ekbladeille. Näytelmä on runollinen draama ihmisenä olemisesta, annettujen totuuksien ja sääntöjen vastustamisesta, unelmista ja kaipuusta.

Tuttu teatteri Siperia Tampereelta tuo katsottavaksemme näytelmän: ”Eikä kukaan meitä enää etsi.” Yleisö on tykännyt ja arvostelijat kiittäneet. Siis se on mahdollista, että molemmat tykkää.

Mitä yksi ihminen voi tehdä, kun ilmaston muutos tuhoaa koko maapallon?  Onko luomu ja kierrätyspuuhastelu vain omantunnon viherpesua? Minkälainen perintö jää tuleville sukupolville? Kanttaako tällaiseen maailmaan tehdä isää lapsia? Ja mitä tästä kaikesta ajattelee jään sulamaista seuraava jääkarhu? Ja tämä kaikki huumorilla ja lohdullisesti.

Living with the lights on” on The Royal Shakespeare Companyn näyttelijän Mark Lockyerin omakohtaisiin kokemuksiin liittyvä monologi. Martk kadotti itsensä ja itsekontrollinsa ja kykynsä harjoittaa ammattiaan. Joka päivä oli tasapainoilua rotkon reunalla ja taistelua pimeyttä vastaan. Hurja, hauska ja liikuttavakin monologi antaa kasvot mielen sairauksille. Kyseessä on varmaan myös selviytymistarina, koska  Mark itse esittää monologin elämästään.

Tiedättekö muuten mikä erottaa Turun kulttuurista? Lohjanharju. Toimistokomediaa turkulaisittain: Linnateatterin Lars von Trierin kirjoittamassa ”Pomo” –näytelmässä palkataan näyttelijä tärkeään liiketapaamiseen.  Mutta näyttelijä jääkin kuvioihin ja pian firmaa johtaa mies, jonka ansiosta porukas sählätä niinpal hirviäst ja iha ihmeellisel taval! Valepomona häärii Mikko Nousiainen.

Kulunka Teatteri Baskimaasta ei espoolaisille teatterin ystäville esittelyä kaipaa. Nyt on vuorossa ”Solitudes”.  Sanattoman naamiotarinan päähenkilö on vanha mies, joka ei halua taipua muiden ihmisten hänelle asettamiin raameihin. Rutiineistaan, nautinnoistaan, pienistä iloa tuottavista asioista joita muut eivät ymmärrä. Ylpeydestään ja omanarvon tunnostaan.

Näyttelijä Riku J. Korhonen ja ohjaaja Sakari Kirjavainen kertoivat teatterin syksyn esittelytilaisuudessa näytelmästä ”Isän jälki”, Kollaan kenttäpapin tarina. ”Kollaa kesti entä me?”.  Näytelmässä seurataan monologina mieheksi kasvamisen vaiheita 100 vuotiaassa Suomessa kenttäpappi Jorma Heiskasen tarinan kautta. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan heti Talvisodan jälkeen. Hän katosi Jatkosodan alussa.

 

© 2018 Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys — Powered by WordPress

Theme by Anders NorenYlös ↑