Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys

Author

Juhani Hakala

Teatterin infopaketti luottamushenkilöille.

Infopaketti: “Espoon Kaupunginteatteri tarvitsee uudet tilat”

Paketissa on hallituksen puheenjohtajan Paula Viljakaisen ja teatterinjohtaja Erik Söderblomin kannanotot sekä teatterin toiminnan esittelyä.

 

Kruksaa alla olevaa linkkiä.

EKT_infopaketti_syksy2018

 

Uskon kaupungin johtoon

 

Jäsenkirje 8/2018, 18.10.2018

Hyvät Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistyksen jäsenet

Globe Art Point – esityksiä Revontulihallissa

Globe Art Point on Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten eri alojen taiteilijoiden ja taidetyöntekijöiden syksyllä 2016 perustama yhdistys, joka edistää maamme taide- ja kulttuurialan monimuotoisuutta ja uusia yhteistyön muotoja. Espoon kaupunginteatterin esityssarja on ensimmäinen osa yhdistyksen GAP LAB-projektia. Sarjan ensimmäinen esitys oli kiinnostava ja taiteellisesti upea. Seuraavat esitykset Revontulihallissa ovat ” More and Most” perjantaina 9.11. klo 19, ”Crossing Lattitudes” tiistaina 13.11. klo 19, ”Exquisite Corpse” tiistaina 4.12. klo 19 ja ”Renaissance Lab” tiistaina 11.12. klo 19. Liput maksavat 10 euroa/henkilö. Lippuja voi ostaa teatterin lipputoimistosta tai ovelta ennen esitystä. Lisätietoja esityksistä on syyskauden ohjelmistoesitteessä, teatterin kotisivuilla.( www.espoonteatteri.fi) ja yhdistyksen kotisivuilla (www.eskateka.fi)

Lumikuningas ja Musta Madonna su 4.11. klo 15 Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa

Seinäjoen Oopperayhdistys ja Seinäjoen kaupunginorkesteri. Lipputarjous kannatusyhdistyksen jäsenille: Viimeiset paikat Lumikuningas ja Musta Madonna -esitykseen vain 15 € / kpl. Tarjous koskee vain uusia varauksia ja se on voimassa Espoon kaupunginteatterin lipputoimistossa puh. 09 4393 388, avoinna ma – pe klo 11 – 17. Lipun voi lunastaa myös Lippupisteen verkkokaupasta linkistä: http://bit.ly/2yF6FHl

Zachris Topeliuksen 200-vuotisjuhliin valmistunut upea musiikkidraama Lumikuningas ja Musta Madonna on vauhdikas sukellus Suomen ja Euroopan historiaan. Tähtisolisteina huikeat Tuuli Lindeberg, Kimmo Blom ja Jussi Lehtipuu.

”Nunnia ja konnia” Lohjan kaupunginteatterissa 24.11.2018 klo 13

Kannatusyhdistys tekee retken Lohjalle katsomaan musikaalia ”Nunnia ja konnia” lauantaina 24.11.2018. Lähtö Revontulihallilta klo 11.45. Teatterin parkkipaikat ovat tällä kertaa käytettävissä. Retken osallistumismaksu on 50 euroa/henkilö. Varaa lippusi sihteeriltä 23.10. 2018 klo 10 alkaen sähköpostitse laila.suokorte@kolumbus.fi tai puhelimitse 040 547 7505. Saatuasi vahvistuksen maksa osallistumismaksu yhdistyksen tilille FI12 5724 4220 045856. Käytä viitenumeroa 882561.

Espoon Kaupunginteatteri tarvitsee uudet tilat

Kannatusyhdistys on jatkanut kamppailua uusien tilojen puolesta. Lähikuukaudet näyttävät, syntyykö nyt tulosta. Kulttuuriaukion ympäristöä koskeva arkkitehtuurikilpailu päättyy 26.10.2018 ja kilpailuesitykset saadaan yleisön nähtäville marraskuussa. Ensi vuodelle tarvitaan kaupungin budjettiin suunnittelurahaa ja selkeä päätös hankkeen aikatulusta. Teatterisäätiön hallitus on keväästä lähtien vaikuttanut vahvasti luottamushenkilöihin ja virkamiehiin, jotta tila-asia vihdoin saisi asiallisen ratkaisun. Yhdistys tukee säätiön pyrkimyksiä. Toivomme, että yhdistyksen jäsenet kannustavat ja rohkaisevat Espoon luottamushenkilöitä vihdoin ratkaisemaan asian. Perusteluaineistoa kotisivuillamme.

Hallitus

 

Hallituksen kokous 9/2018, 15.10.18

Meitä on nyt 569. Totesimme, että yhdistyksen sääntöjen mukaan jäsen, joka ei ole maksanut kahteen vuoteen jäsenmaksua on erotettava. Näille syntisille tarjotaan vielä yhtä mahdollisuutta maksaa rästit.

Teatteritaloasiassa tapahtuu. On pakko tapahtua. Hyvä jos Revontulihallin talo kestää vuoteen 2025. Taas putkivaurio ja vain osassa taloa lämmitys toimii. Onneksi Revontulihallin lämpö saatiin toimimaan. Tosin kaupunginvaltuutetuille teatterin tavoitteita esiteltiin 13 asteen lämmössä. Toivottavasti lämpimät jatkuu, kun teatterin toimistossa ei ole vielä lainkaan lämmitystä.

Oman talon on siten oltava valmis vuonna 2025. Se edellyttää, että talon suunnitteluun on Espoon budjetissa ensi vuodelle 1 milj € suunnittelurahaa ja rakentamisen tavoiteaikataulu vahvistetaan budjetin yhteydessä.

Arkkitehtuurikilpailuhan päättyy 26.10.18 ja ehdotukset tulevat esille marraskuun alussa Kulttuurikeskusta vastapäätä Keilahallin taloon. Säätiön hallitus toteaa, että teatterin hyvä maine ja syyskauden esitysten saama hyvä vastaanotto on hyödynnettävä. Kolmas esitystalous ei ole veljiään huonompi, ehkä päinvastoin – aika näyttää. Arvostelut ovat olleet hyviä. Teatterilla on vakaa talous, sekä hyvä ja sitoutunut henkilöstö. Heitä vaan on liian vähän.

Keskustelimme käsiohjelmien myynnistä. Loppuunmyydyt näytökset pitävät kiirusta. Kävimme läpi teatteriretket. Sademiestä mennään katsomaan 19.10 ja Lohjan teatteriin 24.11 katsomaan ”Nunnia ja konnia”. Se ei käsittele Espoon politiikkaa. Kannatusyhdistyksen hankkimien lippujen myynti alkaa 23.10 klo 10. Lisää ”Teatteriretket” kansiossa.

Todettiin teatterin ja Aalto-yliopiston Experience Platformin Experience Colours! -tapahtuma 7.11 klo 13-20 Revontulihallissa. Tapahtuma tuo väriä marraskuun harmauteen: monipuolinen ohjelma esittelee laajasti väritutkimusta ja sen sovelluksia. Tapahtuma on englanninkielinen ja avoin kaikille. Lisää tietoa teatterin sivuilla.

Yhdistyksen pikkujoulut ovat 11.12. Tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin.

Kannatusyhdistyksen strategian uudistamisesta totesimme, että odotetaan teatteritaloratkaisu ensin. Se on vaatinut paljon energiaa. Tämä energia vapautuu jatkossa ja voimme suunnata saman energian lisäämään moni eri tavoin espoolaisten teatterissakäyntejä ja kansainvälisen teatterin tunnettuisuutta pääkaupunkiseudulla ja koko maassa.

Juhani Hakala

Kympillä teatteriin nyt

Globe Art Point on Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten, eri alojen taiteilijoiden ja taidetyöntekijöiden syksyllä 2016 Helsingissä perustama yhdistys. Globe Art Point edistää maamme taide- ja kulttuurialan monimuotoisuutta ja uusia yhteistyön muotoja. Espoon esityssarja on ensimmäinen osa yhdistyksen GAP LAB-projektia, joka toteutetaan 2018-2020 Suomen Kulttuurirahaston avustuksella. Projektin tavoite on edistää taiteellisesti korkeatasoista sekä kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoista yhteistyötä eri taustaisten taiteilijoiden, suomalaisten taidelaitosten sekä erilaisten yleisöjen välillä.

Ensimmäinen esitys Continuum sai Helsingin Sanomissa hyvän arvostelun.

Seuraavat esitykset: 

pe 9.11. klo 19
More and Most

Sirkka Kosonen täyttää tilan äänellään improvisoiden yhdessä Alejando Olarten elektroakustisen musiikin kanssa, luoden moniulotteista nykymusiikkia. Sointivärit ja ihmisäänen monipuoliset mahdollisuudet ovat jo pitkään siivittäneet Sirkka Kososen musiikillista ajattelua vapaassa improvisaatiossa. Kansanlaulajana ja pedagogina tunnettu Kosonen ääntelee, laulaa ja musisoi yhdessä Alejandro Olarten elektroakustisen musiikin kanssa, luoden moniuloitteista nykymusiikkia yhdistäen erilaisia laulutekniikoita ääni-improvisointiin. Kaiken tämän Malin Skinnar piirtää näkyväksi yleisölle.

ti 13.11. klo 19
Crossing Latitudes

Tanssiteos yhdistää liikkuvan projisoidun kuvan ja tanssijan liikeen. Kuva muokkaa ihmisen rajapintoja ja synnyttää vuosopuhelun, jossa keho on muuttuva maisema.

ti 4.12. klo 19
Analco Project:
Four Performances: Exquisite Corpse

Video- ja performanssitaidetta yhdistävän teoksen lähtökohtana on kysymys siitä voiko väkivaltaa esittää tuottamatta sitä lisää.

ti 11.12. klo 19
Renaissance Lab

Viiden eurooppalaisen maan nuoret teatterintekijät kokoontuvat luomaan uuden ja aiheeltaan ajankohtaisen teoksen vain viidessä päivässä.

JA KAIKKI LIPUT KYMPIN!!!!

Vapaaehtoisia viedään teatteriin.

Eskatekan uutisia

Kulttuurikeskuksen ja sen ympäristön arkkitehtuurikilpailu päättyy 26.10. Kilpailuehdotukset tulevat nähtäväksi marraskuun alussa Kulttuurikeskusta vastapäätä olevaan Keilahallin taloon. Tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin.

Kulttuurikeskusta on haettu suojeltavaksi. Suojelupäätöksen pitää tulla lain mukaan 15.3.19 mennessä.

Uuden talon pitää valmistua ehdottomasti vuonna 2025, koska Revontulihalli on huonossa kunnossa. Esim. teatterin toimistossa ei ole putkirikon vuoksi tällä hetkellä lämmitystä. Kaupunginvaltuutetuillekin kerrottiin teatterin tavoitteista 13 asteen lämmössä.

Kannatusyhdistyksenkin jäsenet saivat hakea kertomaan omista seksikokemuksistaan teatterin lavalla 15-17.11.18 (All the Sex I’ve Ever Had, kaikki mun seksini). Hakijoita oli 16, heistä 6 valittiin. Pettyneille kerron, että työryhmä painottaa ryhmän monimuotoisuutta seksin näkökulmasta ja pyrki kokoamaan mahdollisimman erilaisia tarinoita ja ihmisiä yhteen. Työryhmä haluaa, että mahdollisimman moni näkökulma tulee kuulluksi, jotta esityksellä on mahdollisuus koskettaa suurta yleisöä.

Kannatusyhdistyksen jäsenille tarjottiin myös mahdollisuutta päästä osallistumaan ja esiintymään ammattilaisten ohjauksessa ja kertomaan Espoon Kaupunginteatterin näyttämöllä tarinoita suomalaisesta identiteetistä ensi vuoden maalis-huhtikuussa.

Hakijoita oli toista sataa, 80 kutsuttiin koe-esiintymisiin ja 15 valitaan. Naiset halusivat puhua seksistä, miehet historiasta.

Suomen historia –esityksen käsikirjoitus on tehty Petri Tammisen samannimisen kirjan pohjalta. Esityksen ohjaa Erik Söderblom ja koreografina toimii Hanna Brotherus.

Suomen historia

Päivä jolloin Kekkonen haudattiin ja kili kuoli – Tammisen Suomen historia vie kansallisen muistin ytimeen ja laitamille.

Kun poika tulee rintamalta kotilomalle, äiti joutuu miettimään, mihin pojan huoneeseen majoitettu venäläinen sotavanki pannaan. Nuoret miehet nukkuvat samassa kamarissa. Loman jälkeen poika palaa sotimaan ja sotavanki peltotöihin.

Petri Tammisen kerrotuista muistoista kirjoittama maamme historia karistaa pölyt jaloistaan ja uhmaa lajityyppiä olemalla hauska ja haikea, riemastuttava ja henkilökohtainen. Tarinat polveilevat itsenäistymisestä tähän päivään. Kekkonen ehtii nousta valtaan, hallita, kuolla, ja saada siinä välissä kudotun sinivalkoisen pipon.

Juhani Hakala

Ainutlaatuista musiikkiteatteria meiltä ja maailmalta!

Songs of Lear
Teatr Pieśń Kozła, Puola
pe 26.10. klo 19 ja la 27.10. klo 15
Espoon kulttuurikeskus, Tapiolasali

Heittäydy arjen yläpuolelle kohottavien sävelten ja tunteiden vietäväksi!
Varaa liput syksyn ainutlaatuisiin elämyksiin ja tule nauttimaan siitä mitä uudella musiikkiteatterilla on tarjota juuri sinulle, juuri nyt!

Rakkaus, petos, kuolema. Shakespearen Kuningas Lear saa uuden, kaikkia aisteja hivelevän muodon puolalaisen teatteriryhmän virtuoosimaisessa käsittelyssä. Mestarillinen näyttämöteos Songs of Lear kutoo tragedian kohtauksia yhteen hienosäikeisin langoin.

“..not only the most deeply affecting show I have seen in Edinburgh this summer, but one of the most profoundly moving theatre productions I have ever experienced.”
 The Herald

Seinäjoen Oopperayhdistys ja Seinäjoen kaupunginorkesteri
Lumikuningas ja Musta Madonna
su 4.11. klo 15
Espoon kulttuurikeskus, Tapiolasali

Zachris Topeliuksen 200-vuotisjuhliin valmistunut upea musiikkidraama Lumikuningas ja Musta Madonna on vauhdikas sukellus Suomen ja Euroopan historiaan. Tähtisolisteina huikeat Tuuli Lindeberg, Kimmo Blom ja Jussi Lehtipuu.

”Iiro Ollilan sävelkieli on tavattoman kaunista, melodista, moni-ilmeistä. Sävyjen ja tyylien kirjo on hämmästyttävän laaja, joka sävel on nautinnollista kuultavaa. Esitys on lumoavan intensiivinen… Puhdas napakymppi.” Ilkka-lehti

Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehti kertoo alan kuulumiset, kartoittaa ilmiöt ja jututtaa ihmiset. Värikkäässä lehdessä on paljon juttuja näyttelijöistä, ohjaajista ja esityksistä. Lisäksi joka numerossa ilmestyy koko maan kattava esityskalenteri, jossa teatterin, tanssin, sirkuksen ja oopperan toimijat ilmoittavat ohjelmistonsa kaupungeittain.

Suomen ainoa esittävien taiteiden aikakauslehti koko vuodeksi (8 nroa) nyt tarjoushintaan 49 €! Tilaa nyt!

Global Art Poin Espoossa

Espoon kansainvälinen teatteri alkaa muistuttaa nimeään. Tarjolla on tänä syksynä uuden johtajan hankkimia todella korkeatasoisia kansainvälisiä vierailuja. Niitä täydentää  esityssarja, jossa esiintyvät Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset taiteilijat. Myöhemmin marraskuussa koetaan värejä -Experience colours.

Ulkomaiset taiteilijat kokoava Globe Art Point on Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten, eri alojen taiteilijoiden ja taidetyöntekijöiden syksyllä 2016 Helsingissä perustama yhdistys. Globe Art Point edistää maamme taide- ja kulttuurialan monimuotoisuutta ja uusia yhteistyön muotoja. Espoon 6 esityksen esityssarja (löytyy teatterin sivuilta)on ensimmäinen osa yhdistyksen GAP LAB-projektia, joka toteutetaan 2018-2020 Suomen Kulttuurirahaston avustuksella. Projektin tavoite on edistää taiteellisesti korkeatasoista sekä kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoista yhteistyötä eri taustaisten taiteilijoiden, suomalaisten taidelaitosten sekä erilaisten yleisöjen välillä.

Kaikki ehdolla olleet korkeatasoiset esitykset eivät mahtuneet aikataulusyistä.

Esityksiin liittyi seminaari teatterilla 25.9, jossa keskusteltiin ulkomaisten taiteilijoiden asemasta Suomessa sekä Espoossa toteutettavasta pilottihankkeesta.

Paneelikeskustelijoita. Vas moderaattori Martina Marti, teatterinjohtaja Erik Söderblom, ääni- ja mediataiteilija Ava Grayson ja kuvanveistäjä, tutkija Andy Best Dunkey, kaksi viimeksi mainittua Aalto Yliopistosta.

Keskusteluun osallistui myös Teemu Mäki Espoon esityskokonaisuuden tuottaja, Tiina Kasvi kulttuuripäällikkö Espoo, Reetta Kalaoja Emman Intendentti ja David Kozma, teatteriohjaaja ja puheenjohtaja Globe Art Point.

Miksi Espoossa? Siksi, että meillä on maan ainoa kansainvälinen teatteri. Siksi, että ulkomaalaisten osuus Espoossa on 13,5 %, eli kaksinkertainen maan keskiarvoon. Osuus tulee kasvamaan Espoossa. Siksi, että myös englanti on Espoossa virallinen asiointikieli. Meillä on myös 6000 venäläistä ja kiinalaisten yhteisö Otaniemessä. Hekin tarvitsevat kulttuuripalveluja kielellään.

Siksi Espoossa, että meillä on kokemusta. Kirjastoissamme on jo töissä maahanmuuttajia eri kieliryhmistä. Siksi, että Espoo suosii eri taidealojen yhteistyötä. Kaupunki tarjoaa alustan kaikelle tälle toiminnalle. Mahdollistaa asioita. Edistää eri taidealojen yhteistyötä.

Ulkomaiset taiteilijat maksavat veronsa Suomeen, mutta eivät saa palveluja vastineeksi. Apurahalomakkeet ovat usein vain suomeksi ja ruotsiksi. Akateemisten ja kielivaatimusten vuoksi he eivät voi päästä kulttuurin virkoihin jne. Kun he ottavat Suomen ansalaisuuden ongelmat poistuvat.

Keskustelussa puhuttiin Suomen aiemmin vähistä yhteyksistä ulkomaailmaan. Kolonialismia on tavattu Suomen historiassa vain kerran, kun eräät tahot lähtivät tekemään Suur-Suomea. Liikeyritykset ovat edelläkävijöitä kansainvälistymisessä, kulttuuri tulee jälkijunassa.

Yksiarvoinen yhteiskunta herättää vihaa muita arvoja edustavia ihmisiä kohtaan. Moniarvoinen yhteiskunta lisää dialogia ja siksi ymmärrystä eri arvojen välillä – myös rakkautta, kun opitaan kuuntelemaan ja kuulemaan.

Juhani Hakala

Ylen ohjaaja Juha Jokelan haastattelu

Ohjaaja Juha Jokelan mielestä myös mukavien miesten on vaikea tehdä naisille tilaa: “Ihmisillä on perusoletus, että juuri minä olen paikkani ansainnut”

Huippusuosittu Esitystalous-näytelmätrilogia huipentuu Espoon kaupunginteatterissa. Näytelmän ytimessä on kipuilu muutosten edessä – etenkin sen muutoksen, että valkoisen, keski-ikäisen heteromiehen pitäisi luopua vallastaan.

Juha Jokela19.9.2018 klo 18:29päivitetty 20.9.2018 klo 09:23, Jari Kovalainen / Yle Sanna Vilkman

Kun jossain on mikrofoni, on myös joku, joka päättää, kuka siihen puhuu.                                                                            Juha Jokela on viime aikoina miettinyt paljon sitä, miksi se joku on melko usein juuri hän. Miksi hänelle on tällainen tila annettu, mikä sen oikeuttaa, ja mitä pitää sanoa, kun sanomaan pääsee?
Jokelalla on näihin kysymyksiin myös vastauksia, ja vastausten herättämiä jatkokysymyksiä.
Ne liittyvät siihen, miten voimakkaasti hän näkee maailman piirtyvän kaltaistensa valkoisten, keski-ikäisten heteromiesten kautta, ja siihen, että hän itse on tämän rakenteen ansiosta voittajien puolella. Eikä pidä asetelmasta.
– Mitä se tarkoittaa, kun sukupuolestaan riippumatta on myös yleisesti ottaen ihminen? En ole koskaan ajatellut, että sukupuoli määrittäisi kategorian, josta löytyvät parhaat ystävät, tai pätevimmät tyypit. Tasa-arvo on mulle mielettömän tärkeä, mutta vähitellen on käynyt selväksi, että maailma rakentuu ihan eri olettamalle. Se olettama pitää murtaa, mutta miten?
Nyt näitä kysymyksiä joutuu pohtimaan myös espoolaisen paikallisradion kanavapäällikkö Jami – hieman Jokelan itsensä oloinen, joviaali ja pehmeissä arvoissa marinoitu mies.
Tosin vasta pakon edessä.

Esitystalous 3 – RADIO -näytelmän Radio Stagen piti olla perustajansa Jamin elämäntyö.
Se on kaupunkiradio, jossa vaalitaan verkkaista journalismia ja rakkautta soittolistojen tuolla puolen soivaan musiikkiin.
Vaikka Stagella on uskollinen kuulijakuntansa, se on kannattavuuden kannalta liian pieni. Pää on koko ajan menossa pinnan alle. Stage muistuttaa kovin paljon Radio Helsinkiä.
Jokela myöntää ottaneensa mallia. Esitystalouden fiktiivisellä kanavalla on nostalginen ajatus kaupunkikulttuurista, radiosta, ja kaikenlaisista asioista, joilla on arvoa, vaikka ne eivät tuota voittoa.
– Esitystalous 3:a tehdessä mulle tuli voimakas mielikuva radiosta oman viiteryhmän ja kulttuurin kuvana, kaltaisteni sisällöntuottajien maailmana. Radion kautta voi ottaa todella paljon erilaisia asioita käsittelyyn.

Kaupunkilainen, kaupallinen radio on myös oiva vertauskuva umpiosta, jonka sisällä voi sulkea korvansa liian vaikeilta asioilta.
– Radion hyvän musan show luo sellaisen kivan pienen kuplan, jossa on mukava elellä, oleskella ja lentää. Kyllä tässä näytelmässä sellainen väite on, että ihmisellä on oikeus siihen. Pitää voida välillä vain olla, että jotenkin pysyy järjissään.
Esitystalous 3:ssa Jokela kuitenkin kysyy, pitäisikö suurten muutosten edessä tehdä muutakin, kuin nauttia radionkuuntelusta.

Jamia näyttelevä Martti Suosalo on ollut mukana kaikissa Esitystalous-trilogian näytelmissä. – Jokainen on kuitenkin aivan erilainen, jopa rytmisellä tasolla. Myös huumoriltaan jokaisessa on oma fjonga. Tässä huumori on hyvin hienovaraista ja muutenkin hienoa, hyvin tarkasti tehtyä.Jari Kovalainen / Yle
Kaikki muuttuu, ahdistaa
Esitystalous 3:n motto summaa maailman, jossa me Juha Jokelan mielestä nyt elämme: ”Ainoa pysyvä asia on muutos. Ja sepä onkin se, joka vie meiltä järjen.”
Monet asiat muuttuvat samaan aikaan isosti, Jokela toteaa. Ja se pelottaa.
– Hirveän monenlaiset, yhtäaikaiset muutokset tuntuvat olevan paljon lähempänä, kuin kymmenen vuotta sitten kirjoittaessani ensimmäistä Esitystaloutta, ilmastonmuutos erityisesti. On terrorismia, nationalististen populistiliikkeiden kovaa nousua, ja ihan kummallisia tapahtumia rapakon takana. Ja erityisen voimakas on tasa-arvoliikkeen aiheuttama myllerrys #metoo -liikkeen myötä.
Radio Stagella ilmeistä muutosahdistusta aiheuttaa konsultti Marika Lehikoinen, jonka konserni lähettää laittamaan kanavan tuloskuntoon. Työntekijöillä on huoli paitsi työpaikoistaan, myös identiteetistään, ja siitä, onko ilmaisunvapaudelle enää tuottavuuden puristuksessa tilaa.
Konsultti Lehikoinen vakuuttaa, että tavoite ei ole takoa voittoa, vaan saada talous terveelle pohjalle ja tuoda soundi tähän päivään. Toimittajat kapinoivat soittamalla väkisin hidasta jatsia prime timessa.

Ilmassa on perusteltu epäily siitä, kysytäänkö radioväen näkemyksiä muodon vuoksi, vai onko mahdollisuus vaikuttaa muutokseen todellinen.
Keskustelut työstä ja tulevaisuudesta voisivat olla mistä tahansa organisaatiomuutoksen pohjaryönää ruoppaavalta työpaikalta. Käykö Jokela työpaikkojen kahvihuoneissa vakoilemassa?
– En ole hirveästi tällaisissa muutostilanteissa ollut, mutta mun perusajatus on, että ihmiset ovat kaikkialla aika samanlaisia. Kaikkialla on valtarakenteita, kaikkialla on pikkusieluisuutta ja kaikkialla on itsepetosta. Kaikkialla on ylimpiä vallankäyttäjiä ja pieniä työmuurahaisia, ja ihmisten välillä samantyyppistä dynamiikkaa.
Pahin muutosvastarinta Esitystalous 3:n työyhteisössä ei kuitenkaan liity soitettaviin levyihin, tai kanavatunnuksen lasertehosteisiin.
Suurinta kipuilua aiheuttaa konsultin päätös tehdä Jamin kanavasta Jamin ja naistoimittaja Karoliinan kanava.

Martti Suosalon mielestä on upeaa, miten Esitystalous-ryhmä on hitsautunut ensebleksi. – Ei se voi olla näkymättä katsomoon, että tunnemme toistemme rytmiikan ja tavan tehdä. Lavalla voi keskittyä olemiseen, eikä tarvitse huolehtia siitä, mitä toinen tekee.
Kun joku saa valtaa, jonkun valta vähenee
Jami on tosi hyvä tyyppi, eikä Karoliina halua talloa hänen varpailleen.
Ja koska Jami on tosi hyvä tyyppi, Jami ei halua olla se, joka on kenenkään loistamisen tiellä.
Silti olisi kohtuutonta odottaa, että Karoliina jättäisi mahdollisuutensa käyttämättä. Yhtä kohtuutonta olisi odottaa, että nöyryytetyksi itsensä tunteva Jami siirtyisi siististi sivuun.
Myös hyvät tyypit, sellaiset kuin Jami tai Jokela, kipuilevat joutuessaan luopumaan.
– Ennen kuin Jami pystyy edes keskustelemaan asiasta, hän joutuu ymmärtämään, että häneltä on selkeästi viety valtaa. Kyllähän se sitä tarkoittaa, että jos puolet paikoista on naisten, niin jotkut miehistä jäävät ilman. Jotkut meistä joutuvat toteamaan, että aha.
Jokainen ajattelee päässeensä siihen missä on ihan omilla ansioillaan. Ei esimerkiksi sukupuolensa, ikänsä tai etnisen taustansa takia.
– Luulen, että perusolettama meillä jokaisella on, että minä just olen sattumalta paikkani ansainnut. Sitten kun tulee omalle kohdalle sen kohtaaminen, että sinut korvataan toisella, tai sun rinnallesi tulee toinen, se on shokeeraavaa. Vaikka se olisi oikein.

Esitystaloudessa on vahva metataso. Näyttelijät kommentoivat sekä rooleissaan että roolejaan suoraan katsojille. -Brecht käytti vieraannuttamista siksi, että hänen mielestään eläytyminen esti ajattelun. En itse ajattele niin: teatteri on leikki, jonka voi näyttää ja jonka voi keskeyttää, ja johon voi palata. Se on hauskaa, toteaa Juha Jokela.
Trilogiassa piti olla vain yksi osa
Yhdeksän päivää ennen ensi-iltaa tunnelma Esitystalous 3:n harjoituksissa on vielä melko kaoottinen.
Robotin avulla liikkuva lavarakenne ei teknisen vian takia liiku, ja kun liikkuu, se nytkähtää niin rajusti, että näyttelijät ovat pudota kyydistä.
Juha Jokela lietsoo uutta spiikkityyliä treenaavaa Karoliinaa , eli näyttelijä Ria Katajaa puhumaan vielä nopeammin. Kataja on tikahtua, mutta lisää vauhtia.

– Ei tässä ole tarkoitus briljeerata rap-taidoilla, mutta ei tämä ole ihan helppoa. Sopii tulla koittamaan, tuskailee Suosalo.
Hyvä tästä vielä tulee, sillä ryhmän keskinäinen luottamus on todella luja. Esitystaloudesta ei pitänyt tulla trilogiaa, mutta ensimmäiseen näytelmään koottu ryhmä hioutui ensembleksi, ja halusi tehdä yhdessä lisää.
Lisää halusi myös ennätyssuuri yleisö, ja kriitikot, jotka lauloivat yhdessä kuorossa ylistyslaulua teatterin tähän päivään tuoneelle Jokelalle.
Jatkon toteuttaminen ei ollut ihan helppoa, koska kaikki näyttelijät ovat todella kysyttyjä, Juha Jokela muistelee.
– Ensimmäisen Esitystalouden näytökset jouduttiin lopettamaan, koska näyttelijöillä oli muita proggiksia ja teatteriinkin tulossa toinen esitys. Kun katsoimme kalentereita vuonna 2010, totesimme, että seuraavan kerran niissä on tilaa 2013. Siitä toisesta meni kolmanteen vielä kauemmin, viisi vuotta.
Näytelmien välissä maailma ehti muuttua yllättävän paljon.

Vera Kiiskisen esittämä konsultti ei suostu tarinan pahikseksi. -Aika monessa näytelmässä on tällainen rahan päällä istuva, kylmä ja ehdoton liike-elämän edustaja. Huomaan, että se rooli olisi tyrkyllä minulle tässä näytelmässä, mutta oon ajatellut, etten ota sitä vastaan, hän sanoo yleisölle.
Espoon tarina on ihmisen tarina
Ensimmäisessä Esitystaloudessa häärivät esitystalous-teoriallaan jättiomaisuuden tehnyt narsistinen bisnesguru (Tommi Korpela) ja Suosalon esittämä varsinaissuomalainen körttiliikemies, joka touhusi Espoon Tapiolasta dynaamista pilvenpiirtäjien keskittymää.
Tekstiä oli tarkoitus vain päivittää, mutta yhteiskunta oli liian erinäköinen. Jokela joutui kirjoittamaan uuden näytelmän.
Siinä hahmoton Espoo yritti rakentaa brändiä palkkaamalla kirjailijan (Ylermi Rajamaa) keksimään kaupungille tarinan.
– Siinä välissä oli jytky. Lisäksi ensimmäisessä Esitystaloudessa junnanneet demarit pääsivät hallitukseen, vallan paikoille päättämään. Tuli Wikileaks ja sosiaalisen median mahdin kasvu: esittämisen maailma mullistui täysin. Ykkösosan ajatus oli se, että kulisseissa tapahtuu asioita, joista me nähdään vain esityksiä, mutta yhtäkkiä kulissien takaa alkoi tulla kaikkea näkyviin.
Esitystalous 3:a yhdistää edeltäjiinsä ilmeinen esittämisen teema, mutta myös Espoo ihmisyyden metaforana, summaa Jokela.
– Se on käynyt itselle selväksi jo aikaisemmin, että kun tehdään Espoon tarinaa – kaupungin joka ei piirry kaupunkina, jonka ydin ei löydy – niin kyllähän se on ihmisen tarina ehdottomasti.
Esitystalous 3 on sellaisen ihmisen tarina, joka joutuu päättämään, minkä osan muutoksessa ottaa.
– Mun fiilis on se, että murrosta pitäisi edistää aktiivisemmin, kuin mitä nyt tehdään, tai mitä itse teen. Kaikenlaisia kulutustottumusten tarkistuksia tehdään, mutta mitä sellaista voisi tehdä, joka oikeasti vaikuttaisi? Tässä on sellainen eksistentialistinen kysymys, että tuo mikrofoni jotenkin odottaa, ja jotain siihen pitäisi sanoa.
Mukava, radiota vetävä ukkeli ei välttämättä enää ole se, joka saa puhua. Ainakaan yksin.

Juha Jokelan mielestä jokaisella on oikeus kuplaansa, mutta jos on ääni, sitä pitää käyttää.

 

Esitystalous III Aamulehden kritiikki

Esitystalous 3 on yllätyksellinen ja vetävä musikaalinen satiiri
Teatteriarvio: Espoon Kaupunginteatterissa Juha Jokela avaa pienestä työyhteisöstä kiinnostavia teemallisia näkymiä maailmaan, joka on komedian takaa vakava.


Stefan Bremer

Radio Stagen aamujuontaja Karoliina (Ria Kataja) ja päällikkö Jami (Martti Suosalo) yrittävät sopeutua mediayhtiön edustajan (Vera Kiiskinen) kehitysvaatimuksiin

Radio Stage on viisikymppisen Jami Paanasen rakentama espoolainen radioasema. Hänelle radio on tarinoiden valtakunta ja musiikki niiden ytimessä.

Juha Jokelan Esitystalous 3:n “soittolistalla” on katkelmia yli 30 kappaleesta. Kuuden radiolaisen elämää katsellaan mikrofonin äärellä. Mutta kun mediayhtiö vaatii Stagelta enemmän mainoksia ja kuuntelijoita, mitä heille tapahtuu?
Jokelan Esitystalous-sarjan ykkönen (2010) satirisoi vasemmisto-oikeisto-kamppailua taistoa espoolaiskuvioissa, kakkosessa (2013) brändättiin Espoolle kunnallispoliittista tarinaa. Kummastakin tuli arvostelu- ja yleisömenestys.
Paikallinen oli tietenkin myös yleispätevää – ajassamme, jossa ihmisen oma napa, rahan- ja vallanhimo kaiken aikaa hivuttautuvat kohti elämisen tärkeysjärjestyksen kärkeä.

Hyvät näyttelijät

Sama erinomaisesti yhteen hitsautunut näyttelijätiimi on taas koossa. Huiman suulas Ria Kataja on Stagen aamujuontaja Karoliina, joka jutustelee poppia soitellessaan vaikkapa itselleen tärkeästä oman masun tilasta.

Uutistoimittaja Tintti, Henna Hakkarainen, yrittää tosissaan kommentoida maailmanmenoa. Raimo Grönbergin verkkainen seniorijuontaja Eero kirjoittaa puheensa ennakkoon ja uskaltaa soittaa jopa jazzia iltapäivälähetyksessä.
Ylermi Rajamaan dj Myslin vuolas soittolistajargon taas menee hilpeästi yli kuulijan (ja katsojan) hilseen, ellei tämä ole juuri saman, muodikkaimman musan fani. Tommi Taurulan myyntimies Ari hoitaa myös aamujuontoja.
Mediayhtiö lähettää Vera Kiiskisen tylyn terävän Marikan vaatimaan soundin muutosta “dynaamisemmaksi”. Martti Suosalo rakentaa Jamin kriisiytymisen taitavan kiihkottomasti. Miten ja miksi pitää kiinni omista ihanteistaan?
Kenen tarinaa?

Lavastuksena toimivat itsestään siirtyilevät studiokorokkeet. Valo- ja videosuunnittelu heijastavat lattiaan hypnoottisia ympyröitä tai valtavan surrealistisen kellonkoneiston: aika ja paikka harhauttavat.

Myös esittämisen eksyttävyys nousee esille, kun näyttelijä kertoo nimensä yleisölle: me olemme teatterissa, jaamme maailman.

Sarjan ykkösosassa yritysvalmentaja luennoi “esitystalous-ajattelusta” väittäen, että kaikki vuorovaikutus on esiintymistä. Siis koko elämä on esittämistä, oman minän markkinointia – karmea näkemys.

Mikrofoninkin avulla voidaan valaista maailmaa tai jonkun yksilön suolentoimintaa: keiden tarinoita media kertoo?

Onko pyrittävä miellyttämään enemmistöä vai pärjäisikö kilpailussa monipuolisuudella?

Hienoa on, että sukupuolten valta-asemat tai opportunismi eivät dialogissa latistu mustavalkoisuudeksi eivätkä henkilöt pahiksiksi tai hyviksiksi.

Pienestä työyhteisöstä Jokela avaa kiinnostavia teemallisia näkymiä maailmaan, komedian takaa vakavaan.

Soila Lehtonen

Kulttuuri20.09. 14.35

Esitystalouden arvostelu: Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomat: Syksyn teatterihitti ihmettelee #metoota, Espoon paikallispolitiikkaa ja sitä, kuka pääsee ääneen julkisuudessa – Esitystalous-trilogian päätösosa pohtii hyviä ja huonoja muutoksia

Espoon kaupunginteatterin Esitystalous 3 nappaa mukaansa radion lähetysvirtaan.

Radiotoimittajia esittävät Raimo Grönberg (vas.) ja Martti Suosalo kohtaavat näytelmässä Vera Kiiskisen esittämän kanavauudistajan. (KUVA STEFAN BREMER)

Esitystalous III radio. Ensi-ilta Espoon kaupunginteatterissa. Teksti ja ohjaus Juha Jokela, lavastus Teppo Järvinen, äänisuunnittelu Tommi Koskinen, puvustus Sari Suominen ja Noora Salmi, valosuunnittelu Heikki Örn, videosuunnittelu Timo Teräväinen, maskeerauksen suunnittelu Mari Vaalasranta, rooleissa Martti Suosalo, Ylermi Rajamaa, Ria Kataja, Henna Hakkarainen, Tommi Taurula, Raimo Grönberg ja Vera Kiiskinen. ★★★★

EI epäilystäkään, etteikö Esitystalous 3 – Radio olisi syksyn hitti. Näytelmässä on sopivassa suhteessa tunnistettavuutta, yllätyksellisyyttä, sanomaa, ajankohtaisuutta ja pureskeltavaa.

Teos on itsenäinen jatko-osa Esitystalous ja Esitystalous 2 -näytelmille, joissa yhdistyi esittämisen tematiikka ja Espoon paikallispolitiikka.

Kolmas osa tutkailee laajempaa kuvaa, vaikka Espoossa pysytään yhä.

Ohjaaja Juha Jokela on luonut työryhmänsä kanssa teatteriin paikallisradion. Espoolainen Radio Stage koostuu aidontuntuisista radiopersoonista, joista kukin toteuttaa omaa juttuaan. Yhdelle tärkeintä on viihdyttäminen, toiselle musiikki ja kolmannelle journalismi.

Kanavaa johtaa Jami (Martti Suosalo), joka suhtautuu radion tekemiseen käsityöläisen intohimolla.

Sitten mediakonserni lähettää paikalle Marikan (Vera Kiiskinen), jonka tehtävänä on toteuttaa kanavauudistus. Se tarkoittaa nopeampia spiikkejä, soittolistaa ja viihteellistämistä.

Ennen kaikkea se tarkoittaa muutosta. Ja muutoksen äärellä Esitystalous 3 on vahvasti.

RADION kuolemaa on povattu television alkutaipaleelta lähtien, mutta viestintäväline kuuluu yhä olennaisena osana arkeen. Podcastien ja äänikirjojen ansiosta kuuntelemisesta on tullut uusi katsominen.

Teatteri taas mielletään usein vahvasti visuaaliseksi elämykseksi, vaikka äänimaailma voi joko kohottaa esityksen tai tuhota sen, kuten mikä tahansa esityksen osanen.

Radio näyttämöllä tuntuukin ajatuksena hypyltä suden suuhun. Mutta Esitystalous 3 osoittautuu korvien väliä kutkuttavaksi kokonaisuudeksi.

Rytmissä on haettu radion lähetysvirtaa. Ääni ja musiikki ovat tärkeässä roolissa, mutta videot ja lavasteet kulkevat tässä samassa lähetysvirrassa. Katsojan on helppo pysyä kyydissä.

Lähetysvirtaan solahtavat myös näyttelijät suorastaan rakastettavilla radiopersoonillaan.

Erityisen hienon roolin tekee Raimo Grönberg. Hän luo näyttämölle vanhan liiton musamiehen, jonka matalaääninen rakkaus musiikkia kohtaan on suorastaan liikuttavaa. Väistämättä tulee mieleen Ylen legendaarinen Jake Nyman.

Toista musadiggareiden sukupolvea edustaa Ylermi Rajamaan esittämä Dj Mysli, joka saa yhdestä soundista aikaiseksi yhteiskunnallisen, sivistyssanoilla ja anglismeilla kyllästetyn analyysin.

Ria Kataja tekee nappisuorituksen höppänänä aamujuontajana, joka kasvaa näytelmän aikana. Vastaavasti Martti Suosalon näyttelemä ohjelmapäällikkö Jami joutuu nöyrtymään.

Uusi maailmanjärjestys hämmentää yhtä jos toistakin.

PIENELLÄ tiivistämisellä esitys olisi kirkkaampi, mutta toimii hyvin näinkin. Näytelmä tarjoaa pureksittavaa enemmän kuin ehtii jauhaa. Sävy ei ole kritisoiva vaan pikemminkin ihmettelevä.

Yhdessä hetkessä ihmetellään #metoo-ilmiötä. Miten ihan tavallisen, harmittoman miehen pitäisi tämän muutoksen keskellä elää?

Sitten ihmettelyn kohteena on markkinavoimien tasapäistävä valta. Miten luovuus ja omanarvontunto voivat säilyä?

Ja muitakin kysymyksiä riittää.

Miksi minäkeskeisyys jyllää? Kuka saa tarttua mikkiin? Mitä siihen pitäisi sanoa?

Muutos ja vallan uusjako ovat olemassa koko ajan. Ja kun hätäilemme näiden käsitettävissä olevien muutosten kanssa, käynnissä on isompia muutoksia. Ilmastonmuutokseen vaikuttaminen tuntuu jo suorastaan toivottomalta.

Todella isossa kuvassa kaikki tämä pohdinta jää täysin mitättömäksi. Voi tulla muutos, jota emme hallitse.

Esityksen loppu päästää yksinkertaisella ja nerokkaalla tavalla katsojan pois jättimäiseksi kasvaneen muutospohdinnan ikeestä.

Laura Hallamaa
Julkaistu: 20.9. 13:26 , Päivitetty: 21.9. 8:28

© 2018 Espoon kaupunginteatterin kannatusyhdistys — Powered by WordPress

Theme by Anders NorenYlös ↑